Eskarin ja koulun valinta, kaveriasiaa
5-vuotiaamme (poika) on ollut päiväkodissa nyt reilu 2 vuotta, aloitti hieman yli 3-vuotiaana. Ensin oli samassa ryhmässä kaksi vuotta ja nyt on viisivuotiaiden ryhmässä tämän vuoden, ensi vuonna eskariin. Nyt pohdituttaa koulun valinta. Lapsemme päiväkoti on sellaisen koulun yhteydessä, johon lapsemme ei tule menemään (ei ole lähikoulumme). Lapsen isä haluaisi lapsen kouluun, jossa on kielipainotus, mutta koulu on meiltä n. 15-20 minuutin kävelymatkan päässä ja ekaluokkalaista ei oikein kyseistä reittiä uskaltaisi yksin päästää kulkemaan (pitkän matkan, ei niinkään vaarallisuuden takia, matkalla vain yksi tienylitys).Lähikoulumme taas sijaitsee kotoamme alle 5 minuutin päässä.
Jotenkin surettaisi laittaa lapsi kielipainotteiseen kouluun, kun kaikki kaverit vaihtuisivat. Toisaalta, jos jää nykyiseen päiväkotiin, eivät kaikki sieltä eskaristakaan tule meidän lähikouluumme ja kaverit vaihtuvat paljon koulua aloitettaessa. Kielipainotteisessa taas on oma eskari, ja melkeinpä kaikki sieltä jatkavat myös samassa koulussa.
Mitä siis tehdä? Pojalla on vielä kolme vuotta nuorempi pikkuvelikin, jolla sama koulumatka edessään tulevaisuudessa...
Kommentit (20)
Miksi sitä ei voisi kävellä itse?
Voisiko poika mennä nyt kielikoulun eskariin? Sitten siirtymä eskarista kouluun olisi helppo.
Meillä lähikouluun on 1,4 km, naapurin poijjaat kävelee sitä 30 min. Iloksemme oppilaaksiottoaluerajat muuttuivat ja ensi syksystä alkaen, kun meidän lapset menee kouluun. Jatkossa meidän alueeltamme mennään kouluun, joka on on 3 km päässä.
Miksi sitä ei voisi kävellä itse?
Voisiko poika mennä nyt kielikoulun eskariin? Sitten siirtymä eskarista kouluun olisi helppo.
Eskarista pääsee suoraan kielikouluun. En epäröisi hetkeäkään, jos kyseessä olisi esim englanti. Kieli on venäjä. Kyriliset kirjaimet arveluttavat, aika paljon haastetta tulee pienelle heti alkuun... samoin mietityttää ihmisten asenne venäläisiä kohtaan, ihmetelläänkö sitä kovastikin, miksi laitamme lapsemme moiseen kouluun.
mistä lähtien 15 minuutin kävely on pitkä???????
Eihän se kolmas-neljäsluokkalaisellekaan kiva ole esim kovassa pakkasessa kulkea puolikin tuntia kouluun. Juuri siksi en haluaisi ehdoin tahdoin pitkää matkaa, kun lähikoulu tosiaan näkyy kotimme ikkunasta. Miehellä tosin joustava työaika, että lupasi ainakin ekan vuoden saattaa lasta kouluun. t. ap
Eskarista pääsee suoraan kielikouluun. En epäröisi hetkeäkään, jos kyseessä olisi esim englanti. Kieli on venäjä. Kyriliset kirjaimet arveluttavat, aika paljon haastetta tulee pienelle heti alkuun... samoin mietityttää ihmisten asenne venäläisiä kohtaan, ihmetelläänkö sitä kovastikin, miksi laitamme lapsemme moiseen kouluun.
Älä välitä muiden asenteista, ellei sitten istelläsi ole asentaita...
MAtkaa ehkä puolisentoista kilometriä. t. ap
Voiko joku olla oikeasti sitä mieltä, että 1,5 kilometriä on PITKÄ KOULUMATKA???
paljonkos se on kilometreissä? Ei todellakaan mahdoton matka kulkea (meidän lapsi kulkee bussilla yksinään ja bussimatka kestää jotakuinkin 15-20 min).
