miksi lapsi joka on sijaisperheessä ei saa tavata sukulaisiaan?

Yhteydenotto asiaa hoitavaan sosiaalitoimeen saattaa auttaa.



Se voi kuitenkin olla niin, että jos isä ei ole ollut lähivanhempi, sosiaalitoimi ei katso isää taysivaltaiseksi, yhtä tärkeäksi.



Miksei isä ottanut lasta huoltaakseen äidin käydessä käyttökelvottomaksi?



Onko äidin sukulaisilla tapaamisoikeus?



Mitä itse tiedän (kokemusta kahdesta tapauksesta), sukulaisiakin on saanut tavata, lähinnä isovanhempia. Ja sekös vasta on helvettiä sijaisvanhemmille, kuin saisi ekstra-anoppeja ja -appiukkoja... en toki yleistä, kun en yleisesti tiedä

äiti ei tätä silloin myöntänyt eikä tämä(reppana)isä osannut sitä käydä vaatimaan.



huostaanotosta tuli aikanaan pelkkä ilmoitus isälle. äidinpuoleiset isovanhemmat eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita tästä lapsenlapsestaan.



Eikö sijaisperheiden tulisi ajatella lapsen etua, eikä sitä mikä heille olisi "helvettiä" ja mikä ei?



ap

Teidän täytyy selvittää asia sosiaalityöntekijän kautta. Sijaisperheellä ei ole lupa antaa lasta kenellekään ilman sosiaalityöntekijän lupaa. Joten perhettä on turha syyllistää.

En minäkää antaisi lasta tuntemattomille. Jos isällä ei edes huoltajuutta niin iso syy epäillä, ettei siellä ole kaikki hyvin.



Lapsella on voinut olla myös niin rikkonaiset olot ennen huostista, että sijarit + sossu katsovat parhaaksi, että lapsen tilanne pidetään nyt vakaana. Lapsihan elää sijareilla "omana" eli tapaa heidän sukuaan ja ystäviään.



Sossun kanssa ja perheen kanssa teidän pitää neuvotella mahdollisista tapaamisista ja ISÄN pitää olla se aktiivi.

vähäisiä nuo isän tapaamiset. Kummallista, että lapsi ei asu isällään. Onko isällä asiat kunnossa. Tuskin sijaisperhe voi vain lähettää lasta teille, jos pyydätte. Kaipa siihen tarvitaan lupa.

ei hän tarvitse isän ongelmasukua taakakseen. Tuttavapiirissä sijaisperhe, jonne tuli noin 6v tyttö, oli muistaakseni 6 vuotta siellä ja koko ajan isän suku pommitti tapaamispyynnöillä (vaatimuksilla) ja kävi tapaamassa tyttöä, vaikka siitä ei sovittu.



Aikanaan tyttö palasi biologisille vanhemmilleen, ja vuoden kuluttua lopullisesti sijaisperheeseen, koska biologinen perhe ei jaksanutkaan olla vanhempia. Se vaatijasuku teki kaikkensa, että lapsiparalla olisi oikein kamalaa ...

Teidän täytyy selvittää asia sosiaalityöntekijän kautta. Sijaisperheellä ei ole lupa antaa lasta kenellekään ilman sosiaalityöntekijän lupaa. Joten perhettä on turha syyllistää.

Yhteys siis sosiaalityöntekijään, ei perheeseen.

Me toimimme sijaisperheenä alle kouluikäiselle lapselle. Lapsen sijoittaminen pitkäaikaiseen perhehoitoon (joista siis 98% jatkuu aikuisikään saakka) on aina pitkällisen harkinnan tulos; yleensä äiti on saanut (liian) monta mahdollisuutta hoitaa lastaan ja sijoitus sukulaisverkostoon on tutkittu.



Nykyään sijaishuoltoon tulevat lapset ovat lähes kaikki melko vaurioituneita ja vaikeasti hoidettavia. Jo se että lapsi joutuu muuttamaan sijaisperheeseen, sopeutumaan siihen kaikkine ongelmineen, on hänelle rankka prosessi. Sijaisperheen myötä lapsi saa myös uuden suvun, uudet isovanhemmat.



Verkostot ovat tärkeitä, mutta ainakin meidän lapsen isän suku ei ollut lapsesta kiinnotuneita hänen asuessaan äitinsä luona ja myöhemmin oikeutta tavata ei enää myönnetty juuri lapsen parasta ajatellen. Ongelmia oli muutenkin ja tosiaan lapsi oli kuitenkin asettunut uuteen perheeseen ja sukuun.

