Huvittaa yhden tyttölapsen vanhempien ylemmyydentunne kasvatusasioissa.

muutumme synnytysten kautta kasvatustieteiden asiantuntijoiksi :)

Meilläkin on samalla kasvatuksella saatu kasvatettua yksi yö ja yksi päivä. Yhden lapsen vanhemmat eivät tiedä mitään lasten kasvatuksesta. (He tietävät vain jotain lapsen kasvatuksesta.) Eräs kaverini sai muuten shokin, kun hänen nuoremmastaan ei tullutkaan hyvällä kasvatuksellaan enkeliä kuten esikoisesta...

Lapset ovat yksilöitä.

Vai ajatteletko niin, että jos miehesi käy suihkussa kolme kertaa päivässä niin kaikki muutkin miehet käyvät, koska kaikki miehet ovat samanlaisia ja hikoilevat yhtä paljon?

äläkä täällä puhise.

Jotkut vanhemmat kun sallivat pojille huonommat käytöstavat ihan vain sillä verukkeella että "ne on poikia".

ja jokainen niistä sukupuoleen katsomatta istuu siististi ruokapöydässä, ei rieku eikä remua. Meillä on kasvatettu myös pojat! Kokeile omillasi, heistäkin voi paljastua pieni ihminen.

ja kyllä meillä vaaditaan käytöstä pojiltakin. Ja sitten välillä sattuu ja tapahtuu.



Olen kyllä itsekin törmännyt näihin yhden tytön tai pojan äiteihin, joiden ylenmääräinen viisaus karisee sitten kun lapsia tulee lisää.

jotka ovat typeriä - se että perheessä on monta lasta ei tee vielä kenestäkään hyvää kasvattajaa :)

Jotkut eivät osaa ottaa kokemuksista opikseen, ja toisaalta joku voi olla hyvinkin ymmärtäväinen erilaisille asioille ja ilmiöille, vaikka lapsia ei olisi yhtään tai yksi "kiltti ja helppo" tyttö.

Tai ehkä murrosiässä sitten jo kiittelen ;)



t. 3 villin pojan äiti

Meilläkin on samalla kasvatuksella saatu kasvatettua yksi yö ja yksi päivä.



Yhden lapsen vanhemmat eivät tiedä mitään lasten kasvatuksesta. (He tietävät vain jotain lapsen kasvatuksesta.)



Eräs kaverini sai muuten shokin, kun hänen nuoremmastaan ei tullutkaan hyvällä kasvatuksellaan enkeliä kuten esikoisesta...

sukupuolesta riippumatta kolmen lapsen perheessä on tietty enemmän menoa ja meininkiä kuin yhden lapsen perheessä, MUTTA lasten määrä saatika sukupuoli ei kyllä vaikuta siihen, miten vanhemmat heidät viitsii/jaksaa kasvattaa. Luonne voi olla villimpi jollakin kuin toisella, mutta edelleenkin käytöstavat ovat ihan eri asia.

Ok, jos perheessä on yksi lapsi, joka vielä on tyttö, ja kaksi ympärillä 24/7 hössöttävää vanhempaa, niin voihan se kolmen pojan lapsen perheen elämä näyttää aika kaoottiselta. Tässä kuitenkin teille uutinen: pojat nyt vaan ovat yleisesti ottaen liikkuvaisempia, energisempiä ja meluisampia kuin tytöt, ja kun niitä on kolme, niin lähteehän niistä ääntä. Ei siis kiitos mitään viisasteluja siitä, miten teillä ruokailut sujuvat ihan eri lailla ja tyttö on niin hyvin kasvatettu ja niin paljon paremmin kuin meidän pojat.

Kiitos.

Että poikalasten "energisyys ja metelöinti" kuitataan sillä, että pojat nyt ovat poikia. Kyllä poikalapsiakin voidaan kasvattaa ja opastaa hyviin tapoihin.

Ole hyvä.

on tyttö ja poika. Esikoistyttö rauhallinen, pohtija. Nauttii piirtämisestä ja askartelusta. Uhmaa oli aikanaan, mutta nyt 5v. iässä oikein helppo tapaus. Poika taas oli helppo kuin mikä kunnes oppi kävelemään ja nyt siis lähemmäs neljä vuotta ja ei ole vielä pysähtynyt. Juttua piisaa, fyysinen menijä, joka todellakin on kaikkea muuta kuin rauhallinen. Kyllä kuopuksessa on ollut triplasti töitä verrattuna esikoiseen.



Totuus kuitenkin on, että kaikki lapset on erilaisia. Oli ne tyttöjä tai poikia. Meillä nyt sattuu se poika olemaan se älämölö vaikka samalla kasvatuksella jos ei hieman säntillisemmälläkin on kasvatettu.

