Ärsyttää kavereiden fb-päivitykset

No, olen yh:n lapsi, joten ehkä se tulee sitten sieltä. Toinen karmea, on nämä erilaiset leski-päivitykset. Milloin ollaan viikonloppuleskenä, milloin pikkujoululeskenä. Karmaisevaa.

mutta pointti oli se, että ei tilapäistä lasten kanssa yksin kotona olemista VOI verrata yh: elämään!



-ap

mutta pointti oli se, että ei tilapäistä lasten kanssa yksin kotona olemista VOI verrata yh: elämään!

-ap

että viimein huomasit tämän.

Itse elin kuusi vuotta yh:na.



Se, että on yhden viikon, viikonlopun tai vaikka kokonaisen kuukauden yksin on TÄYSIN eri asia kuin yh:n elämä.



Ison juttu on vastuu lapsista, taloudellinen vastuu on kakkosena. Ei todellakaan ole helppoa olla yh.



Mutta sen voin sanoa, että yh-elämä opetti minua siihen, että on oppinut vaatimaan tiettyjä ominaisuuksia mieheltä. Jos niitä ei löydy voi aina olla yh. Nyt minulla on loistava mies, joka on ottanut lapseni ns. omakseen ja tekee kotitöitä ja osallistuu kaikkeen...en olisi osannut vaatia näitä itsestään selvyyksiä ilman yh-aikaa.



Tsemppiä kaikille oikeille yh-vanhemmille :D

Olen niin onnellinen, että olen löytänyt ihanan miehen.



Mutta fakta on, että yh:n elo on todella rankkaa. Kukaan ei sitä tajua itse kokematta :). Silti olen kiitollinen yh vuosistani. Väitän, että minusta on tullut avarakatseisempi kuin mitä ikinä olisin ilman tätä kaikkea :D

onko "yh" joku rekisteröity tavaramerkki?



Kun olen kaksi viikkoa lasten kanssa porukassa miehen ollessa töissä, niin olen tuon ajan käytännössä arjessa yksinhuoltaja - vaikken paperilla.

täysin että ap ärsyyntyy vastaavista fb-statuksista. Itsekin olen "yksinhuoltaja" useita viikkoja vuodessa mieheni reissatessa, mutta joka kertea kun tästä mainitsen, lisään että arvostan ja ihailen OIKEITA yksinhuoltajia, miten he jaksavat!



Tämä on IHAN eri asia, sillä mies kotona ollessaan tietenkin helpottaa omaa osaani. Siitä saa sitten vähän paukkuja että jaksaa ne poissaolot (vaikka välillä tosi huonosti jaksaakin).

pahinta yksinhuoltajana onkin just se henkinen ja taloudellinen vastuu yksin, aina ja kaikesta. Jos miehesi on matkoilla tai töissä viikon pari, niin on sulla varmaan joku taloudellinen turva tai henkinen tuki olemassa, vaikka puhelimen päässä. Eli et ole ihan YKSIN. Mutta oikein mukavaa ja ihanaa joulua kaikille meille, yh:lla tai ilman!



T: ei oikeasti mikään tosikko-ap (ei tätä elämää jaksaisi ilman hurttia huumoria ;)

Se "yh" on vaan sellanen näppärä pikkunokkela keino kartoa, että joutuu huolehtimaan kersoista yksinään esim. viikonlopun ajan. Ota ihan rennosti vaan. Kukaan ei luule olevansa yhtä kovia kokenut kuin sinä.

onko "yh" joku rekisteröity tavaramerkki?

taas opittiin jotain uutta :)

Sulla on vaan yksi elämä! Onko se tuon omaisuuden arvoinen?? Avioero ei ole vaikea prosessi, se voi olla helpotuskin. Mieti todella mitä elämältä haluat. Jos haluat katsella vapaamatkustajaa, OK. Jos olet uupunut ja tilane ei miellytä, yritä puhua ja tehdä asialle jotain.... tai lähde kävelemään!

...että olen niin uupunut, että en jaksaisi avioeroprosessia. Kaikkea säätöä, mitä siihen liittyy. Omaisuuden jakoa (meillä ei ole avioehtoa (tyhmä minä!) ja pelkään (en tiedä), että menettäisin paljon omaisuuttani). En myöskään jaksaisi muuttaa tässä elämäntilanteessa.

lastenhuoltoasiat miestäni tuskin kiinnostavat, voisi olla, että hänen yhetydenpitonsa loppuisi täysin.

vaikka naimisissa olenkin ja samassa osoitteessa asumme. En kuitenkaan päivittele sitä FB:iin, koska asia on minulle niin kipeä.

Perusteluni: hoidan lapset yksin, vien heidät neuvolaan, lääkäriin, päiväkotiin, harrastuksiin yksin. Teen ruuat, luen iltasadut, pesen ja pyykkään. Maksan laskut (omista rahoistani). Asunnosta mies maksaa puolet (asuuhan täällä).