Onko kyseessä normaalit tapaamiset vai jostain syystä valvotut?

Me toimimme sijaisperheenä alle kouluikäiselle lapselle. Lapsen sijoittaminen pitkäaikaiseen perhehoitoon (joista siis 98% jatkuu aikuisikään saakka) on aina pitkällisen harkinnan tulos; yleensä äiti on saanut (liian) monta mahdollisuutta hoitaa lastaan ja sijoitus sukulaisverkostoon on tutkittu.

Nykyään sijaishuoltoon tulevat lapset ovat lähes kaikki melko vaurioituneita ja vaikeasti hoidettavia. Jo se että lapsi joutuu muuttamaan sijaisperheeseen, sopeutumaan siihen kaikkine ongelmineen, on hänelle rankka prosessi. Sijaisperheen myötä lapsi saa myös uuden suvun, uudet isovanhemmat.

Verkostot ovat tärkeitä, mutta ainakin meidän lapsen isän suku ei ollut lapsesta kiinnotuneita hänen asuessaan äitinsä luona ja myöhemmin oikeutta tavata ei enää myönnetty juuri lapsen parasta ajatellen. Ongelmia oli muutenkin ja tosiaan lapsi oli kuitenkin asettunut uuteen perheeseen ja sukuun.

Meille lasten biosuvut eivät ole olleet ongelma vaan ne ovat osa lasta. Ei sukua tarvitse "vaihtaa" sijaisperheen sukuun vaikka lapsi perheeseen sijoitetaankin. Toki suvuissa ja heidän kiinnostuksessaan lasta kohtaan on suuriakin eroja mutta yleensä lapsen lähisuvusta löytyy joku tai joitakin henkilöitä, jotka haluavat kuulua lapsen elämään jatkossakin. Yleensä isovanhemmat tapaavat lapsia; samoin yllättävän usein vanhempien sisarus/sisarukset (+ mahd. serkut).

Vaikka meidän sukumme on avoin myös meille sijoitetuille lapsille niin omat juuret ovat lapselle hyvin tärkeitä. Tapaamistoiveita saa esittää meille suoraan - yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa on kuitenkin sovittava kuka lasta saa tavata ja kuinka usein. Myös meidän kotimme ovet ovat avoinna lasten sukulaisille; monesti lapsille onkin tärkeää saada näyttää mm. oma huoneensa. Sijaisvanhemmaksi ryhtyvä tulee olla valmis tekemään yhteistyötä myös lapsen vanhempien/sukulaisten kanssa. Sijaisvanhempi ei saa ajatella olevansa parempi ihminen tai että hänen oma sukunsa on parempi kuin lapsen biosuku. Tällaisia ahdasmielisiä ihmisiä ei edes pitäisi hyväksyä sijaisvanhemmiksi...

En myöskään hyväksy sitä, että vauvaikäisiä lapsia annetaan sijaisperheen ainoaksi/ensimmäiseksi lapseksi. Monet unohtavat tai ainakin haluavat unohtaa, että lapsella on myös biovanhemmat ja -suku. Kaikki lapset ovat vain lainaa - sijaislapset varsinkin. Heistä on oltava valmis luopumaan ja heidän juuriaan tulee vaalia. Se ei tarkoita sitä etteikö lapsia silti voisi rakastaa ihan koko sydämestään.

Meillä on kokemusta 10 sijaislapsesta; tällä hetkellä sijoitettuja lapsia on 3 eli paljon on nähty sekä meille sijoitettujen lasten kautta että myöskin sijaisperheiden "piireissä".

Isä-reppana ei reagoinut millään tavalla siinä vaiheessa,kun ilmoitus huostaanotosta tuli. Tiedän tapauksen, jossa isä toimi toisin. Kun tuli ilmoitus puhelimitse, että äiti on jättänyt lapsen 'heitteille' ja hänet otetaan huostaan, isä ilmoitti välittömästi tulevansa hakemaan lapsen kotiinsa.



Jospa aloittaja olisi rehellinen ja myöntäisi sen, ettei isä ole sukunsa ainoa 'reppana'. Sosiaalitoimella voi olla hyvä syy evätä lapsen edun vuoksi yhteydenpito isänpuoleisiin sukulaisiin.