[/quote]

Että poikalasten "energisyys ja metelöinti" kuitataan sillä, että pojat nyt ovat poikia. Kyllä poikalapsiakin voidaan kasvattaa ja opastaa hyviin tapoihin. Ole hyvä.

[/quote]

Koska tulet opettamaan tuon toisen "tavoille"? Toinen siis luonteeltaan villi ja toinen rauhallinen. Villin luullaan olevan huonotapainen, koska tekee nopeasti kaikkea ja tekevälle sattuu tuossa iässä vielä kaikenlaista... Tuo villi on muuten älykkäämpi kuin tuo rauhallinen, joka ei saa mitään aikaiseksi...



Mutta eihän sulla ookaan kokemusta villien suhteen, kun väitteesikin on kerta kaikkiaan naurettava.

muutumme synnytysten kautta kasvatustieteiden asiantuntijoiksi :)

ehkä te ette osaa vain kasvattaa lapsianne tai lapsenne ovat muuten vähän kehitysvammaisia tms..



Kannattaisi ap tutkituttaa lapsensa jos epäilee jotain ja ottaa voimille. Taustalla voi olla vaikka mitä suvussa liikkuvaa.

annan yhden lasten vanhempien mielipiteiden siitä, millaisia "lapset" jotenkin yleisesti ottaen ovat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Itsekin olin esikoisen jälkeen taipuvainen ajattelemaan että nyt tiedän millaisia lapset ovat, ja millaiset tekniikat niihin purevat. No, se meni tietenkin ihan plörinäksi kun seuraava syntyi ja oli ihan toisenlainen kuin ensimmäinen.



Meillä esikoistyttö sattuu olemaan se riehakkaampi, huomionhakuisempi ja huonommin totteleva, ja kuopuspioika rauhallisempi, ujompi ja enemmän aikuisten torumisesta ahdistuva. Mutta kaveripiirissä on ihan vastaavia tarinoita myös niin, että lapset ovat samaa sukupuolta - ensimmäinen oli jotain, ja toinen jotain ihan muuta. Ja sitten vielä kolmas taas jotain ja neljäs jotain muuta. Sellainenkin kaveriperhe löytyy, jossa lapsista kolme on temperamentiltaan samankaltaisia ja vasta neljäs ihan toisenlainen.

muutumme synnytysten kautta kasvatustieteiden asiantuntijoiksi :)

huomaa, että itsekin välillä epäonnistuu, ei tuomitse niin hanakasti muita.

Mulla on kaks ihan saa*anan villiä, raisua ja huimapäistä tyttöä , vähän väliä ollaan niiden kanssa päivystyksessä paikattavana ja milloin mitäkin sattuu. Melua lähtee, joo. En tajua tota "tytöt on niin helppoja"-nynnytystä. Lapset on lapsia ja niin kuuluukin olla!

en kuitaisi huonoa käytöstä, mutta tyttöjen ja poikien erot leikeissä kylläkin. Itselläni on kaksi poikaa joille mieluisimpia leikkejä on potkuautoilla ajeleminen, pikkuautot, erilaiset "sankari leikit", hippa jne... Näitä leikkejä en voi mitenkään pitää huonona käytöksenä vaikka niistä kova meteli lähteekin. En varsinkaan kun leikin kaikki osapuolet leikkivät näitä leikkejä sovussa.



Kun taas verrataan ns. normaaleja poikien leikkejä tyttöjen nukkeihin, kotileikkeihin jne, on näissä leikeissä meteliä huomattavasti vähemmän.



Itse olen törmännyt tilanteisiin joissa juuri tällaisten leikkien erot leimataan (usen juuri yhden lapsen vanhemman taholta) huonoksi käytökseksi. Miksi? Itse en suvaitse pojiltani huonoa käytöstä lapsiltani missään tilanteessa, en ruokapöydässä enkä leikeissä. Mutta kyllä lepset sentään leikkiä saa normaaleja leikkejään. Kyky sietää kaaosta ja meteliä onneksi kasvaa kun tulee useampi lapsi, mutta näköjään myös jollain tasolla ymmärrys koskien lasten käytöstä.

Kaikille ei myöskään rimaa käytöstavoissa voi asettaa samalle korkeudelle (samassa iässä). Meillä on yksi helppo tytär, toki hänkin pienempänä joskus oli jonkun mielestä liian vilkas. Pojat ovat olleet huomattavasti vaikeampia kasvattaa, mutta kovasti yritetään joka päivä. Mielestän kummallisempaa kuin se, että lapset eivät aina noudata etikettiä ja ole hiljaa, on se, että aikuiset suhtautuvat kovin usein vihamielisesti lapsiin.