Koulukiusatut!

suljettiin täysin ulkopuolelle.

Kukaan ei halunnut jutella kanssani, tehdä ryhmä- tai paritöitä, olla samassa joukkueessa.

Minulle näytettiin kansainvälisiä sormimerkkejä, laukkuuni laitettiin vihamielisiä ja herjaavia kirjeitä tai roskia, nimiteltiin, matkittiin, naureskeltiin...

Fyysistä kiusaaminen ei ollut, mutta julmaa henkinenkin kiusaaminen on :(



Opettajat eivät hirveästi reagoineet.

Jouduin puhutteluun kun en uskaltanut mennä kouluun. Sain varoituksia lintsaamisesta.

Jos mainitsin kiusaamisesta, minulta vain kysyttiin 'mitä sinä olet tehnyt että sinua kiusataan'. No en ollut tehnyt mitään, en todellakaan. Olin ujo tyttö uudessa koulussa, helppo kohde kiusaamiselle.

Viihdettähän se oli koko luokalle :(



Kiusaamista ehti kestää vain 3 vuotta, ja silti ehdin monet kerrat miettiä kuinka voisin tappaa joko itseni tai kiusaajani.

Kiusaaminen loppui kun muutettiin toiselle paikkakunnalle.



Sen jälkeen en ole itse joutunut kiusaamisen uhriksi, mutta työelämässä olen nähnyt saman kuvion. Joku valitaan syrjityksi, hänen tavoilleen ja puheilleen naureskellaan. Sitten jos kiusattu lähtee muualle, loppuu kahvipöydässä puheenaiheet ..kunnes löytyy uusi uhri.



Sairasta.

Tuota tunneilla haukkumista ja huutelua oli paljon. En vieläkään ymmärrä miksi opettajat eivät reagoineet mitenkään, vaikka silmien alla jotain oppilasta haukutaan todella rumasti. :/ Olin melko kiltti ja tavallinen oppilas ja ihan hyvä koulussa, kiusaajat taas niitä riehuvia joita ei opiskelu voinut vähempää kiinnostaa. Ilmeisesti opettajista he olivat kuitenkin mukavampia kun olivat niin sosiaalisia ja hauskoja, muutama opettaja taisi muistaakseni tirskahtaakkin haukuille..



Koulumatkoilla myös huudeltiin kaikkea ja heiteltiin tavaroita (lumipalloja, käpyjä, yms) päin, välitunnilla sama juttu. Tätä jatkui ala-asteen kolmannelta yläasteen kasiluokalle asti. Tuli myös pilasoittoja, tavaroita rikottiin/varastettiin jne. ja sitä tavallista ulkopuolelle jättämistä, juoruamista, vinoilua jne.



Kyllä näkyy arvet vielä 10 vuotta myöhemmin. Muutama kiusaaja on tullut puhumaan vuosia myöhemmin ja ovat pokkana ihmetelleet miksei tee mieli tehdä tuttavuutta.. "no lapset nyt on vaan sellasia" :/

suljettiin täysin ulkopuolelle.

Kukaan ei halunnut jutella kanssani, tehdä ryhmä- tai paritöitä, olla samassa joukkueessa.

Oli kyllä ihan hirveää! Minä olin aina se, joka jäi ulkopuolelle ja joka kerta opettaja joutui määräämään minut pakolla johonkin ryhmään. Siitä alkoi tietysti hirveä napina ja valitus miten ei tahdota tota, hyi ei tota jne. Sama liikuntatunneilla, jos kapteenit saivat huutaa joukkueen, olin AINA se viimeinen josta kapteenit joutuivat tappelemaan että kumpi ottaa tuon tällä kertaa. Lopulta taas liikanopettaja joutui määräämään minut jompaan kumpaan joukkueeseen, jossa muut sitten kyräilivät ja tuhahtelivat ja valittivat joka liikkeestäni. :( Kyllä se pienen ala-asteikäisen itsetuntoon vaikutti ja vielä myöhempääkin elämään.

Opettajat eivät muka nähneet tai kuulleet mitään. Joskus jopa sanoivat minulle etten saa valehdella kun kerroin kiusaamisesta. Väitän että kyllä ne siitä tiesi, kiusaajat vain olivat ns. paremmista perheistä, joten asiaan ei puututtu. Kiusaamista keskti koko peruskoulun ajan, lukiossa se loppui.

Murrosiässä kun olin hitaasti kehittyvä ja pienikokoinen, olin lauta. En enää muista kaikkea mutta muistan tilanteita joissa joku tyttö potki minua välitunnilla sääriin tai kun kävelin kotiin, pojat tökkivät lätkämailoilla takamukseen. Vieläkin mailat herättää mussa inhoa, ja lätkä. Minusta kasvoi ihminen, joka pelkää ettei saa toisten hyväksyntää, ja pelkää ristiriitoja esim työelämässä yli kaiken. Pikku hiljaa tässä kuitenkin on vahvistuttu. Enää ei tule muuta kuin positiivista kommenttia ulkonäöstä, löysin hyvän ja komean miehen, pärjään työssäni jne. Mutta kiusaamisen haavat ovat olemassa vieläkin.

Ulossulkemista, ulkonäköpilkkaa, en kokenu olevani sen luokkalainen vaan ulkopuolinen. Fyysistä se ei ollut koskaan ja ainoastaan tytöt kiusaajina. Sitä kesti 3-9lk.

Opetkin tosiaan tiesi, sitä tapahtui avoimesti luokassa. Pahin kiusaaja oli hyvästä perheestä, noh samanlaisesta minäkin - en rikkaasta, mutta ihan toimeentulevasta, mutta kiusaaja oli luokan primus, se ns. kymppioppilas ja siksi kai sai kaiken anteeksi tai tehdä vapaasti mitä lystää

silti huutavat, kuinka vastuullista työtä tekevät ja pitää olla pitkät lomat kun on niin raskasta. Varsinkin ala-asteen opettajat eivät viitsi tällaisiin asioihin puuttua. Toisaalta joskus mietin, että ei sinne opettajankoulutukseen eksykään kovin fiksu aines, joten ei ihme, etteivät he kykene mitään tekemäänkään.

Opetkin tosiaan tiesi, sitä tapahtui avoimesti luokassa. Pahin kiusaaja oli hyvästä perheestä, noh samanlaisesta minäkin - en rikkaasta, mutta ihan toimeentulevasta, mutta kiusaaja oli luokan primus, se ns. kymppioppilas ja siksi kai sai kaiken anteeksi tai tehdä vapaasti mitä lystää

jotenkin ikävintä minusta oli ne kirjoittelut vessojen seinillä... nöyryyttävää, kun ihan jokainen niitä pystyi lukemaan, huutelut kun ei mene jokaisen korviin... mutta joo.