Lastensuojeluilmoituksen jälkeen

taatusti menee välit loppuelämäksi.

Ilmoituksen tekijän pitäisi tajuta tämä.

Meistä tehty ilmoitus ja se todettiin aiheettomaksi.

Tämä ilmoitus kantaa koko loppuelämän ja tämän ilmoituksen tekijän kanssa emme tule olemaan koskaan enään tekemisissä.

Koska kyseessä on eräs naapuri niin emme tule taloyhtiön eteen tekemään enään koskaan mitään ilmaista työtä, jota ennnen tehtiin.

Ainakin kannattaa miettiä tekeekö ilmoituksen jostain turhasta.

Teit varmasti ilmoituksen asiasta, mutta joudut kantamaan myös sen seuraukset.

Etkai luullut, että he kiittävät sinua siitä.

Ilmoituksen voi tehdä, mutta mitään tietoa lastensuojeluviranomaiset ei saa antaa sulle.

Ne ovat luottamuksellisia eli taidat valehdella.

kuin että toimit täysin oikein. Olen itsekin kasvanut kodissa, jossa on joutunut joka hetki pelkäämään ja nukkumaan toinen silmä auki, ja olisin vain toivonut, että joku olisi joskus tehnyt jotain samanlaista sen sijaan, että "ihan normaaliahan se on että joskus vedetään kaatokännit."



Ja jos omiin vanhempiini vertaan, niin voin kuvitella, että koska he kokevat olevansa aina kaikessa oikeassa ja kokevansa vääryyttä, jos eivät saa ihan järkevän syyn takia tahtoaan läpi, niin sama kuvio toistuu tuossakin. Vaatii ihmisestä aika paljon, että onnistuisi ottamaan itseään niskasta kiinni ja myöntämään, että omaa syytä ilmoitus oli.



Yritä vain pitää yhteys sisaruksiisi kunnossa, ja jos ongelmia on, niin tee ilmoituksia jatkossakin. Sossun linja kun on se, että vanhemmilla on aina oikeus pitää lapsi luonaan, huolimatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu, jolloin se ensimmäinen ilmoitus ei välttämättä johda yhtään mihinkään muutokseen.

Minulla ikävä kyllä on omakohtaistakin kokemusta vastaavasta! Jos lapsi pelkää olla kotona ja tuntee olonsa turvattomaksi alkoholinkäytön takia, niin se on aina lastensuojeluilmoituksen paikka!

kun ei ole omat välit kunnossa isän kanssa.

Suomalaiselta mieheltä on aivan normaalia vetää ajoittain kaatokännit. Se että möykkää ja raivoaa kännissä on ikävää mutta jos lapsiin ei ole mitään kohdistunut ja äitipuolesikin on sitä mieltä että ei ole lyöty eikä rikottu paikkoja, niin aivan turha ilmoitushan tuo on.

Jos kaikista noista tehtäisiin lastensuojeluilmoitus, puoli kansaa pitäisi palkata sossun työntekijöiksi.

Toiseksi se että vetää ajoittain kaatokännit ei ole alkoholiongelma.

Jos vetää kännit useamman kerran viikossa, se on ongelma.

Tai jos vetää harvoin, mutta ei pysty lopettamaan vaan vetää muutaman viikon putkeen.

Ehkä sun olisi syytä saada pipoa löysemmälle.

nostan hattua sinulle, että teit ilmoituksen. Onko isäsi nyt muuttanut käytöstään?



ilmoituksenhan ei pitäisi haitata kunnallisiin virkoihin haettaessa. Kun seuraavaksi äitipuolesi uhoaa, niin voit kysellä, että onko hänellä rikosrekisterissä asioita, jotka estävät työn saannin. ls-ilmoitukshan ei sitä tee. toinen kysymys, jolla "puolustaisin" itseäni, että kysäisin, että onko muka kunnallisten virkojen arvvoinen, jos antaa lasten kärsiä kumppanin alkoholismista.

kun ei ole omat välit kunnossa isän kanssa.



Suomalaiselta mieheltä on aivan normaalia vetää ajoittain kaatokännit. Se että möykkää ja raivoaa kännissä on ikävää mutta jos lapsiin ei ole mitään kohdistunut ja äitipuolesikin on sitä mieltä että ei ole lyöty eikä rikottu paikkoja, niin aivan turha ilmoitushan tuo on.



