Te, jotka opiskelitte lapsen ollessa pieni

vanhempainloma oli loppu.

t. monen lapsen äitinä opiskellut



Oli lapsia yksi tai viisi niin ajankäyttö muuttuu tehokkaammaksi ja muutenkin tulee eri ote opiskeluun...

lasta sain opiskeluaikanani. yliopistossa opiskelin. maisteriopinnot vei eikaa yhteensä 5 vuotta, eli tahti oli hyvä kahden lapsen saamisesta huolimatta. opiskelijarientoja ei tullut kyllä harrastettua.



työelämän kannalta olen ajatellut että on jopa plussaa se että lapsia oli jo ensimmäisiin alan töihin hakeutuessa.



anna mennä vaan- kyllä siitä selviää- jos siis puoliso kantaa oman vastuunsa lasten hoidosta. yh:na en olisi kyllä pystynyt siihen..

Etänä ei siis pystynyt tekemään oikein mitään, joten joka päivä koulunpenkkiä kulutin. Opinnäyttettä tein äitiyslomavuoden aikana, sitten mies jäi kotiin lapsen kanssa ja minä palasin kouluun. Hienosti meni :)

ja vain pakollisilla kävin koululla. Kun pitää elämän muuten säännöllisenä ja herää sitten aamuyöllä lukemaan kun lapset vielä nukkuvat. Tuo tenttiminen kyllä vaatii sen, että olet ainakin alkuun kuuntelemassa onko kyseessä luennoitsija, joka oikeasti opettaa vai luennoitsija, joka tekee powerpoint esityksen ja lukee ne vain luennollaan. Jokainen osaa lukea itsekin. Mulla oli onneksi sukulaisia auttamassa :).

Hyvä kuulla, että on ihmisiä jotka ovat selvinneet ihan kunnialla opinnoista:) vähän ollut pieni huolenaihe, että jos jää kokonaan opiskelematta tai innostusta ei löydy.. Luottaisin kuitenkin itsekin siihen, kuten joku muukin jo kirjoitti, että uudenlainen ote opiskeluun löytyy.



Mies löytyy ja löytyy toivottavasti jatkossakin.

ja asuin 80 km päässä yliopistosta. Kyllä se onnistuu jopa 3 lapsen kanssa (lapset eivät olleet hoidossa), kun oppii keskittymään ja hyväksyy sen, että oppimiselle on hyvin niukasti aikaa, pitää keskittyä olennaiseen.

yliopistossa yhden lapsen kanssa kandiksi ja kahden kanssa maisteriksi. Samalla tein freenä töitä ja välillä olin myös päivätöissä. Myös mieheni oli opiskelija, mikä helpotti asiaa tosi paljon. Ilman sitä olisi kyllä nuo päivätyöt jääneet väliin tai sitten lapset olisi pitänyt laittaa päiväkotiin.



Ihan hyvin minusta onnistuu. Ja kuten joku totesikin, ajankäyttö ja organisointikyky todellakin tehostuu.



Ja tein siis opinnot tosi pitkälti kotoa käsin, esim. aineopinnot verkko-opintoina jne. Sellainen negatiivinen puoli oli, että äitinä ei oikein enää jaksanut sitä jaarittelua ja hidasta etenemistä luennoilla. Sama ongelma tosin seurasi minua työelämään, kun olen tottunut tekemään tosi paljon ja määrittämään itse oman ajankäyttöni on jossain palavereissa istuminen yhtä tuskaa koska se tuntuu niin ajan haaskaukselta :)

yliopistossa yhden lapsen kanssa kandiksi ja kahden kanssa maisteriksi. Samalla tein freenä töitä ja välillä olin myös päivätöissä. Myös mieheni oli opiskelija, mikä helpotti asiaa tosi paljon. Ilman sitä olisi kyllä nuo päivätyöt jääneet väliin tai sitten lapset olisi pitänyt laittaa päiväkotiin.

Ihan hyvin minusta onnistuu. Ja kuten joku totesikin, ajankäyttö ja organisointikyky todellakin tehostuu.

Sinusta on hyvä asia, että mieskin oli opiskelija? Meillä nimittäin olisi edessä sama tilanne eli molemmat opiskelijoita. Täällä kun yleensä aina lytätään sellainen ja suositellaan että ainakin toinen käy töissä..

yliopistossa yhden lapsen kanssa kandiksi ja kahden kanssa maisteriksi. Samalla tein freenä töitä ja välillä olin myös päivätöissä. Myös mieheni oli opiskelija, mikä helpotti asiaa tosi paljon. Ilman sitä olisi kyllä nuo päivätyöt jääneet väliin tai sitten lapset olisi pitänyt laittaa päiväkotiin. Ihan hyvin minusta onnistuu. Ja kuten joku totesikin, ajankäyttö ja organisointikyky todellakin tehostuu.

