Eri isä ja lapselle kertominen

On tosi tärkeää tietää biologinen taustansa ja sekin on tyhmää, jos olet antanut tämän biologisen isän jättäytyä kirjoista ja pojasta. Veri on vettä sakeampaa kuitenkin.



Itse sain varmuuden biologisesta isästäni nelikymppisenä ja vaikka olin mielessäni jo lapsesta tiennyt, että mula on eri isä, se on aikamoinen kriisi kaikille. Lapsena asian käsittely on helpompaa ja luonnollisempaa taatusti.

Enpä usko!



Teillä on ap kiinteä perhe, eikä se, että kerrotte lapsellenne hänen biologisesta taustastaan (itse en käyttäisi tässä edes termiä isä, jos biologinen "isä" ei isä halua olla) tässä vaiheessa sekoita mitenkään selvää perhekuviotanne. Ottakaa asia esille esim. just sukunimiasian käsittelyn yhteydessä.



Itselläni on täys-isättömiä lapsia ja heille ei ole mitenkään omituista, että joku on halunnut antaa minulle lahjana miehen siemeniä, jotta niiden ja omien siemenieni yhdistelmällä on saatu aikaan heidät. Ihan samoin kuin itse olisin voinut antaa omia siemeniäni lahjaksi jollekin toiselle perheelle, enkä minä olisi heidän perheessään mikään äiti, "etä-äiti" tai mitään muutakaan läheissanamuunnosta.

on kyllä parempi, että pojalle selviää asia pienenä. Itsekkin olen vastavanlaisessa perheessä kasvanut lapsena ja mielestäni "aina" tiennyt asian. En kyllä tiedä, missä vaiheessa mulle on siitä kerrottu ja missä tilanteessa.



Minusta hyvä hetki olisi kertoa kun olet jossain hyvässä keskustelutilanteessa poikasi kanssa ja puhutte muutenkin jostain isyyteen, vanhemmuuteen tai perheisiin liittyvistä asioista. Jonkinlainen toteamus vaan keskustelun lomassa. Luulen, että poika sitten esittää sulle itse lisäkysymyksiä. Olisi hyvä että lapselle jää fiilis, että ei siinä nyt mitään niin erityistä ole. Ja eihän siinä olekkaan :)

vauvasiemenen toiselta mieheltä, kun ette tämän nykyisen kanssa olleet vielä tavanneet ja halusit kuitenkin juuri poikasi silloin :).



Älä vaivaudu mitenkään kertoessasi äläkä häpeile asiaa.

tässä vielä tuo edellinen kommentoi, että tietysti ehkä tuokin tilanne, kun poika sitten alkaa sukunimeään pohdiskelemaan ääneen, niin ei sekään huono hetki ole kertoa.

no jo menee sähellykseksi :D nelonen on siis nro 2

mainitsisit joskus sanan "biologinen isäsi", jolloin sanasta tulee pojalle tuttu, ja kun poika tahtoo tietää enemmän, voi selittää sille ikätason mukaisesti, mitä eroa on biologisella isällä ja isällä (eli miehelläsi, joka on pojan isä). Silloin poika kasvaa niin, että siitä tuntuu että se on aina tiennytkin, että sillä on eri isä kuin muilla, vaikkei tarkemmin muista milloin asiasta on ekaa kertaa puhuttu, mikä olisi hyvä, koska jos tuollaisen asian saa tietää "liian myöhään", se voi olla kova isku, mitä se ei tosiaankaan tarvitse olla.