Kuritus ja kasvatus...

nykyisen vapaan kasvatuksen aikana tulee mieleen, että missä menee sitten 'kielletyn kurituksen' ja kasvatuksen raja.

Lapsen oikeuksien asiantuntija Inka Hetemäki on kirjoittanut aiheesta loistavan bloggauksen:

http://bit.ly/u18E3k

UNICEF ei suinkaan kampanjoi "vapaan kasvatuksen" puolesta vaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa vastaan.

onko siis patjan vieminen tupakoivalta teiniltä, joka ei noudata sääntöjä, väkivaltaa? Tai se, että vaikka lapsi laitetaan tekemään jotain vastenmielistä kotityötä, jos hän esim kiroilee?

Kun ihmiset nykyään pelkäävät niin pitää kuria, niin missä on se opas, joka opastaa oikeanlaiseen kuriin tai kai nykyään kauniisti sanottuna rajojen laittamiseen tms? Jossain haastattelussa Sinkkonen sanoi fiksusti, että nykyään nuoret eivät kapinoi rajoja vastaan vaan päin vastoin reagoivat niiden puuttumiseen, tai jotain vastaavaa.



Minusta olisi aika oleellista, että kun kampanjoidaan jotain vastaan, annettaisiin se vaihtoehto, että miten sitten? Aika moni nyt lapsiperheen vanhempi on kuitenkin kasvanut vielä tukkapöllyjen ja luunappien välissä.

Kiitos palautteesta! Kampanjasivuillemme on kerätty myös linkkejä, joista löytyy vinkkejä kasvatukseen ilman kuritusväkivaltaa. Voisin mainita ainakin Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainnetin (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/) ja Lastensuojelun keskusliiton Älä lyö lasta -kampanjasivun kootut vinkit (http://www.alalyolasta.fi/ala_lyo_lasta/kasvatusvinkkeja/kasvatusvinkke…).

Toivottavasti näistä on apua!

kaipaisin lähinnä kannanottoa, ovatko yllämainitut kurinpidolliset toimet oikein?



Meillä on ollut selkeät ja johdonmukaiset rajat lapsilla pikkunaperosta saakka, eikä tilanteet ole eskaloituneet patjan viemis-tasolle, mutta kun näitä keinoja julkisesti käytetään niin kaipaisin mielenkiinnosta ajatuksia siitä, onko ne ok :)

kaipaisin lähinnä kannanottoa, ovatko yllämainitut kurinpidolliset toimet oikein? Meillä on ollut selkeät ja johdonmukaiset rajat lapsilla pikkunaperosta saakka, eikä tilanteet ole eskaloituneet patjan viemis-tasolle, mutta kun näitä keinoja julkisesti käytetään niin kaipaisin mielenkiinnosta ajatuksia siitä, onko ne ok :)

Minä miettisin asiaa siltä kantilta tuntuisiko minusta itsestäni hyvältä joutua pakkaseen pilkkomaan puita tai että minulta vietäisiin patja sängystä. Ja toisaalta miettisin onko tällaisista rangaistuksista mitään hyötyä, oppiiko lapsi niistä jotain. Äitinä mietin myös, kannattaako lasta rankaista niin, että siitä tulee itselle huono olo. Itse ainakin tuntisin oloni tosi kurjaksi, jos tietäisin että lapsi joutuu nukkumaan kovalla lattialla, tms. En usko, että tällaiset teot ainakaan parantavat lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.

Kerrot, että teillä lapsille on asetettu selkeät rajat pienestä pitäen ja että ette ole joutuneet turvautumaan tällaisiin kurispidollisiin toimiin, mikä on hyvä juttu. Toivotaan, että jatkossakin tilanteet selviävät mahdollisimman rakentavalla tavalla!

Mahtavaa, että olemme saaneet näin paljon keskustelua aikaan! UNICEFin ”Kuritus ei kasvata” –kampanja on loppusuoralla ja joudumme sulkemaan tämän keskustelun kampanjan päätytty. Mutta ei hätää, keskustelut pysyvät auki vielä tiistaihin asti!

"Minä miettisin asiaa siltä kantilta tuntuisiko minusta itsestäni hyvältä joutua pakkaseen pilkkomaan puita tai että minulta vietäisiin patja sängystä. Ja toisaalta miettisin onko tällaisista rangaistuksista mitään hyötyä, oppiiko lapsi niistä jotain. Äitinä mietin myös, kannattaako lasta rankaista niin, että siitä tulee itselle huono olo."



