Cp-vammainen mies meni naimisiin lievästi älyllisesti kehitysvammaisen naisen kanssa.
He saivat ainakin viisi lasta. Nainen oli kotiäiti ja mies teki paljon töitä, jotta pystyi elättämään perheensä. Lapset kasvoivat normaalisti.
Tietoinen valinta tältä mieheltä. Naisen vammaa ei pidetty periytyvänä ja mies oli saanut liikkumisessa ilmenevän cp-vammansa synnytyksessä. Mies kysyi viranomaisilta, että onko heidän liitolleen esteitä ja ei ollut. Vaimo oli "riittävän järkevä" päättämään omista asioistaan.
Mies myönsi, että vaimo on välillä "tyhmä" ja että hän saa tehdä kaksin verroin lujaa töitä yksityisyrittäjänä (kukaan ei palkannut vammaista, joten oli ryhdyttävä yrittäjäksi), kuin täysin terveet tekevät.
Ja he kait elivät onnellisena elämänsä loppuun asti yhdessä. En tiedä, kun en heitä enää tunne, mutta niin otaksun.
Kommentit (2)
se oli heidän valintansa.
Minä, joka kävin kerran treffeillä lievästi kehitysvammaisen kanssa, en tehnyt tätä valintaa.
Syyni päätökseen olivat mm. se, että hän huusi keskustellessaan, joka toinen sana oli vittu. En olisi mennyt hänen kaltaisensa miehen kanssa toisille treffeille, vaikka hänen älykkyysosamääränsä olisi ollut mikä.
Onko tämä nyt parempi syy sille, että toiset treffit jäivät sopimatta? Ai niin, hänkään ei ehdottanut toisia treffejä, vaikka kuulumisia soittelikin pariin otteeseen tämän yhden kahvittelun jälkeen. Ilmeisesti kemiamme eivät kohdanneet.
Tapasin kaupassa tuontapaisen äidin noin 12-vuotiaan lapsensa kanssa ja mua vähän säälitti se lapsi, kun ei tietoa, millainen isä sillä kotona on. Kuka pitää se lapsen puolia.