Enemmän kuin matkaa, painottaisin muita valintakriteereitä.
Vaikka kaverit vaihtuisivat, olisiko se suuri ongelma? Meidän lapsi ei kulje lähikoulussa (täynnä, ei siis oma valinta) ekaa luokkaa ja tunsi koulun alkaessa luokaltaan vain yhden lapsen. Nyt on saanut uusia kavereita niin omalta luokalta kuin iltapäiväkerhon kautta muilta luokilta. Hänellä on siis hieman eri kaverit koulussa ja kotona. Jos teillä on vielä se tilanne, että kielipainotteisessa koulussa on oma esikoulu, niin kannattaa varmasti lapsen käydä se jos kielipainotteiseen kouluun päädytte.
Onko kielipainotus teille tärkeä? Se varmaan ratkaisee koulunvalinnassa nyt eniten.
Alle 2km ei todellakaan ole liian pitkä matka edes ekaluokkalaiselle. Itse laittaisin ehdottomasti siihen kielipainotteiseen eskariin ja kouluun jos siihen on kerran noin loistava mahdollisuus.
ja kehui sitä hyväksi (siitä tosin on 15 vuotta aikaa). Poikamme on onneksi aika sosiaalinen, joten en siksi luule kavereiden saamisen olevan ongelma. Silti, onhan se suuri stressi 6-vuotiaalle kun kaikki ympyrät muuttuvat. Ensi syksynä 3-vuotiaalle siirtymä olisi helpompi, kun pääsisi luultavasti tämän kielikoulun omaan päiväkotiin ja sieltä sitten suuri osa kavereista menisi samaan eskariin jne.
Menivät koulun omaan eskariin ja siitä kouluun.
Kielikoulu vaatii paljon panostusta vanhemmilta, joten toisen vanhemman pitää osata ko. kieli hyvin.
Me kuskataan lapsia 15 kilsan päähän tämän kielikoulun tähden - eli motivaatiota pitää olla myös, ja valmiutta ja uskoa sitoutumiseen.
että kaiken avain on hyvä äidinkielen taito ja kielellinen lahjakkuus, joten toivottavasti ko. koulu testaa lapset ennen esikoulua. Muuten se koulutaival on yhtä takkua!
Kielten opiskelun pitää olla hauskaa.
Tosin olen itse lukenut aikoinaan c-venäjän, joten osaan sitä jonkin verran. Koska teilläkin isä osaa, ei ongelmia liene ja tietää koulun ilmapiirin jne.
Meidän lapset menivät juuri tänä syksynä ummikkoina kielipäiväkotiin/eskariin ja kaikki on mennyt todella hyvin. Kieli on sellainen, jota me vanhemmat emme juurikaan osaa. Lapset ymmärtävät jo paljon ja osaavat helppoja juttuja ja fraaseja sanoa tällä kielellä.
Jatkoa emme ole vielä päättäneet. Kielikoulua ei ole tämän päiväkodin yhteydessä, joten voi olla, että kielen opiskeluun tulee koulussa katkos, mutta ainakin aktivointi on tehty.
että eskarilaisella muuttuivat kaikki kuviot juuri ennen eskaria, sillä muutimme.
Eskarin alku olikin hankala, mutta sitten homma lähti sujumaan, kun uusia kavereita löytyi. Ekan syksy olikin sitten taas helppo, kun lapsi jatkoi samassa koulussa.
Tiedätkö, onko venäläisen koulun eskarissa edes tilaa? Tunnen yhden pojan, joka aloittaa eskarin siellä ensi syksynä, mutta on ollut jo tarhassa aiemmin.
koska kaikki eivät mene sinne eskariin. Valinnassa myös suositaan niitä, joilla on yhteys kouluun (eli esim jompikumpi vanhemmista tai vanhempi sisarus on käynyt koulun). t. ap
lapsi oli kielipäiväkodissa ja sen eskarissa ja jatkoi kielipainotteiseen kouluun (reilu puolet tunneista englanniksi). 4-vuotiaana siis vaihtoi kaupungin päiväkodista tuohon yksityiseen , nuorempia eivät ota.