Jos kaikista noista tehtäisiin lastensuojeluilmoitus, puoli kansaa pitäisi palkata sossun työntekijöiksi.



Toiseksi se että vetää ajoittain kaatokännit ei ole alkoholiongelma.



Jos vetää kännit useamman kerran viikossa, se on ongelma.

Tai jos vetää harvoin, mutta ei pysty lopettamaan vaan vetää muutaman viikon putkeen.



Ehkä sun olisi syytä saada pipoa löysemmälle.

Tapaus on sen verran tuore, että ovat ilmeisesti sekä isäni että hänen vaimonsa edelleen shokissa siitä, että tein ilmoituksen. Joten en tiedä, millaisia muutoksia isäni käytökseen on tullut. Hänen vaimonsa tosiaan on järkyttynyt siitä, että on nyt pakotettu tekemään asialle jotakin ja purkaa pahaa oloaan minuun.



Kaikin puolin perheessä on yritetty tähän mennessä ulospäin näyttää sosiaaliselta, hyvin toimeentulevalta ja siltä, että asiat ovat hyvin. Lapset saavat harrastaa ja järjestetään juhlia ym. Ja ajoittain elämä on "normaalia". Kaikki lähellä olevat (sukulaisista ystäviin) ovat silti aina tienneet isän ongelmasta, joka kumpuaa isän omasta lapsuudenkodista.. Todellakin valitettavan yleistä.



Luulen, että isäni vaimo tulee olemaan vielä vuosia sokea itse ongelmalle.. ja samoin isäni, ellei sosiaalityöntekijä ole todella "näkemyksellinen" ja osaa kysyä oikeita kysymyksiä ja pohtia syitä ilmoitukselle.



On ollut uskomatonta seurata vierestä sitä, kuinka ennen väkivaltaisessa parisuhteessa elänyt vaimo on tottunut samantyyppiseen kaavaan vaikka tässä suhteessa mies ei lyö (tönimistä hän ei pidä väkivaltana). Kierre jatkuu ja tehdään "sopimuksia" miehen eli isäni kanssa siitä, että ei saa juoda väkeviä kotona = juodaan lonkeroa. Sovitaan että mies ei tule kännissä kotiin tai juo lasten edessä = viimeisimpänä kertana siis juuri kävi käsiksi vaimoonsa ja pikkuveli seurasi tilannetta vieressä.



Eniten pelotti ennen ilmoituksen tekemistä se, että isä vielä käy käsiksi pikkuveljeen kännipäissään. Veljeni on kuitenkin urheilullinen ja pikkuhiljaa jo kohtalaisen "skrode", joten pelkona on myös ollut se että veli käy käsiksi isään äitiään ja itseään puolustaakseen... Nyt se pelko on kuitenkin poissa, koska uskon ilmoituksen todella herättäneen isäni ja hänen vaimonsa.



Valitettavinta on seurata sitä, kun vanhemmat eli isäni ja hänen vaimonsa eivät puhu toisilleen ja viestittävät samanlaista parisuhteen kulttuuria lapsilleen; ongelmista vaietaan ja ne lakaistaan maton alle. Samalla ollaan järkyttyneitä ja vihaisia siitä, että vanhemmat sisarukset puuttuvat heidän perhe-elämäänsä, jossa ei omien sanojen mukaan ole mitään vikaa. Tai oikeastaan isäni vaimo myönsi ettei hyväksy juomista, mutta syyttelee sitten minua ja sisarustani siitä, että emme ole asialle mitään tehneet. Kaiken huippu siis syytellä miehen lapsia miehen ongelman jatkumisesta...



Olen onnekas siinä suhteessa, että oma äitini ja hänen miehensä ovat ihania ja lämpimiä ihmisiä, eikä tällaisia ongelmia ole meillä koskaan ollut. Ongelmien seuraaminen vierestä isäni perheessä on kuitenkin ollut pahinta.



Tuntuu siis tässä kohtaa, että mikään järkipuhe ei isän vaimoon tehoa; hän on niin shokissa ja haluaa vain purkaa pahaa oloaan muihin. Jotta ei itse joutuisi käsittelemään asiaa ja ottamaan vastuuta omista virheistään; alkoholiongelman tukemisesta ja siitä, ettei ole kuunnellut tai tunnistanut omien lastensa tunteita tai oikeuksia.

sä ootkin itse paranoidi. Hei. Vain otettu lääke auttaa.

