miksi miehen sukunimen ottamista pidetään epäfeministisenä?

pakko ottaa. Minä otin miehen nimen sen vuoksi, että se oli edes vähän kivempi kuin oman sukunimeni. Muuten olisin kyllä ihan yhtä hyvin voinut pitää oman isäni nimen kuin miehen isän nimen.....



Kannatan tasa-arvoa ja olen (mielestäni) feministi, mutta en viitsi tehdä pikkuasiasta isoa - niin kauan kun jokainen ottaa/jättää ottamatta tahtomansa sukunimen, kaikki on mielestäni hyvin ja tasa-arvoisesti.

Feminististä on se, että naisella on sama oikeus kuin miehellä päättää, minkä sukunimen haluaa.



Feminismi ajaa tasa-arvoa.

kuten nykyään. Ei voinut olla "sinkkunainen" vaan piti olla jonkun miehen valvonnassa, oli tämä sitten isä, aviomies, veli, setä tmv. Joskus on Suomessakin ollut niin, ettei nainen saa avata itse omaa tiliä pankkiin, vaan siihen on tarvinnut miehen luvan. Ja myös nämä trmit "Virtaska" jne. viitanneet siihen että ihminen ei ole voinut olla vain Maija Virtanen vaan hän on jonkun vaimo jne.



Itse en pidä sen kummempana sitä ottaako, vai eikö joku ota miehensä nimeä avioon mennessä. Itse en ota, sillä koen suurta yhteyttä isäni sukuun, olen omalla nimelläni tunnettu alallani, ja koen olevani tämän niminen ns. kehdosta hautaan, miksi muuttaisin tämän MINUN nimeni pois? :)



Ja varsinkin nykyään hassua, kun moni menee naimisiin ja eroaa, sitten ollaan näitä:

Vienonen-Karpela-Saarela-mikä lie tällä hetkellä tapauksia, en ymmärrä, helpompaa olisi ollut aina vaan pitää se oma nimi.

näin olen monen suusta kuullut. tietysti monia joiden mielestä miehen sukunimi on huonompi kuin oma, joten sitä ei siksi viitsi pelkän perinteen takia valita.

ap

näin olen monen suusta kuullut. tietysti monia joiden mielestä miehen sukunimi on huonompi kuin oma, joten sitä ei siksi viitsi pelkän perinteen takia valita.

ap

No minä olen feministi ja pidin oman sukunimeni - feminististä syistä. Olen sukua isälleni ja äidilleni, joten niitä sukunimiä (sekä aiemmin suvussa esiintyneitä nimiä, kuten isoäitini ns. tyttönimeä) pidän oikeasti omina sukuniminäni. Ei ole merkitystä, onko sukunimi isältä vai äidiltä, koska näihin sukuihin kuulun oikeasti verisiteiden kautta enkä muuksi muutu.

Sen sijaan koen, että jos vaihtaisin nimeni mieheni nimen, se ei silti olisi oikea nimeni, minulla olisi vain lain puolesta oikeus käyttää sitä. Kuuluisin (ja kuulun siis toki nytkin) mieheni sukuun vain avioliiton kautta, en muuten, joten tuntuisi hullulta vaihtaa oma nimi.

Voisin kyllä vaihtaa nimeni esim. johonkin aiemmin suvussani esiintyneeseen, mutta en mieheni nimeen.

Lapsien sukunimi voi minusta olla ihan yhtä hyvin äidin kuin isän.

PS Jos sinä olet kerran mielestäsi niin itsellinen, että halusit saman nimesi kuin miehelläsi, niin miksei tämä sama koske sinun miestäsi? Miksi hän piti isänsä sukunimen?