Huh,huh jos tämä on ammattilaisen puheenvuoro! Emme voi kasvattaa lapsistamme sellaisia etteivät he koskaan koe ikäviä asioita. Eikä kasvattaminen taatusti tunnu aina hyvältä. Vanhemmuus on aika hukassa jos ei uskalleta laittaa lapselle tai nuorelle rajoja, kun se tuntuu itsestä epämukavalta.



Rajojen rikkomisesta seuraa aina rangaistus, myös yhteiskunnassa on tämä pelisääntö. Ja virkavalta valvoo. Aina kun rikotaan sääntöjä mennään tietoisesti epämukavuusalueelle jossa odottaa rangaistus.



Mitä aikaisemmin lapsi oppii kohtaamaan ikäviä ja epämukaviakin asioita sitä paremmin hän niistä jatkossa selviytyy. Kun lapsi tai nuori kapinoi ja rikkoo asetettuja rajoja ei kyllä patjan vieminen vuoteesta tai puiden pilkkominen lasta tai nuorta vahingoita. Mutta pään paijaaminen ja loputtomat tulosta tuottamattomat keskustelut opettavat kylläkin, että valehtelemalla ja verbaalisella lahjakkuudella selviää typeryyksistä kuin koira veräjästä.



Esimerkiksi patjan vieminen vuoteesta opettaa, että koska tein sääntöjen vastaisesti joudun epämukavuusalueelle. Yksi yö ilman patjaa ei tapa ja se opettaa nöyryyttä palata ruotuun. Mukavuusalueella pysyminen vaatii rajojen noudattamista. En ymmärrä mitä tekemistä tässä on rajojen valvojan epämukavuudella? Jos poliisi pidättää rikoksen tekijän ei poliisi koe varmasti oloaan epämukavaksi rikoksen tekijän putkassa lojumisen vuoksi.

Ei kai rangaistuksen kuulukaan tuntua hyvältä, vaan olla seuraamus? Vankilaan joutuminenkaan ei kai tunnu hyvältä, tai sakon saaminen?



Jos lapsi vaikkapa rikkoo lakia ja 16-vuotiaana ryyppää ja tupakoi, käyttää vaikka kannabista, niin eikö ole ihan oikeutettua vaikka viedä se patjakin, jos sitä tarvitaan lasta herättelemään?

Itse taas näkisin jonkun patjan viemisen niin turhana ja hyödyttömänä rangaistuksena, että tuskin sellaista käyttäisin. Joku puiden pilkkominen tai inhottavat kotityöt on mielestäni paljon parempi (ne kotityöt on pakko kuitenkin tehdä, ja pakko oppia tekemäänkin, joten samalla rangaistus hyödyttää sikäli lasta + rangaistuksella on ainakin joku positiivinen lopputulos, eli tehdyt kotityöt).



Patja lähinnä on minusta linjalla perustarve. Jos jotain viedään pois, niin ne on niitä "ekstrajuttuja", ns. turhakkeita, kuten puhelimia, pelejä, koneet jne. Ei suinkaan ruoka tai uni. On varmasti totta, että yksi yö kovalla lattialla ei tapa ketään, ja kyllähän jokainen on joskus vapaaehtoisestikin nukkunut lattialla. Mutta voi myös miettiä, että onko siitä mitään kasvatuksellista hyötyä jos nuori on seuraavana päivänä entistä väsyneempi ja kiukkuisempi. Kuinka paljon kiinnostaa seurata jotain sääntöjä siinä kohtaa kun entuudestaan v*tuttaa, väsyttää ja selkä särkee? Ei aikuistakaan kiinnosta, edes töissä.

UNICEFin lapsen oikeuksien asiantuntija Inka Hetemäki on kirjoittanut aiheesta hienon jutun blogiimme:

http://bit.ly/u18E3k



Toivottavasti tästä oli hyötyä!