Onko yhteydenpitoa edes koskaan pyydetty, vai onko pelkästään sijaisperheelle ehdotettu sitä?

ihan tavallisia ihmisiä olemme. ei tämä huostaanotto meistä johdu.

se että isällä ei ole huoltajuutta johtuu siitä että vanhemmat eivät ole missään vaiheessa asuneet yhdessä. äidin ei tarvitse antaa huoltajuutta isälle. isä on tunnustettu kuitenkin, mutta lapsella ei esim ole isän sukunimeä.



mielenkiintoista tässä on se että juuri ruvetaan syyttämään sukulaisia jotka eivät yksikertaisesti ole tehneet mitään! tai on tehneet jotain. ennen kuin lapsi huostaanotettiin niin isoäiti sai käydä hyvinkin paljon vahtimassa lasta äidin humputellessa ties missä...



on kai tyydyttävä siihen että tämä on lapselle paremppi. mutta mitä tällaisille lapsille käy kun kasvavat? tuleeko heistä katkeria?



jonain päivänä lapsi tajuaa että hänellä on iso suku, paljon tätejä serkkuja isovanhempia jne.. joita hän ei muista koskaan tavanneensa. miten se vaikuttaa ihmiseen?



ap

Eihän se, jos lapsen omat vanhemmat ovat kelvottomia, tarkoita että koko suku olisi.

Juuret ovat kuitenkin jokaiselle ihmiselle tärkeitä, te teette lapsesta juurettoman, jonkinlaista henkistä väkivaltaa sekin.

Me toimimme sijaisperheenä alle kouluikäiselle lapselle. Lapsen sijoittaminen pitkäaikaiseen perhehoitoon (joista siis 98% jatkuu aikuisikään saakka) on aina pitkällisen harkinnan tulos; yleensä äiti on saanut (liian) monta mahdollisuutta hoitaa lastaan ja sijoitus sukulaisverkostoon on tutkittu.

Nykyään sijaishuoltoon tulevat lapset ovat lähes kaikki melko vaurioituneita ja vaikeasti hoidettavia. Jo se että lapsi joutuu muuttamaan sijaisperheeseen, sopeutumaan siihen kaikkine ongelmineen, on hänelle rankka prosessi. Sijaisperheen myötä lapsi saa myös uuden suvun, uudet isovanhemmat.

Verkostot ovat tärkeitä, mutta ainakin meidän lapsen isän suku ei ollut lapsesta kiinnotuneita hänen asuessaan äitinsä luona ja myöhemmin oikeutta tavata ei enää myönnetty juuri lapsen parasta ajatellen. Ongelmia oli muutenkin ja tosiaan lapsi oli kuitenkin asettunut uuteen perheeseen ja sukuun.

joutua eroon suvustaan.



Nyt otatte kiireesti yhteyttä lapsen asioista huolehtivaan sosiaalityöntekijään, niin tilanne alkaa selvitä. Jos ei sillä selviä, niin sitten siitä ylöspäin niin pitkälle että saatte tavata lasta.





Ainoastaan siinä tapauksessa että lapsen turvallisuutta ei voida turvata sukulaistapaamisissa, ne voidaan kieltää. Esim. jos isä olisi syyllistynyt insestiin, voitaisiin epäillä että sukulaiset eivät voi suojella lasta.

Sijaisvanhemmat ja heidän sukulaisensa eivät kuitenkaan ole lapsen omaa sukua, vaan sananmukaisesti vain "sijaisia".

Olisi ensiarvoista vaalia myös suhteita lapsen omaan biologiseen taustaan. On lapselle suuri voimavara, jos hänen "ihan omista" sukulaisistaan muodostuu turvallisia ja tärkeitä ihmissuhteita.

Ne tapaamiset ovat nimenomaan sossun kanssa järjestettävä asia, ei sijaisvanhempien. Ainakin aluksi näin, jatkossa sossulta voi tulla 'lupa' sopia tapaamiset suoraan perheen kanssa.

Ja sossu odottaa että ne jotka haluavat tavata sukuilais- tai omaa lastaan joka on sijoitettuna, ovat ITSE aktiivisesti hakemassa näitä tapaamisia.

Sijaisvanhempien olisi kuulunut ohjata teidät sossun puheille, kun pyysitte tapaamisia.



