Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaksi keskenmenoa takana, nyt tein positiivisen raskaustestin ja pelottaa tuleva...
25.11.2011 |
Olin onnessani, kun tein positiivisen raskaustestin noin 3kk esikoisen syntymän jälkeen. Mies oli esikoisesta niin onnesta sekaisin, että halusi heti lisää muksuja :) Raskaus päättyi keskenmenoon noin rv9. Olin hehkuttanut asiaa ystäville ja perheelle ja oli kova paikka ilmoittaa keskenmenosta...Meni puoli vuotta, kun tein taas positiivisen raskaustestin. Olin varautunut, etten kerro kellekään läheiselle asiasta. Miehelle tietysti kerroin. Tällä kertaa odotin kaksosia, jotka kuolivat kohtuun rv 22.
Olin shokissa, mies oli murtunut. Lapsista ei ole tämän jälkeen puhuttu ollenkaan... Tein tänään aamulla positiivisen raskaustestin, enkä uskalla olla edes onnessani..Lapsia haluamme lisää ja niitä saa tullakin. Tuntuu, etten uskalla ajatella koko asiaa. Miten kerron miehelleni, kun hän tulee töistä kotiin? Tietysti kerron hänelle asiasta, mutta toisaalta en haluaisi aiheuttaa hänellekin pelkoja. En haluaisi pimittää tietoa siihen asti, että olisin rv 12. En myöskään voi olla kertomatta perheillemme raskaudesta ja lukittautua kotiin yhdeksäksi kuukaudeksi. Mitä minä teen? Saman kokeneet, missä vaiheessa uskalsitte ilmoittaa raskaudesta läheisille? Kun on aikaisempia keskenmenoja, onko enemmän ultratutkimuksia jne? Kiitos..
Kommentit (7)
Itselläni kaksi keskenmenoa peräkkäin. Kolmas raskaus toi tullessaan terveen vauvan.
Ekasta kerroin heti, meni kesken. Tokasta en kertonut muuta kuin miehelleni ( tietysti). Meni kesken.
Kolmannesta kerroin joskus rv 10 tienoilla lähimmälle ystävälle ja vanhemmilleni sekä miehen vanhemmille. Toki kerrottiin myös, että kun ei tästäkään ikinä tiedä.
Pystyin iloitsemaan raskaudesta ehkä joskus rv 30 tienoilla :) No sitten olikin niin tukala olo ja kaikinpuolin vaikea raskaus ettei paljon tullut iloittua tai nautittua :) Vielä kun lapsi syntyi 4 vkoa etuajassa.. se siitä mammalomasta :D
Itse pakotin itseni ajattelemaan että jos menee kesken niin sitten menee. Siihen ei pysty itse vaikuttamaan kuitenkaan mitenkään! Jos aina ajattelee pahinta ensimmäisen sekä elää murehtien ei pysty elämään eikä näe mitään hyvää ympärillä ja tulevassa :)
Ystäväni on joutunut kaksi kertaa synnyttämään kuolleen sikiön. Molemmat rv 18 kuolleet ja raskaudet aika peräkkäisiä. Heillä on 3 lasta ennestään ja tämä neljäs yrityksessä.
Isoja shokkeja ja toivottavasti kova yritys ja henkisesti kivinen tie palkitaan vielä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani kokemastasi!
Noi on niin rankkoja juttuja ettei sitä oikein voi ymmärtääkään.
Itsellä oli kolme keskenmenoa, eka huomattiin rv12 ultrassa (tuulimuna) ja mikä järkytys kun oli esikoisen jälkeen niin onnellinen että oli toinen tulossa. (esik. oli 6-7kk kun raskauduin).