Tässä puhuu nyt jo 21-vuotias nuori nainen, jonka perheessä väkivalta ja kurittaminen oli jokapäiväistä. Minun perheessäni on edelleen periaatteet tälläiset: Poliisien kanssa ei olla missään tekemisissä, sosiaalityöntekijöitä ei päästetä sisälle, lääkäriin ei viedä turhan takia, koulujen vanhempainilloissa ei käydä ollenkaan, jääkaapilla saa käydä vain luvan kanssa, alkoholi ei ole ongelma perheessämme, ulkopuolisille ei puhuta perheen asioista. Ja itse en saanut missään vaiheessa apua miltään taholta, lastenkotiin pääsin vasta 12-vuotiaana käytyäni ensin mielisairaalassa 8-11-vuotiaana ja tukikeskuksissa kuukausia odottamassa. Lääkäriin mentiin vasta jos oli jotain vakavaa esim jalka tai käsi poikki. Jos käsi oli sijoiltaan niin ei sillon menty lääkäriin. Harrastuksia tai ystäviä ei ollut minulla, taloudellisista syistä johtuen kuulemma. Muisti pyyhkinyt kaikki kivat muistot, huonot muistot pukkaa ylös koko ajan. Olen epäsosiaalinen ihminen, kun minulle ei opetettu pienenä että sosiaalinen ihminen on onnellinen ihminen. Päiväkodissa jäin keinuun kiinni, ja huusin pihalla 3 tuntia ennenkuin minut huomattiin. Lapsena äiti pelotteli koulun jälkeen isällä, ja isääni pelkään vieläkin. Viikonloppuna olin mielummin vaikka mielisairaalassa kuin kotona. Mitäpä tämä kertoo meidän perheestä? Mitä tämä kertoo minusta? Miksi minua ei autettu? Miksi minua lyötiin ja potkittiin pienenä ja haukuttiin huonoksi lapseksi? Onko kaikki minun syytäni?



Jotta tämmöistä ei olisi enää muiden perheissä, jonkun täytyy sanoa asiat suoraan ja kiertelemättä, kuten sanottu totuus satuttaa kun sen kuulee vieraan suusta.

toivottavasti olet saanut keskusteluapua nyt aikuisena?

Kannattaisi ehkä laittaa viestisi vaikka omaksi aiheekseen, niin kokemuksesi kuultaisiin, tässä ketjussa se jää aloitusta aika vähän sivuavana varmaan lukematta?



Tuollainen kuritus jota on perheessäsi esiintynyt, on varmasti kaikkien mielestä niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Olen tosi pahoillani puolestasi, kukaan lapsi ei tuollaista ansaitse.



t ap

Minulle on näistä keskusteluista jäänyt kyllä pitkälti sellainen olo että kukkahattutätit on taas lähteneet soitellen sotaan. Tehdaan ongelmaa asiasta jossa ei ole ongelmaa ja lähdetään sitä parantamaan. Sitten kun joku kysyy jotain niin annetaan vain vastaukseksi mystisiä "tuolta voit katsoa lisää" linkkejä ja blogikirjoituksia jotka hädin tuskin liittyvät aiheeseen.



Eikö Unicef voisi oikeasti keskittyä olennaiseen eli siihen että maailmalla kuolee lapsia nälkään, kylmään, kuumaan, veden puutteeseen, tauteihin, sotiin, ... ja listä jatkuu vaan ja lopettaa tällaisten aivopierukampanjoiden luunappia vastaan.



Missä on tämä kurituskasvatuksen aiheuttama ongelma? Minä en näe sitä, voisiko joku unicefin kukkahatuista näyttää minulle sen ongelman miksi tähän pitää puuttua?

jatkan vielä kun saunassa riittää löylyä.



Onko nuorisotyöttömyys kurikasvatuksen tulos? Syrjäytyneet nuoret (ja vanhemmat sukupolvet)? Onko nuorten ja vanhempien lisääntynyt psyykkinen huonovointisuus kurikasvatuksen ansiota? Laiskat pleikkanuoret ketkä eivät eväänsä liikuta ellei netti mene poikki? Missä se ongelma on? Onko se oikeasti niin että ongelma on vain siinä että lapsella tulee paha mieli kun sitä tukistaa?



Ei tällasilla kampanjoilla ole päätä eikä häntää, lähtään taas ampumaan haulikolla ilmaan ja toivotaan parasta.

UNICEF kampanjoi lapsen oikeuksien sopimuksen kunniaksi kuritusväkivaltaa vastaan. "Kuritus ei kasvata" -kampanjalla on siis oikeudellinen pohja ja Suomen UNICEFin tehtävä on varmistaa, että myös suomalaisten lasten oikeudet toteutuvat.



Tälläkin palstalla on paljon kuritusväkivallan uhrien kirjoituksia, joista kuritusväkivallan vaarallisuus käy ilmi.



Voimia sinulle "Itse kurituksen uhri"! Toivottavasti olet saanut tarvitsemaasi apua!

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille! Vielä päivä aikaa osallistua keskusteluun ”Kuritus ei kasvata” -palstalla!