Koulumatkaa on 3-4 km, kaupungin läpi. Nyt ekaluokkalaisena viedään kahdeksaksi ja on tarvittaessa aamupäiväkerhossa sen tunnin. Iltapäivällä on sporttisessa iltapäiväkerhossa ja haetaan klo 16. Pienemmällä on päiväkoti lähellä koulua, eli ajelua tulisi joka tapauksessa.
Ensi vuonna todennäköisesti viedään aamulla 8 maissa ja tulee bussilla kotiin tai kävelee minun työpaikalleni.
meillä ainoa harmi on, se, että kavereita ei ole kodin läheltä. Ekaluokkalaisen reviiri on kuitenkin aika pieni ja ku alpsi ei ole erityisen sosiaalinen, kaverisuhteita ei synny helposti.
Se 1,5km matka ei ole pitkä ja jos vaihtaa jo eskariin, niin tuskin on niin iso ongelma. Enemmän miettisin kuinka lapsi pystyy ja jaksaa omaksumaan uuden kielen. Se tekee eskarista ja koulun aloituksesta normaalia haastavaampaa. Tämä voi olla hyväksi lapselle tai sitten aiheuttaa ongelmia.
Nyt jo pitäisi nähdä onko lapsi kielellisesti suht lahjakas ja nopea oppimaan vai ei. Jos osaa kirjaimet ja hahmottaa tavuja ja kirjainten äänneasuja, sekä on kiinnostunut noista niin kielipainotteinen koulu voisi olla hyvä. Tosin olisi hyvä jos myös muut taidot olisivat hallusta (matemaattiset, hahmottamisen, motoriset, että ne sosiaaliset). Tällöin voisi ajatella että eskarin ja koulun aloitus olisi lähikoulussa oletettavasti helppo ja lisähaaste ei pahaksi.
Mutta jos tuntuu että lapsi on sellainen jolla jo lähikoulun aloitus voisi olla haastavaa, niin en laittaisi lapselle lisäpaineita kielipainotteisesta koulusta. Ei ole hyvä jos koulun aloitus on liian haastavaa ja siitä ei saa oppimisen iloa ja onnistumisen elämyksiä. Tällöin helposti tulee myös negatiivinen kierre ja paljon itkua ja hammastenkiristystä.
Eli se että vanhemmilla on tietty halu ei ole riittävä, vaan pitää myös katsoa mihin lapsi kykenee ja mikä on lapselle hyväksi. Lisäkieli on varmasti positiviinen juttu, mutta ei kaiken muun kustannuksella. Eli jos se onnistuu todella vain lisänä, niin ehdottomasti kannattaa varsinkin kun teillä isä pystyy lasta myös siinä auttamaan.
Esim. meillä kaksi lasta koulusta ja ei ole ollutkaan mahdollista valita kielipainoitteista koulua. Toisaalta esikoisen kohdalla se ei olisikaan ollut hyvä vaihtoehto, sillä olisi voinut aiheuttaa turhaan lisähaasteita. Tavallinen koulu on ollut ihan riittävä, vaikka lapsi ei ikinä mitään lisä/tukiopetusta tai muuta erityistoimintaa koulussa olekaan vaatinut, eli kyseessä ihan normioppija. Mutta toisen lapsemme kohdalla olisin ilomielin laittanut kielipainotteiseen kouluun juuri lisähaasteiden vuoksi. Tämä siksi että opiskelutaidot ja osaaminen on ollut sitä luokkaa että aika vähällä pääsee koulussa. Lisäksi lapsi olisi tykännyt varmaan opiskella enemmän. Meillä siis esimerkki siitä että samasta perheestäkin tulee erilaisia lapsia, joiden osalta tarpeet voivat olla erilaiset.
niin ilman muuta sinne.
Jos siis poika pääsee, koska yleensä noihin on pääsykokeet.
Nuorena hankittu kielitaito on sellaista pääomaa, jota ei myöhemmin pysty korvaamaan millään.