Lopetin Hesarin maksamisen, kun en ehtinyt sitä lukea. Nyt mies maksaa sen.

Mieheni ei ole mitään mieltä mistään lapsiin liittyvästä, ei maksa mitään. Ei vastaile puheimee, tulee töistä klo: 20.30 aikaisintaan (yrittäjä).

Eikä kannata vetää sitä korttia, että en anna hänen hoitaa lapsia. Yrittänyt olen ja MONTA kertaa. Päiväkotiin hän lähettää pikkuveljensä tai äitinsä lapsia hakemaan, jos minä en pääse.

Juu, koen olevani yh.

No huh huh! Ymmärrän kyllä, että on raskasta olla yrittäjän puoliso, mutta lapset kasvavat ja muutaman vuoden päästä saat jo pyöritellä peukaloita, kun lapset viettävät aikaansa kavereiden kanssa. Jos et rakasta miestäsi, niin se on tietysti eri juttu ja ihmettelen miksi niitä lapsia on sitten pitänyt hankkia.

vaikka naimisissa olenkin ja samassa osoitteessa asumme. En kuitenkaan päivittele sitä FB:iin, koska asia on minulle niin kipeä.



Perusteluni: hoidan lapset yksin, vien heidät neuvolaan, lääkäriin, päiväkotiin, harrastuksiin yksin. Teen ruuat, luen iltasadut, pesen ja pyykkään. Maksan laskut (omista rahoistani). Asunnosta mies maksaa puolet (asuuhan täällä).

Lopetin Hesarin maksamisen, kun en ehtinyt sitä lukea. Nyt mies maksaa sen.



Mieheni ei ole mitään mieltä mistään lapsiin liittyvästä, ei maksa mitään. Ei vastaile puheimee, tulee töistä klo: 20.30 aikaisintaan (yrittäjä).



Eikä kannata vetää sitä korttia, että en anna hänen hoitaa lapsia. Yrittänyt olen ja MONTA kertaa. Päiväkotiin hän lähettää pikkuveljensä tai äitinsä lapsia hakemaan, jos minä en pääse.



Juu, koen olevani yh.

vaikka naimisissa olenkin ja samassa osoitteessa asumme. En kuitenkaan päivittele sitä FB:iin, koska asia on minulle niin kipeä.

Perusteluni: hoidan lapset yksin, vien heidät neuvolaan, lääkäriin, päiväkotiin, harrastuksiin yksin. Teen ruuat, luen iltasadut, pesen ja pyykkään. Maksan laskut (omista rahoistani). Asunnosta mies maksaa puolet (asuuhan täällä).

Lopetin Hesarin maksamisen, kun en ehtinyt sitä lukea. Nyt mies maksaa sen.

Mieheni ei ole mitään mieltä mistään lapsiin liittyvästä, ei maksa mitään. Ei vastaile puheimee, tulee töistä klo: 20.30 aikaisintaan (yrittäjä).

Eikä kannata vetää sitä korttia, että en anna hänen hoitaa lapsia. Yrittänyt olen ja MONTA kertaa. Päiväkotiin hän lähettää pikkuveljensä tai äitinsä lapsia hakemaan, jos minä en pääse.

Juu, koen olevani yh.

...että olen niin uupunut, että en jaksaisi avioeroprosessia. Kaikkea säätöä, mitä siihen liittyy. Omaisuuden jakoa (meillä ei ole avioehtoa (tyhmä minä!) ja pelkään (en tiedä), että menettäisin paljon omaisuuttani). En myöskään jaksaisi muuttaa tässä elämäntilanteessa.

lastenhuoltoasiat miestäni tuskin kiinnostavat, voisi olla, että hänen yhetydenpitonsa loppuisi täysin.

vaikka naimisissa olenkin ja samassa osoitteessa asumme. En kuitenkaan päivittele sitä FB:iin, koska asia on minulle niin kipeä.

Perusteluni: hoidan lapset yksin, vien heidät neuvolaan, lääkäriin, päiväkotiin, harrastuksiin yksin. Teen ruuat, luen iltasadut, pesen ja pyykkään. Maksan laskut (omista rahoistani). Asunnosta mies maksaa puolet (asuuhan täällä).

Lopetin Hesarin maksamisen, kun en ehtinyt sitä lukea. Nyt mies maksaa sen.

Mieheni ei ole mitään mieltä mistään lapsiin liittyvästä, ei maksa mitään. Ei vastaile puheimee, tulee töistä klo: 20.30 aikaisintaan (yrittäjä).

Eikä kannata vetää sitä korttia, että en anna hänen hoitaa lapsia. Yrittänyt olen ja MONTA kertaa. Päiväkotiin hän lähettää pikkuveljensä tai äitinsä lapsia hakemaan, jos minä en pääse.

Juu, koen olevani yh.