Tästä meni joku kolme- neljä kiertoa välissä kunnes raskauduin (vuotojen ja raskaana olon kanssa siis aikaa meni "hukkaan" yli puolivuotta). Toinen tuulimuna selvisi varhaisultrassa rv8. Epätoivo oli jotain käsittämätöntä, vaikka tämä meni jo "rutiinilla", arvattavissahan se oli kun tunne oli yhtä samanlainen mitä ekassa eli epäuskoa "voiko olla totta että olen raskaana". Välissä taas muutamat menkat ennen plussaa..
No kolmannen kanssa sitten selvittiin varhaisultraan ja nähtiin sydämensyke ja pystyi aavistuksen iloitsemaan, vaikka outo tunne säilyikin ettei tunnu "hyvältä". Tästä viikko eteenpäin niin ekat merkit keskenmenosta, vuotoa.. lääkärissä selvisi sitten syy, pienen sydän oli lakannu lyömästä ja tämä kolmas oli ensimmäinen joka oli itsestään tulossa ulos. Kolmas ja viimeinen, ehkä se rankin.
Esikoinen oli täyttämässä 2vuotta, joten pitkään meni tässä yrityksessä, kunnes tein taas plussatestin.. tunne oli aavistuksen erilainen, ei huolettanut niin paljoa vaikka pelotti hirveästi. En puhunut raskaudesta monelle, en edes kun maha näkyi kunnon pallona. en pystynyt. mitä siinä sanoisi. Työn touhuun sain "hukutettua" murheita, enkä niin ehtinyt pohtia koko raskautta, ennen kuin rv30. sitten rupesin ajattelemaan että vauva on oikeasti tulossa kotiin. Ja niin se tulikin. odotettiin vielä hienosti pitkästi yliajalla ennenkuin toinen syntyi.
Sinuna kertoisin miehelle ja parhaalle ystävälle/-ille, kenelle voi jakaa tunteita jos siltä tuntuu. Muille jättäisin sanomatta, ja kertoisin sitten vasta kun siltä tuntuu, jos tuntuu. tai laita mies kertomaan.
Rohkeutta tulevaan toivon sinulle!
Ei siihen auta kun aika, ja odotus.
Ei auta kuin katsoa, mitä tapahtuu, ja toivoa varovasti parasta. Keskenmenoihin on yleensä hyvä syy, vaikka me emme sitä tiedä. Luonto haluaa antaa sinulle terveen lapsen, jolla on paras mahdollinen alku elämään.
kertomaan kuitenkin miehellesi (ja hän varmasti haluaisi tietää) ja sellaisille ihmisille jotka ymmärtävät ja tiedät että osaavat tukea jos jotain sattuu. Itse jos olisin sinun tilanteessasi kertoisin tod.näköisesti vain miehelleni. Sydämmelisesti toivon että pikkuinen pysyy koko matkan mukana, onnea matkaan!
Halusin vaan toivottaa paljon onnea ja voimia odotukseen!
Toivottavasti kaikki menee hyvin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en pystynyt tosiaan nauttimaan siitä raskaudesta kauheesti koska pelko vei voiton siihen hetkeen saakka kunnes lapsi oli sylissä.kerroin miehelleni muistaakseni heti ja siitä oli tukea. ja alussa en siis maininnut kuin ihan omalle äidilleni asiasta. mä kävin usein ultrassa mutta se saattoi myös johtua muista jutuista. Itsellä kun meni kesken ekan kerran niin sen jälkeen tulin heti raskaaksi ja kun sekin meni kesken niin sitten kolmanteen raskauteen meni n.6-12kk. Onnea kuiteskin ja toivon että kaikki menee hyvin tällä kertaa :) muista ottaa rauhallisesti ;)
Alue: Aihe vapaa
sinun tapauksessasi on todennäköisesti kaksi aivan toisistaan riippumatonta keskenmenoa - toinen alkuraskaudessa ja toinen keskiraskaudessa (joka kaikenlisäksi oli kaksosraskaus). En siis usko, että sinussa on sinällään mitään syytä näihin keskenmenoihin. Ymmärrän hyvin huolesi, mutta toivotan kovasti tsemppiä ja onnea tähän raskauteen :)