Vastauksena sinulle, että juuri kuvaamasi takia tämän tapahtuu näitä keissejä, joista uutisoidaan Iltalehden sivuilla: "Mies puukotti vaimoaan 67 kertaa". Mies vain "pimahtaa" ja vetää vaimoa lättyyn tai ottaa veitsen ja puukottaa kuoliaaksi, koska oli kännissä.



Välinpitämättömyys johtaa siihen, että sama toistuu sukupolvi toisensa jälkeen.



Pidän pipoa tulevaisuudessakin siis kireällä.

lasten ei kuulu todistaa kaatokännejä eikä möykkäämistä ja raivoamista.

Jos tällaista tapahtuu on aina lapsen kehtiykselle vaaraksi. ja koska on kehitykselle vaaraksi on myös ehdottomasti ls-ilmoituksen paikka.

kun ei ole omat välit kunnossa isän kanssa.

Suomalaiselta mieheltä on aivan normaalia vetää ajoittain kaatokännit. Se että möykkää ja raivoaa kännissä on ikävää mutta jos lapsiin ei ole mitään kohdistunut ja äitipuolesikin on sitä mieltä että ei ole lyöty eikä rikottu paikkoja, niin aivan turha ilmoitushan tuo on.

Jos kaikista noista tehtäisiin lastensuojeluilmoitus, puoli kansaa pitäisi palkata sossun työntekijöiksi.

Toiseksi se että vetää ajoittain kaatokännit ei ole alkoholiongelma.

Jos vetää kännit useamman kerran viikossa, se on ongelma.

Tai jos vetää harvoin, mutta ei pysty lopettamaan vaan vetää muutaman viikon putkeen.

Ehkä sun olisi syytä saada pipoa löysemmälle.

jos tuo ls-ilmoitus on aiheeton, niin siitähän jää merkintä papereihin. Kun kerran tämän vaimon mielestä ei ole mitään ongelmaa, niin tokihan sossun työntekijätkin sen huomaavat.



Hyvä ap, kun ilmon teit! seuraile tilannetta parisen viikkoa. Jos tilanteeseen ei tule helpotusta (isäsi juominen), niin sitten on uuden ilmon paikka.

Onko ilmoitus silloin mielesteäsi turha? Eiköhän ap le seurannut tilannetta riittävän pitkään. Kirjoitit, että lapsiin ei olisi kohdistunut uhkaa, sehän ei ole totta, ei kenenkään tarvitse pelätä henkilöä, johon pitäisi ennemminkin voida luottaa ja ssada turvaa....



Parempaa jatkoa ap:lle ja hänen läheisilleen!

Lapsilla on todellakin oikeus olla lapsia ja elää turvallisessa ympäristössä, jossa kukaan ei vedä kännejä ja katoa ryyppyreissulle kertomatta mihin on mennyt - ja saapua yöllä kaatokännissä kotiin uhkailemaan vaimoa ja lapsia.



Suomessa on niin valitettavaa, kuinka kulttuurissa on "ok" vetää kaatokännit lasten läsnäollessa tai tulla kännissä kotiin ja raivota holtittomasti, sammua saunaan, piharappusille tai olohuoneen lattialle. Ja että vaimo lähtee lasten kanssa turvakotiin.. Se ei ole normaalia, eikä ole ok.

kun ei ole omat välit kunnossa isän kanssa.

Suomalaiselta mieheltä on aivan normaalia vetää ajoittain kaatokännit. Se että möykkää ja raivoaa kännissä on ikävää mutta jos lapsiin ei ole mitään kohdistunut ja äitipuolesikin on sitä mieltä että ei ole lyöty eikä rikottu paikkoja, niin aivan turha ilmoitushan tuo on.

Jos kaikista noista tehtäisiin lastensuojeluilmoitus, puoli kansaa pitäisi palkata sossun työntekijöiksi.

Toiseksi se että vetää ajoittain kaatokännit ei ole alkoholiongelma.

Jos vetää kännit useamman kerran viikossa, se on ongelma.