Sinusta on hyvä asia, että mieskin oli opiskelija? Meillä nimittäin olisi edessä sama tilanne eli molemmat opiskelijoita. Täällä kun yleensä aina lytätään sellainen ja suositellaan että ainakin toinen käy töissä..

ja syö ensimmäiset kiinteät ruokansa opiskelijaruokalan annoksesta, niin ihan OK tuo on. Harva kestää sitä rahapulaa.

päiväkodissa ja itse jatko-opiskelin päivisin 12 kk putkeen. en olis voinut lasten kotona ollessa tehdä yhtään mitään.

yliopistossa yhden lapsen kanssa kandiksi ja kahden kanssa maisteriksi. Samalla tein freenä töitä ja välillä olin myös päivätöissä. Myös mieheni oli opiskelija, mikä helpotti asiaa tosi paljon. Ilman sitä olisi kyllä nuo päivätyöt jääneet väliin tai sitten lapset olisi pitänyt laittaa päiväkotiin. Ihan hyvin minusta onnistuu. Ja kuten joku totesikin, ajankäyttö ja organisointikyky todellakin tehostuu.

Sinusta on hyvä asia, että mieskin oli opiskelija? Meillä nimittäin olisi edessä sama tilanne eli molemmat opiskelijoita. Täällä kun yleensä aina lytätään sellainen ja suositellaan että ainakin toinen käy töissä..

ja syö ensimmäiset kiinteät ruokansa opiskelijaruokalan annoksesta, niin ihan OK tuo on. Harva kestää sitä rahapulaa.

Kirppiskamoissa ei ole mitään vikaa. Meillä syödään nytkin hyvin eikä mitään makaronitonnikalamössöjä, vaikka molemmat onkin opiskelijoita. Elätetään myös miehen lasta eikä käytetä sitäkään missään opiskelijaruokalassa syömässä. Sitä voi syödä kunnolla kun säästää muualla.

Omallani pääosin niitä, vaikka varaa olisi ostaa uusiakin.



Minulla Amk opinnot oli puolivälissä kun sain vauvan. Päätettiin mieheni kanssa tehdä näin kun ikääkin alkaa olla. Vähän arvelutti, koska minulla on välillä ollut suuria vaikeuksia saada opiskeluja etenemään, motivaatio-ongelmia ja keskittymisvaikeutta.



Jonkin verren on opinnot edenneet, ei ihan aikataulussa kuitenkaan, rästejä jää.



Yliopisto-opinnoissahan on se hyvä puoli, että voi tehdä joustavamin oman aikataulun mukaan.

Itse sain kaksi lasta opiskellessani yliopistossa maisteriksi. Mulla onnistui, koska mies oli myös opiskelija ja pystyi hoitamaan lapset kun itsellä pakollista läsnäoloa.



Aika paljon vaati ilta/yöopiskelua. Jälkeenpäin en oikein ymmärrä, miten jaksoin niin vähällä yöunella kun nuorimmainen vielä heräili jatkuvasti. Oli kyllä rankkaa, mutta tein kyllä opintoja aika nopeaan tahtiin.



Riippuu paljon lapsesta (millaisia unia nukkuu, miten väsyttävää arki itsessään jne), opiskelutahdista ja miehen osallistumisesta. Vaikka oli välillä rankkaa, niin olen tosi tyytyväinen, että tuli tehtyä lapset opiskeluaikana :)

Lapsi oli 1-vuotias, kun maisterin paperit iskettiin kouraani. Menin työelämään, kun lapsi oli 2-v.



Jos pelkästä gradusta kyse ap, niin siinä menee 3 tuntia illassa -systeemillä noin 7-8 kk. Jos menee pidempään, se ei ole enää opinnäyte eli et pysty pysymään asiassa. Mikä ei sitten olekaan enää mukulasta johtuva ongelma.

yliopistossa yhden lapsen kanssa kandiksi ja kahden kanssa maisteriksi. Samalla tein freenä töitä ja välillä olin myös päivätöissä. Myös mieheni oli opiskelija, mikä helpotti asiaa tosi paljon. Ilman sitä olisi kyllä nuo päivätyöt jääneet väliin tai sitten lapset olisi pitänyt laittaa päiväkotiin. Ihan hyvin minusta onnistuu. Ja kuten joku totesikin, ajankäyttö ja organisointikyky todellakin tehostuu.

Sinusta on hyvä asia, että mieskin oli opiskelija? Meillä nimittäin olisi edessä sama tilanne eli molemmat opiskelijoita. Täällä kun yleensä aina lytätään sellainen ja suositellaan että ainakin toinen käy töissä..

ja syö ensimmäiset kiinteät ruokansa opiskelijaruokalan annoksesta, niin ihan OK tuo on. Harva kestää sitä rahapulaa.

mitenkään huono taloudellinen tilanne. Kävimme kuitenkin molemmat osa-aikaisesti töissä. Ja minulla oli palkkatuloihin perustuva äitiyspäiväraha, ei minimiä.

Kirppiksellä tykkään käydä ihan muuten vaan :) Kumpikaan lapsista ei syönyt Unicafessa.

Kyllä ap, nimenomaan suosittelen, että molemmat opiskelevat. Ihan erilainen jouston määrä arjessa. Ja lapsella molemmat vanhemmat "kotona", siis läsnä työssäkäyviä vanhempia enemmän.