kuritus ei kasvata

Lasten kanssa keskustelu on hyvä keino selvittää asioita. Ja on ihan totta, ettei kurittamisella saa lasta toimimaan niin kuin itse haluaa. Tähän on olemassa ihan tutkimustietoakin todisteena: väkivalta ei ole tehokasta, sillä lapsi ei aina ymmärrä tekojensa seurauksia, eikä sitä miksi häntä rankaistaan voimalla. Kurittaminen voi päinvastoin jopa aiheuttaa lapsessa kapinointia. Lisäksi pelon ilmapiirissä eläminen hidastaa lapsen oppimista. Lapsi oppii nopeammin, kun häntä kasvatetaan ilman väkivaltaa.



Mitä mieltä muut olette? Onko hyviä kokemuksia keskustelusta tai muista tavoista toimia lapsen kanssa?

Minkä ikäisenä se oikeus fyysiseen koskemattomuuteen oikein mielestänne alkaa?



Minulla on se käsitys, että suurin osa on sitä mieltä, että oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ei tule enää antaa kaikista pienimmille ihmisille?



Minä en saa millään päässäni näitä asioita sopimaan yksiin.



Entä eikö fyysinen kuritus ole luonnollista? Peruste, jota usein muissa yhteyksissä käytetään..

Minulla on se käsitys, että suurin osa on sitä mieltä, että oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ei tule enää antaa kaikista pienimmille ihmisille?

...

Entä eikö fyysinen kuritus ole luonnollista?

On tärkeää tehdä ero kurin ja kurituksen välille. Fyysinen kontakti (esim. sylissä pitäminen) on toki luonnollista. Kivun käyttäminen lapsen rankaisemiseen taas vahingoittaa lapsen kasvua.

Tarkennan vielä edellistä kommenttia, eli kaikilla ihmisillä on syntymästään lähtien oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, näin sanovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joissa Suomikin on osapuolena.

Toki fyysinen kontakti on luonnollista ja hyväksi lapselle, kuten Saila edellä totesi.

Minä en todellakaan ole mikään väkivallan puolestapuhuja, päinvastoin. Mutta nykyään tämä äfyysinen koskemattomuus' lapsiin sakon uhalla alkaa mennä jo hieman liiallisuuksiin. Minä en ainakaan lapsena ole saanut minkäänlaisia traumoja luunapeista ja tukkapöllystä.

Olin aika järkyttynyt,kun joku äiti oli saanut jonkun varoituksen siitä kun oli tukistanut lastaan. Kyllä tämä maailma alkaa menemään niin hulluksi kaiken maailman kyttäyksen takia. Ymmärrän,että siitä sanotaan,jos kuritetaan oikeasti väkivallalla, mutta joku tukkapöllyn tai luunapin takia rankaiseminen nyt on aika hysterian levittämistä ja lisää ihmisten kyttäystä. Kohta varmaan aletaan antamaan sakkoja henkisestä kärsimyksestä,jos huutaa liian kovilla desipeleillä lapsille tai vaihtaa vaipan väärinpäin.. Hohhoijaa sanon minä.

- Kolme tervettä ja tasapainoista lasta kasvattanut (luunapeista huolimatta).

Kohta aletaan sakottamaan lapselle väärällä lailla puhumisesta,lapsen vähäisistä ruokalevoista, vauvan huonosta nukkuma-asennosta,sukulaisten ja ystävien huonoista vaikutteista, vaipan väärästä asennosta, sisarusten kiusaamisesta ym. yhtä järkevistä asioista.

On vaikeaa muuttaa totuttuja toimintatapoja tai kyseenalaistaa omaa kasvatustaan. Useimmiten kasvatuskeinot periytyvät sukupolvelta toiselle, mikä pätee ikävä kyllä myös kuritukseen.



Olemme kuitenkin kaikki erilaisia yksilöitä, toiset herkempiä kuin toiset. Vaikka sinulle itsellesi ei ole jäänyt kurituksesta jälkiä, se ei tarkoita sitä, etteikö lapsillesi voisi jäädä.



Ruumiillinen kuritus on ollut lailla kielletty vuodesta 1984. Viranomaiset voivat puuttua siihen harkintansa mukaan ja se on myös heidän velvollisuutensa lain puitteissa.

Mahtavaa, että olemme saaneet näin paljon keskustelua aikaan! UNICEFin ”Kuritus ei kasvata” –kampanja on loppusuoralla ja joudumme sulkemaan tämän keskustelun kampanjan päätytty. Mutta ei hätää, keskustelut pysyvät auki vielä tiistaihin asti!

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille! Vielä päivä aikaa osallistua keskusteluun ”Kuritus ei kasvata” -palstalla!