Ja nämä tiedot pitävät paikkansa ainakin siinä kunnassa jossa vanhempani toimivat sijaisperheenä nyt, kun me biolapset olemme jo aikuisia.

ihan tavallisia ihmisiä olemme. ei tämä huostaanotto meistä johdu.

se että isällä ei ole huoltajuutta johtuu siitä että vanhemmat eivät ole missään vaiheessa asuneet yhdessä. äidin ei tarvitse antaa huoltajuutta isälle. isä on tunnustettu kuitenkin, mutta lapsella ei esim ole isän sukunimeä.

mielenkiintoista tässä on se että juuri ruvetaan syyttämään sukulaisia jotka eivät yksikertaisesti ole tehneet mitään! tai on tehneet jotain. ennen kuin lapsi huostaanotettiin niin isoäiti sai käydä hyvinkin paljon vahtimassa lasta äidin humputellessa ties missä...

on kai tyydyttävä siihen että tämä on lapselle paremppi. mutta mitä tällaisille lapsille käy kun kasvavat? tuleeko heistä katkeria?

jonain päivänä lapsi tajuaa että hänellä on iso suku, paljon tätejä serkkuja isovanhempia jne.. joita hän ei muista koskaan tavanneensa. miten se vaikuttaa ihmiseen?

ap

Isä ei ole hakenut lapsen huoltajuutta itselleen? Joku syyhän siihen tarvitsee olla. Ei äiti voi kieltää isältä oikeutta olla lapsen elämässä vaikka eivät olisi koskaan asuneet yhdessä. Tässä nyt olisi pitänyt olla aktiivinen jo viimeistään lapsen sijoituksesta kuullessa. Ehkä suvusta olisi voinut löytyä perhe, jolle sosiaalitoimisto olisi lapsen voinut sijoittaa. Itse en ymmärrä miten ylipäätänsä isä voi ajatella, että antaa lapsensa olla sijoitettuna koska äiti ei antanut huoltajuutta.

ihan tavallisia ihmisiä olemme. ei tämä huostaanotto meistä johdu.

se että isällä ei ole huoltajuutta johtuu siitä että vanhemmat eivät ole missään vaiheessa asuneet yhdessä. äidin ei tarvitse antaa huoltajuutta isälle. isä on tunnustettu kuitenkin, mutta lapsella ei esim ole isän sukunimeä.

mielenkiintoista tässä on se että juuri ruvetaan syyttämään sukulaisia jotka eivät yksikertaisesti ole tehneet mitään! tai on tehneet jotain. ennen kuin lapsi huostaanotettiin niin isoäiti sai käydä hyvinkin paljon vahtimassa lasta äidin humputellessa ties missä...

on kai tyydyttävä siihen että tämä on lapselle paremppi. mutta mitä tällaisille lapsille käy kun kasvavat? tuleeko heistä katkeria?

jonain päivänä lapsi tajuaa että hänellä on iso suku, paljon tätejä serkkuja isovanhempia jne.. joita hän ei muista koskaan tavanneensa. miten se vaikuttaa ihmiseen?

ap

Kyllä siitä katkeruus jää. Että miksi kiellettiin yhteys ihmisiin, joiden kanssa on geneettinen yhteys moniin asioihin, onhan moni luonteenpiirrekin perimästä kiinni.

Ehkä pahinta on se, että vähättelemällä lapsen geneettisiä sukulaisia annetaan lapsen ymmärtää, ettei sinun perimäsi ole mistään kotoisin, kaikki mikä on geeneistä kiinni on sinussa huonoa. Tämähän on sama asia kuin että lapselle sanottaisiin, että hän on täysi p-a.

t. yksi jonka äiti torpedoi suhteet isän sukuun

Kyllä lapsi saa tavata, kun otatte yhteyttä siihen tahoon, joka lapsesta on vastuussa. Eli sosiaalityöntekijään. Sijaisvanhemmilla ei ole lupa viedä lasta yhtään ketään tapaamaan ilman sosiaalityöntekijöiden lupaa. Minkän ikäisestä lapsesta on kyse? Miksi ette ole aiemmin olleet aktiivisia asiassa?

Jos lapsi ei ole teitä vuosiin nähnyt, niin ei se noin vain ole lapsen etu lähteä moikkaamaan ihmisiä joita ei edes tunne. Ja jos välimatkaa on, miksi se pitäisi olla lapsi joka matkustaa? Mietitään sen lapsen kannalta, etenkin jos on vielä kovin nuori, että lähdetään jonnekin sukujuhliin jossa parhaassa tapauksessa on kymmenien ihmisten pyöritettävänä. Kaikki vieraita. Olen nähnyt miten pitäisi syliin mennä "minähän oon sinun kumminkaimanserkku, mitä sinä nyt noin temppuilet" ... suoraan koko sukua tapaamaan, sellainen tilanne ei ole lapselle missään nimessä helppo jos yhtään jännittää. Kertalaakillahan siinä hoituisi koko suvulle esittely, ymmärrän sen helppouden ajatuksen siinä, mutta lapselle se ei olisi mikään kevyt juttu.

