onko kukaan nuoruudesta asti läskinä ollut päässyt ihannemittoihin?

Mutta tee se terveellisesti ja pitkäjänteisesti. Ihmedieetit ei ole ratkaisu, on itsetunnolle tuhoisaa ensin laihtua ja sitten taas lihoa, lisäksi saat silloin lisää rasvasoluja kun lihot uudelleen.



Tee siis päätös, hanki ravintotietoa ammattilaiselta, tee kunto-ohjelma ammattilaisen kanssa, niin et sorru yli-innokkuuteen heti alussa, joka pilaa terveyden ja saa luopumaan leikistä.



Tee se hitaasti mutta varmasti, sillä ei ne kilot ole hetkessä kertyneetkään. Älä mene ojasta allikkoon jos nyt olet terve!



Tsemppiä sinulle! Onnistuu kyllä kun pysyt päätöksessäsi repsahdusten jälkeenkin. Niitä tulee kaikille, toiset vaan ei anna sen masentaa ja onnistuvat. Kuten minä.

mut totuus on se, että se voi olla aika vaikeaa. Kasvuiän lihominen vaikuttaa mm. elimistön rasvasolujen määrään ja aineenvaihduntaan.



Minä olen ollut lapsesta asti pyöreä ja murrosiässä lihava (tosi lihava). Parikymppisestä asti olen kuitenkin elänyt terveellisesti, eli viimeiset kymmenen vuotta. Mun paino ei putoa alle 70:n kilon, teen sitten mitä tahansa.

Voi, on sinulla toivoa vaikka kuinka!!



Itse olen ollut jo vauvasta asti lihava, yläaste-iässä laihduin hieman koska en syönyt mutta parikymppisenä olin jo taas lihava. Vielä muutama vuosi sitten painoin 115 kiloa, eli sairaalloisen lihava.



Sitten koitti päivä kun "heräsin" ja aloin laihduttamaan. Ihan normaalisti söin, en juurikaan edes liikkunut. Paino tippui nopeasti ja liikuntakin alkoi maistumaan siinä vaiheessa kun pudotettuja kiloja oli jo 40.



Väliin tein vauvan, olin jo melko normaalipainoinen silloin. Lapsen saatuani jatkoin laihduttamista, viimeiset kilot tuotti työtä mutta söin fiksusti ja tein juoksulenkkejä. Ei mennyt aikaakaan kun painoin 57 kiloa ja BMI:ni oli vain 20. Eli sain laihdutettua todella hyvin ja ihmeen helposti.



Paino on noussut nyt hieman, painan tällä hetkellä 61 kiloa. Mutta siinä paino pysyy helposti joten olkoon sitten siinä. Vaatekokoni on 36, ennen käytin kokoa 52!



Eli kyllä, toivoa on!



Voisin ehkä lihoakkin helposti takaisin mutta sitkeästi olen yrittänyt omaksua uuden tavan olla ja elää, on tässä jo 3 vuotta pysyttykin. Turha kuvitellekkaan että eri ruoat ja liikunnan ottaa omakseen muutamassa viikossa, teettää töitä kauan että ne menee kuin vettä vain.



Mutta se olo kun olet litteä fiksuista ruoista ja vetreä liikunnasta, voittaa sen löllerö-olon niin 100-0.



Isot tsempit sulle jos aloittelet urakkaasi, en allekirjota sitä ollenkaan että olisi sen vaikeampaa kuin muillakaan.



Se on fakta että omaat enemmän rasvasoluja kuin sellainen joka ei ole koskaan ollut lihava ja ne aktivoituu täyttyämään paljon nopeammin eli tästä johtuu käsitys että lihoo herkemmin. Tavallaan se on tottakin koska normaalipainoisen täytyy ensin valmistaa itselleen ne rasvasolut ennenkuin lihominen alkaa. No älä tätä jää tuijottamaan, voi olla että kerroin tämän ihan päin honkia mutta tietoa löytyy jos vain etsii.

Toinen tosin laihtui ihan itsestän ja toinen pitää tiukkaa kuria itsensä kanssa. Itse olin lapseni ihan kuikelo ja nyt on ihannemitat riistäytyneet käsitä jo 15 kiloa sitten... Ehkä joskus... Ei tässä kiirettä...

on. Itse olen edelleen punkero, mutta hän sai parissa vuodessa itsensä 114-kiloisesta alle 70-kiloiseksi,ja on tuon myös pitänyt. Eli tsemppiä!

TOSIN maha on ihan kauhea :/ olen miettinyt mitä ne tälle voisi tehdä tyhjä pussi vaan roikkuu, joka pitää kuroa housuihin