Lue keskustelun säännöt.
en saa yhtään lahjaa, vaikka olen yrittänyt olla kiltti
02.12.2011 |
Mieheni ei ole koskaan ostanut lahjoja koska ei kuulemma osaa. Itse ostan hänelle joka joulu jotain, koska minusta on ihanaa antaa lahjoja. Vanhempani ilmoittivat, etteivät aikuisille enää osta (lapsenlapsia 3 ja lahjat n.25e/lapsi). Rahasta eí kiinni koska matkustelevat vuodessa n.8vkoa etelään. Meitä aikuisia lapsia kaksi, lahjat ovat olleet aina jotain hyödyllistä yökkäriä,teetä tms. Itse olen vanhemmilleni lahjat jo ostanut. On ollut kiva avata yksi paketti jouluisin. Joo ja ikää oli 39v
Kommentit (3)
mun hyvän ystävän mies oli samanlainen. Heillä vietettiin vähintään joka 2 vuosi iso joulu, ystävän 2 sisarusta perheineen tuli ja menivät vanhemmille, siellä oli vähintään 14 henkeä.
Pariskunnat ostivat aina jokaiselle yhden paketin, heillä ystäväni maksoi kummankin sisaruksen ja heidän puolisonsa + lapsien lahjat sekä omien lapsien lahjat sekä vanhemmille, mies ei ikinä ostanut kenellekään mitään.
Yhtenä vuotena sitten he keskenään sopivat ettei kukaan anna tälle puolisolle mitään, koska ei ollut siihen mennessä ( n 10 v ) antanut ikinä kenellekään yhtään pakettia, mutta mielellään otti kaikki vastaan.
Ystäväni toimitti vanhemmilleen lahjat etukäteen ja kun lähtivät joulunviettoon, ystävä vielä kysyi eikö sulla ole todellakaan yhtään pakettia, toinen vaan sanoi ei tietenkään.
Joulupukki tuli ja mies jäi ilman. Ääneen kysyi appivanhemmilta ettekö hänelle mitään hankkinut ja he vastasivat ei, kun et sinä ole ikinä mitään antanut, mekin nyt päätettiin ettei enää anneta sinulle. Mies veti mielettömät pinnat ja lähti yksin kotiin. Ystäväni jäi lapsuuden kotiinsa, lapset viihtyivät kun oli paljon serkkuja ympärillä ja ystävällä sisarukset. Joulupäivänä syvä hiljaisuus, Tapanina mies tuli hakemaan perheen kotiin, antoi kaikille kirjekuoren jossa oli ässäarpoja. Tämän jälkeen ei nyt virallisesti osta lahjoja, mutta on hengessä mukana ja maksaa lahjat, vaikka heillä yhteiset rahat onkin.
Lisäksi heillä on loistava systeemi ystävän lahjaa varten. Ystäväni ilmoittaa hänen ystävälleen mikä olis kiva, tämän ilmoittaa siitä miehelleen ja mies kertoo ystävän miehelle mistä tämä vois ehkä tykätä. Nappiin menee joka kerta.
Mäkin tykkään antaa lahjoja, mutta jos haluaa saada lahjoja, pitää tehdä radikaalia, muuten sun tapauksessa niitä ei ikinä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostan veljelleni aina jonkun lahjan (ikuinen pikkuveli 10v nuorempi) ja hänen vaimolleenkin jotain pientä silloin kun joulua vietämme yhdessä. Veljeni perheessä rahat todella tiukilla ja ymmärrän, että ostavat vain omalle lapselleen sekä meidän lapsille. Mieheni ei erityisemmin iloitse lahjoistaan, ottaa kyllä vastaan kirjan yms. lukee sen ja laittaa uudet bokserit jalkaan... Alkaa jo aatonaattona valittaa lastemme isoista lahja määristä ja kuinka kaikki kaapit on jo täynnä tavaraa. Sanoo ettei osta minulle koska en TARVITSE mitään ja voin ostaa itse jos jotain tarvitsen (siis yhteisillä rahoillamme). Niin pienet on murheet vanhalla akalla.
En minäkään koe tarvitsevani lahjoja mutta itse pidän lahjojen antamisesta ja koen, että niille tärkeille halutaan antaa jotain pientä. Kyse on siis muistamisesta ja huomaavaisuudesta. Esim. purkillinen piparkakkuja tai ihana joulukoriste. Itse tehty kaulaliina. Eivät maksa maltaita mutta varmasti tekevät saajalle hyvän mielen. Miksi sitä pientä vaivaa ei viitsitä läheisille nähdä?
Miehesi keksii pelkkiä tekosyitä. Ei lahjojen ostamiseen tai hankkimiseen tarvita osaamista. Jos ei muuhun kykene, varaa kivan viikonloppumatkan rahavaroista riippuen esim. kaupunkilomalle Eurooppaan/risteilylle/kotimaiseen kylpylään. Toinen takuuvarma keino on marssia tavaratalon hajuvesiosastolle/kirjaosastolle/kultasepänliikkeeseen ja pyytää suosittelemaan jotain muodikasta tietyn ikäiselle ja tyyliselle naiselle. Tekosyitä...
Miksi muuten te sisarukset ette osta lahjoja toisillenne? Olisihan se oikeasti kiva saada jotain lahjoja. Itseäni aivan kirpaisi, kun eronnut ystäväni kertoi saavansa lapsiltaan lahjan, sen ainoan, jonka saa.
Minä saan mieheltäni jotain. Joku vuosi se on ollut kirja tai koru, toisena vuonna olen saanut monta lahjaa. En koskaan tiedä mitä, ja se on juuri ihanaa. Minusta on tärkeää, että hän osoittaa välittävänsä, aina sen ei tarvitse olla lahja (eikä esim. äitienpäivänä ole ollutkaan).
Vanhempani lahjovat myös minua, vaikka meillä onkin jo lapsia. Saan 3 pakettia, yhden kirjan, yhden esineen/vempeleen tms. ja yhden vaatteen esim. yöpaidan. Monta kertaa olen sanonut, että ei tarvitse, mutta aina vaan ostetaan. Anoppikin ostaa 1-2 lahjaa. Tosin tiedän, että hän ei haluaisi, ja ollaan yritetty sopia, että vain lapsille mutta vain yhtenä vuonna se on onnistunut.
Tämän lisäksi myös sisarukseni (2 kpl) ostavat yhden lahjan kumpikin. Monesti se on esim. viinipullo, mutta ilahdun kovasti muistamisesta. Olisi kurjaa, jos lapsetkin ihmettelisivät, miksi aikuiset eivät saa yhtään mitään.