Tai jos vetää harvoin, mutta ei pysty lopettamaan vaan vetää muutaman viikon putkeen.

Ehkä sun olisi syytä saada pipoa löysemmälle.

tosin kyseessä ei ollut oma perheeni eikä edes sukulainen. Siltikin olen iloinen että sen tein -tekisin sen uudelleenkin jos täytyisi. Kierre vaan täytyy yrittää jotenkin katkaista, muuten periytyy sukupolvelta toiselle ja suomalaisten masentuneisuus ja terapiakulut vain kasvavat. Olen iloinen, että uskalsit!

Kiitos kun kerroit tehneesi myös ilmoituksen.. Siitä tulee fiilis, että on oikealla tiellä. Mihin tämä maailma oikeasti menisi, jos kukaan ei välittäisi lähimmäisestään tai ei ottaisi lapsen pelkoa tosissaan?



Kun on vielä mahdollisuus vaikuttaa ja auttaa, se on tehtävä, vaikka kuinka vaikealta tuntuu... Toki mietin ja suren menetettyjä välejä isään ja hänen vaimoonsa, jota pidin vielä pari vuotta sitten ihan tervejärkisenä ihmisenä. Viimeisten vuosien perusteella en kuitenkaan samaa voi sanoa; käy vain sääliksi sitä, että mies jolle alkoholi ei sovi, elää vaimon kanssa jolle se on ok.



Kiitokset vielä vastauksesta ja rauhaisaa joulunaikaa!

Olen asunut briteissä, saksassa, irkuissa ja venäjällä työn vuoksi.

Venäjällä ja Briteissä tuo ei kiinnostaisi ketään koska kaikki dokaa sata kertaa enemmän kuin Suomessa. Irlannissa juo naisetkin kuin Suomessa rakennusmiehet. Saksassa kaikki paheksuisivat ja tekisivät ilmoituksia, mutta koska se tapahtuu neljän seinän sisällä siihen ei voitaisi puuttua.

Onneksi Suomessa on hyvä järjestelmä ja osaavaa väkeä kuntien sosiaalipuolella töissä.

Suomessa on niin valitettavaa, kuinka kulttuurissa on "ok" vetää kaatokännit lasten läsnäollessa tai tulla kännissä kotiin ja raivota holtittomasti, sammua saunaan, piharappusille tai olohuoneen lattialle.

Jos kaikista noista tehtäisiin lastensuojeluilmoitus, puoli kansaa pitäisi palkata sossun työntekijöiksi.

Jos vanhemmat räyhää kännissä, silloin vanhempien itse on ymmärrettävä, että eivät kännää lastensa kesken. Jos eivät, on tärkeä, että viranomaiset tarkistaa tilanteen.

Imartelet itseäsi ja samalla vähättelet omaa ongelmaasi vastatessasi tuollaista henkilölle, joka on itse kokenut tilanteen. Puolta Suomea ei varmasti laiteta sossun työntekijöiksi teitä varten. Jos on yhtään fyysisyyttä, vaikka tönimistä, se on jo poliisinkin asia. Lastensuojelun tehtävä on huolehtia terveestä kasvuympäristöstä ja siihen, että vanhemmat ymmärtävät, mikä on lapsen hyvä. Mene itseesi ja katso, mitä kirjoituksesi kertoo sinusta.

perheessämme ei käytetä alkoholia lainkaan.

Olen ollut sosiaalialalla töissä aimmin oikeiden kriisitapausten kanssa ja ajattelen sitä kuinka paljon turhat ilmoitukset vievät resursseja niiltä, jotka oikeasti apua tarvitsevat.

Ette usko kuinka vähän henkilökuntaa kaupungeilla ja kunnilla on ja melkein tiedän mitä tästä seuraa. Yksi käynti ja sen perusteella 0-2 keskustelua myöhemmin ja paperit kiinni.

Varsinkin jos on pienempi kunta ja nämä henkilöt on arvostetussa asemassa niin menee helposti sillä yhdellä käynnillä.

Olen ollut sosiaalialalla töissä aimmin oikeiden kriisitapausten kanssa ja ajattelen sitä kuinka paljon turhat ilmoitukset vievät resursseja niiltä, jotka oikeasti apua tarvitsevat.

Niin varmasti. Kuinka kauan ehdit olla, ennen kuin sait potkut?