Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Huusin viimeyönä taaperolle :(
15.11.2011 |
Taapero alkoi kitisemään jotain ja etsi tuttia JUURI kun olin nukahtamaisillani. Tekee tätä melkein joka yö, en tiedä miksi, mutta kun sammutan valot ja olen vaipumaisillani uneen, taapero alkaa itkemään. En tiedä havahtuuko hiljennyttä ja pimennyttä huonetta vai mitä (nukutaan samassa sängyssä ja luen ennen nukahtamista).
Olen tosi väsynyt, en meinaa saada unta enää uudestaan kun se itku vie multakin unen ja koko yö menee ihan pilalle. Lisäksi meillä on tosi aikaset herätykset ja mulla on todella rankkaa koulussa. Nytkin pitää puolille öin kirjoitella tutkielmaa.
Mutta viime yönä mulla meni hermo, huusin taaperolle että "vittuako siinä itket, oo hiljaa nyt jo, perkel" ja käänsin selän ja olin raivosta ihan lamaantunut. Suunnitelin jo että menen patjalle lukkojen taakse vessaan nukkumaan, siinäpähän sitten itkisi niin paljon kuin jaksaisi :(
Kommentit (9)
toivottavasti olet ylpeä itsestäsi. Lapsi ainakin on hämmentynyt ja muistaa tästä lähtien ainakin pimeästä huoneesta äidin mielipuolisen karjunnan. Älkää tehkö lapsia, jos noinkin pienen lapsen heräily kiristää pinnaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen jotenkin niin primitiivisen raivon vallassa kun tuossa vaiheessa joutuu uudelleen virkistymään, että en tosiaan VOI itselleni mitään :(((
Välillä sitä pimahtaa. Ei vain jaksa aina sitä samaa. Itsellenikin on käynyt muutaman kerran vastaavanlaisesti, en kyllä kiroillut, mutta kohtelin liian kovakouraisesti ja huusin rumasti.
toivottavasti olet ylpeä itsestäsi. Lapsi ainakin on hämmentynyt ja muistaa tästä lähtien ainakin pimeästä huoneesta äidin mielipuolisen karjunnan. Älkää tehkö lapsia, jos noinkin pienen lapsen heräily kiristää pinnaa.
Ihan ku vois ennalta tietää mitenkä sitä sitten käyttäytyy pienen kanssa. Itse olen ainakin hurjan ideologinen ihminen ja ajattelen pärjääväni tosi mainiosti mutta sitten kun se pinna katkeaa, niin se näyttää katkeavan vaan.. Enkä tosiaan ole ylpeä itsestäni juuri koskaan enkä pidä itseäni hyvänä äitinä. Mutta minä olen äiti, jonkunlainen. Ja nyt on koitettava pärjätä.
esikoinen on kolme, ja ymmärtää jo onneksi, kun selitän että äiti oli aika tyhmä, anna anteeksi, ja jutellaan siitä, että kaikki ovat väsyneenä joskus kiukkuisia, kuten hänkin kun joskus kiukuttelee. Mielestäni poika ei hätäänny vaikka joskus tuiskahdankin. Tokihan minun pitäisi aikuisena osata hillitä itseni aina, mutta sitä on niin vajavainen...
Kuopukselle en juurikaan hermostu, on reilut yksi vuotta, ja jotenkin niin vauva vielä... mulla siis nuo lapselle hermostumiset liittyy selvästi omaan väsymykseen ja siihen, että tiedän lapsen tietoisesti ärsyttävän tai kiukuttelevan, ja sorrun samaan sitten itsekin. Kuopus on niin pieni, ettei sen ikäinen vielä tahallisesti oikuttele, ja sen takia varmaan osaan suhtautua häneen rauhallisen lempeästi.
Joskus kaikilla on huonoja päiviä. Pyritään kuitenkin niihin parempiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se hyvä juttu ole mitenkään, mutta väsyneenä sitä vaan ei ole mitenkään lempeä ja kärsivällinen. Olen minäkin ollut tilanteessa, jossa lapsi oksensi joka yö (pitkä juttu mut tätä kesti viikkoja). Olin käytännössä yksinhuoltaja ja hirveän väsynyt. Yksi yö sit huusi lapselle että nyt pää tyynyyn ja nukutaan (siis vaikka molemmat oltiin oksennuksessa, sänky, lattia, matto, patjat, kaikki yltä päältä yrjössä..) olin niin väsynyt että oisin voinut kuolla siihen paikkaan. Kamala morkkis kun lapsi alkoi itkemään että ei voi nukkua kun on niin likaista...
Saatko ap ikinä nukkua ja levähtää? Se ois tosi tärkeää.
yhden yön isällään. Silloin yleensä nukun. Ja välillä yöt menee muutenkin ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
sitä sattuu, itsellekin hankalin hetki jos on juuri nukahtamassa tai nukahtanut.
mutta eihän se huutaminen sitä kitinää lopeta, joten hyödyntöntähän se on.