Oletko koskaan itkenyt pelkän väsymyksen vuoksi ja jos olet niin milloin viimeksi?

viikonloppu parkuen väsymystä... Huolet valvotti.

Melkein vuosi taitaa olla viimeisestä "romahduksesta". Ihan tähän tavalliseen pikkulapsiarkeen liittyvää, vauva valvottaa, esikoinen sairaana... Unta sai aivan liian vähän, aivan liian pitkän aikaa. Kun alkoi itkettää, ei sille meinannut tulla loppua. Jos sen itkun päälle olisi saanut nukkua, olisi ollut hyvä. Mutta kun ei, niin palkkana siitä kamala päänsärky ja entistä kurjempi olo.

Lapset valvottaneet kaksi yötä. Kolmantena iltana sain viimein nukahdettua 22.30 ja sitten mies tuli työmatkalta kotiin ja herätti minut (ei tahallaan, mutta kolisteli sen verran). Olin niin väsynyt, että vain itkin ja huusin miehelle, että saisi painua helevettiin. Enkä oikeasti kiroile yhtään koskaan ikinä...

Olen raskaana rv 35+3 ja syksy on ollut tosi rankka.

En ole saanut nukuttua hirveän närästyksen takia. Välillä herään oksennus suussa ja tunnen tukehtuvani siihen. Jalkoja särkee ja vatsa on tosi iso. Voin nukkua lähinnä vain toisella kyljelläni.

Unettomuudesta olen kärsinyt kesästä asti. Välillä saan unen päästä kiinni viideltä ja seitsemältä ylös.

Tämän lisäksi tai luultavasti osittain tuosta aiemmasta sairastuin tulehduskierteeseen stressin takia. Migreenikohtauksia tulee kun tulehdukset helpottaa. Ne kestää monta päivää koska toimivaa lääkitystä en saa käyttää nyt raskaana ollessa.

Olo on useasti ollut epätoivoinen. Monta kuukautta meni niin että olin max 2 päivää suht kunnossa, toipumassa migreenistä tai tulehduksesta. Sitten taas tuli jotain.

Nyt olen ollut jo 4 päivää terve pientä flunssaa lukuunottamatta ja on kyllä ihanaa kun voi juoda ja syödä normaalisti. =) Elämän pieniä iloja. Työkavereihin törmäsin viime viikolla ja heti huomasivat että olen laihtunut paljon, valtavaa mahaa lukuunottamatta. Onneksi tämä on kohta ohi ja saan seuraavaksi valvoa vauvan takia. =)

Odotin valojen vaihtumista ja johan kyyneleet alkoivat virrata. Riitelin miehen kanssa yöllä, taas kerran, ja tilanteen lohduttomuus vie voimat. Olen kuluneiden kuukausien aikana itkenyt totaalista fyysistä ja henkistä uupumusta kaupan leipähyllyn edessä, kotona pyykkiä lajitellessa, aamulla ennen suihkuun menoa, teetauolla töissä, vessassa käsiä pestessä. Missä vain, missä on sekunti aikaa tuntea kipua.

Mä itken väsymyksestä melkein joka päivä. Luulin, et kaikki tekee niin, mutta nyt vähän huolestuin. Eikö tää ookaan normaalia?

Odotin valojen vaihtumista ja johan kyyneleet alkoivat virrata. Riitelin miehen kanssa yöllä, taas kerran, ja tilanteen lohduttomuus vie voimat. Olen kuluneiden kuukausien aikana itkenyt totaalista fyysistä ja henkistä uupumusta kaupan leipähyllyn edessä, kotona pyykkiä lajitellessa, aamulla ennen suihkuun menoa, teetauolla töissä, vessassa käsiä pestessä. Missä vain, missä on sekunti aikaa tuntea kipua.

Kuulostaa jotenkin niin lohduttomalta.. Toivottavasti saat elämäsi jotenkin järjestykseen ja rauhan ja onnen sisällesi. Voimia!