siis mulla ei oikeasti ole yhtään ystävää
tosi surullista,ei ole ketään kenen kanssa jutella puhelimessa,käydä lenkillä,kahvilla ym ym
muita kohtalontovereita?
Kommentit (15)
josko täsä voisi vaikka yksinäisiä yhdistää.
sama juttu, totta kai vaikuttaa että olen uupunut ja varmaan lievästi masentunut, hirveän vaikea olla aktiivinen ihmisten suhteen.
Aina välillä jaksaa ja sitten taas...helpompi muka olla itsekseen. Ja kuitenkin yksinäisyys on valtavaa. Aviomies ei jaksa korvata ystävien puutetta, yllätys yllätys...
Yksi yksinäinen kulkija Lappeenrannasta kahden lapsen kanssa.
ei muuten ystävää täällä lähimaillakaan. Ei ole lenkkiseuraa, ei kahvilaan juttuseuraa, ei ketään jota pyytää vaikka baariin viikonloppuna.
Turun läheltä ollaan
Turun lähistöllä asuva kuittaa :)
Kertokaa ikänne kanssa! Voi meinaan olla aikamoinen shokki, jos siellä lonely-loosers kerhonne kokeuksessa tuleekin ilmi että kaikki muut on jotain 40v+ rusinamammoja joiden hikiset Tapio Rautavaara-jutut ja muu mummopaska ei sua 20 vuotta nuorempaa voisi vähempää kiinnostaa!
Kertokaa ikänne kanssa! Voi meinaan olla aikamoinen shokki, jos siellä lonely-loosers kerhonne kokeuksessa tuleekin ilmi että kaikki muut on jotain 40v+ rusinamammoja joiden hikiset Tapio Rautavaara-jutut ja muu mummopaska ei sua 20 vuotta nuorempaa voisi vähempää kiinnostaa!
Minusta on kiva että ystäviä in eri ikäluokista. Älkäähän lannistko noista kommenteista!
Kertokaa ikänne kanssa! Voi meinaan olla aikamoinen shokki, jos siellä lonely-loosers kerhonne kokeuksessa tuleekin ilmi että kaikki muut on jotain 40v+ rusinamammoja joiden hikiset Tapio Rautavaara-jutut ja muu mummopaska ei sua 20 vuotta nuorempaa voisi vähempää kiinnostaa!
Minusta on kiva että ystäviä in eri ikäluokista. Älkäähän lannistko noista kommenteista!
Mitä väliä sillä on minkä ikäinen ystävä on?
Itse olen 32-vuotias ja minulla on esim. 55-vuotias erittäin hyvä ystävä !!
Luoja, mistä näitä tälläisiä ihmisiä sikiää...
ei mullakaan ole. Joskus en osaa edes enää kaivata ystävää. Mutta taas joskus...
Mulla on vain pari sukulaiskaveria, ja mieheni on paras ystäväni. Muita ei ole...
aika yksinäinen.
Kun olin nuori niin ajelin autolla vain yksin pitkiä matkoja. Olin aika ujo ja haaveilin vain siitä oikeasta.
Nyt kun olen onnellisesti naimisissa niin joudun olemnaan kotoa pois viikot ja vain viikonloppuna kotona ja siis olen taas paljon yksin.
Jos ei sitten laske tuota hiipuvaa etäsuhdetta, siis miesystävää sellaiseksi. Mutta useinkaan en jaksa enää jutella hänen kanssaan, koska on niin ärsyttävä tapaus :)
Just tänäänki kävin facessa, ja mulla oli päästä itku, kun ei vieläkään ollut kukaan kommentoinut päivitystäni. Ajattelin jo, että poistan koko profiilin, mitäpä mua kiinnostaa kenenkään kuulumiset, kun en mäkään ketään kiinnosta.
Pidän kyllä omana syynäni - muutama vuosi sitten vielä oli mutta sitten aloin masennuksen ja väsymyksen takia pitää välimatkaa kun ajattelin että olisin huonoa seuraa ja että olen sitten ihmisten parissa enemmän kun jaksan taas. Nyt ei olekaan enää ketään kelle soittaa tai kenen kanssa olla.