Tapaamisia pohjustetaan lapsen näkökulmasta. Eli sosiaalityöntekijä (joka on vastuussa lapsesta) tapaa teidät ennen kuin voi luvata lapsen käyntiä teidän luona. Lapsen pitää ensin jotenkin tuntea kenen luokse on menossa. Ja muutama uusi ihminen kerrallaan, korkeintaan. Koska lapsen kannalta se pitää järkätä. Ei niin että rysäytetään isomummon synttärit heti ensi kättelyssä. 

Jos tapaaminen lapsen kannalta järjestetään niin mitä se lapsi haluaisi? Tutustua rauhassa. 

No, aloitus oli vanha joten toivottavasti on jo asiat selkeytyneet. 

[quote author="Vierailija" time="15.11.2011 klo 01:31"]

Meille lasten biosuvut eivät ole olleet ongelma vaan ne ovat osa lasta. Ei sukua tarvitse "vaihtaa" sijaisperheen sukuun vaikka lapsi perheeseen sijoitetaankin. Toki suvuissa ja heidän kiinnostuksessaan lasta kohtaan on suuriakin eroja mutta yleensä lapsen lähisuvusta löytyy joku tai joitakin henkilöitä, jotka haluavat kuulua lapsen elämään jatkossakin. Yleensä isovanhemmat tapaavat lapsia; samoin yllättävän usein vanhempien sisarus/sisarukset (+ mahd. serkut). 

Vaikka meidän sukumme on avoin myös meille sijoitetuille lapsille niin omat juuret ovat lapselle hyvin tärkeitä. Tapaamistoiveita saa esittää meille suoraan - yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa on kuitenkin sovittava kuka lasta saa tavata ja kuinka usein. Myös meidän kotimme ovet ovat avoinna lasten sukulaisille; monesti lapsille onkin tärkeää saada näyttää mm. oma huoneensa. Sijaisvanhemmaksi ryhtyvä tulee olla valmis tekemään yhteistyötä myös lapsen vanhempien/sukulaisten kanssa. Sijaisvanhempi ei saa ajatella olevansa parempi ihminen tai että hänen oma sukunsa on parempi kuin lapsen biosuku. Tällaisia ahdasmielisiä ihmisiä ei edes pitäisi hyväksyä sijaisvanhemmiksi...

En myöskään hyväksy sitä, että vauvaikäisiä lapsia annetaan sijaisperheen ainoaksi/ensimmäiseksi lapseksi. Monet unohtavat tai ainakin haluavat unohtaa, että lapsella on myös biovanhemmat ja -suku. Kaikki lapset ovat vain lainaa - sijaislapset varsinkin. Heistä on oltava valmis luopumaan ja heidän juuriaan tulee vaalia. Se ei tarkoita sitä etteikö lapsia silti voisi rakastaa ihan koko sydämestään.

Meillä on kokemusta 10 sijaislapsesta; tällä hetkellä sijoitettuja lapsia on 3 eli paljon on nähty sekä meille sijoitettujen lasten kautta että myöskin sijaisperheiden "piireissä".

[/quote]

Kovin hyväksyt ja ymmärrät kaikkea muuta tässä paketissa, mutta yhtäkkiä "en hyväksy" tuleekin lapsettomille, joille sijoitetaan vauvaikäinen. Siinä on (ainakin) sellainen ajatus takana, että jos ei ole erityisesti kokemusta lastenhoidosta, niin harvoinpa sijoitetaan jotain angstimurkkuikäistä heti ensimmäiseksi. Kyllä erityisesti lapsettomille hoetaan sitä "lapsi on lainaa vain", varmaan tietävät sen paremmin kuin ne joilla omia lapsia on. Eivät ainakaan ota sijoitettuakaan lasta itsestäänselvyytenä.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2011 klo 16:50"]

Mitä itse tiedän (kokemusta kahdesta tapauksesta), sukulaisiakin on saanut tavata, lähinnä isovanhempia. Ja sekös vasta on helvettiä sijaisvanhemmille, kuin saisi ekstra-anoppeja ja -appiukkoja... en toki yleistä, kun en yleisesti tiedä

[/quote]

Eihän lapsen sukulaiset ole millään lailla mitään ekstra-appivanhempia... en tunne ainuttakaan sijaisperhettä jossa näin ajateltaisiin. Isovanhemmat ovat isovanhempia, he ovat lapsen isovanhempien roolissa eivätkä sijaisvanhempien appivanhempien roolissa. Kaksi toisistaan täysin irrallista asiaa. Tuskin isovanhemmatkaan "toivovat" saavansa ekstra-miniöitä ja -vävyjä. Heillähän on ne omat aikuiset lapsensa (puolisoineen) jo.