onko muita vanhempia joidn lapsilla adhd diagnoosi

milloin ja miten/missä/kuka diagnoosi tehtiin?

adhd dg tehtiin kaupunkin erikoissaraanhoidon nuorisopsykiatrian poliklinikalla.



helpottiko ?

ei oikeastaan. TÄmä ei ole lpsen ainoa diagnoosi, tieden tämänkin olevan tulossa jo ennen sen asettamista ja tiesin myös sen, että koska lapsi on sama, diagnoosinimike ei muuta mitään: kuntoutuksesta, hoidosta, koulunkäynnistä jne saa edelleen taistella kaikkien tahojen kanssa.



saiko lapsesi yksilöllisen hoitosuunnitelman?

Kyllä



entä lääkityksen? kyllä.



koska alkoi auttaa arjessa? Lääkitys alkoi purra sinä päivänä kun sopiva annostus löytyi. Siihen tosin meni kuukausi. Sen jälkeen meni vielä pari kuukautta kun löytyi sellainen lääkevalmiste, jonka anostelulla ja depotmekanismilla sivuvaikutukset pysyivät järjellisellä tasolla hyötyyn nähden. Neuropsykologinen terapia alkoi purra noin puolessa vuodessa, mutta ekat pari kuukautta se oli tosi raskasta ja tuntui vievän vain huonompaan suuntaan. Kouluun tullut valistus puri aika nopeasti niihin opettajiin, joihin se puri - Loppuihin ei varmaan kannata odottaa mitään vaikutusta missään vaiheessa.

[/quote]

miksi pitää taistella kaikesta, eikö sen pitäisi kuulua yhteiskunnan normaaleihin tukitoimiin? miksi opettajille ei informoida, kouluteta asiasta kun sairus/taipumus on niin yleinen nykyään. luulisi ettei enää tatvitsisi vanhempien käyttää viimeisiä voimavarojaan tällaiseen. kun muutenkin vaaditaan niitä enemmän kuin "tavallisten lasten kanssa"..

miksi pitää taistella kaikesta, eikö sen pitäisi kuulua yhteiskunnan normaaleihin tukitoimiin?

Niin kai niiden pitäisi, mutta resurssit ei riitä. Lisäksi on vielä niinkin, että kaikki tukimenetelmät ei sovi kaikille ja siinä sen oikean etsimisessä on myös aika taistelu, kun samaan aikaan tosiaan se normaalielämäkin on vähän onnistumisen rajalla.

miksi opettajille ei informoida, kouluteta asiasta kun sairus/taipumus on niin yleinen nykyään.

Itse asiassa opettajille ontarjolle todella paljon informaatiota ja koulutusta ja se on heille ilaista. Esimerkiksi Pirkanmaalla ja pääkaupunkiseudulla asiantuntkijat tulevat koululle pitämään yleisluentotilaisuuksia sekä jonkun tietyn oppilaan ongelmien ratkaisun täsmätilaisuuksia, kun vain pyydetään. Ongelma on sinä, että monella opettajalla on omat periaatteensa ja mikään valistus ei pure niiden läpi. VIka ei ole heissä eikä heidän toimintamenetelmissään, vaan lasten pitää muuttua.

luulisi ettei enää tatvitsisi vanhempien käyttää viimeisiä voimavarojaan tällaiseen. kun muutenkin vaaditaan niitä enemmän kuin "tavallisten lasten kanssa"..

Vaan luulo ei ole tiedon väärti, tässäkään tapauksessa. Asiat ei muutenkaan aina mene niin kuin pitäisi ja sen kanssa on vaan tultava toimeen. Näiden asioiden PITÄISI järjestyä itsekseen, muta koska ne eivät järjesty, ei yhdenkään adhd-lapsen vanhemman myöskään pitäisi tuudittautua siihen, että diagnoosi sinänsä ratkaisee mitään. Taistelu jatkuu, mutta jos käy tuuri diagnosi antaa siihen oikeat aseet.

Sitäpaitsi sitä taisteltavaa riittää ihan sittenkin, vaikka kaiken hoidon ja tuen saisikin, koska se lapsi ON erilainen ja todennäköisesti ehtinyt kehittää jo aika monta ongelmaa, joiden ratkaisemisessa menee aikaa ja uusia tulee tuesta huolimatta lapsen kasvaessa.