Lue keskustelun säännöt.
mistä tietää jos on joku kehitysviivästymä?
14.11.2011 |
Esim. itsellä. Onko jotain testejä olemassa ja pääseekö niihin? Auttaako tieto vai lisääkö tuskaa? Itse aina mielikuva että olen erilainen ja sosiaalisesti kömpelömpi ja huono luomaan uusia ihmissuhteita ja myöskin miessuhteet ei ongelmattomia. Esiintymisjännitystä,panikointia jne. Olen myöskin koulukiusattu juuri sosiaalisen kömpelyyteni takia. Onko mitään hoitoa viivästymiin. Vai pitääkö vaan hyväksyä? Miten elää elämää?
Kommentit (3)
ja siinä tuli että olisin asperger. Olen terapiassa käynyt ja siellä ihmeteltiin "omia" diagnoosejani. Ei ohjattu mihinkään eteenpäin tutkimuksiin. Vertaistuki olisikin hyvä. Meillä tod. näköisesti aspergerejä miehiä äidin sekä isän puolelta. Olisin eka nainen. Olen käynyt lukion ja amk keskinkertaisesti. Mitään erityislahjakkuutta tai mielenkiintoa ei ole kuten yleensä aspergereillä. Keskittyminen välillä vaikeaa. Tuli vaan tuosta bb Annikasta mieleen. Itse en tunnista ad/hd:ta itsestäni vaan enempi rauhallinen masennukseen taipuvainen, välillä ehkä taipumusta maanisdepresiivisyyteen tai vainoharhaiseen luonteeseen. Epävakaatakin olen epäillyt joskus mutta mitään tuhoisaa käyttäytymistä ei ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka monilla onkin, ei myöskään erityislahjakkuuksia.
En nyt tiedä, mistä terapiasta puhut, mutta voit aina varata ajan ihan terveyskeskuslääkärille ja pyytää pääsyä as-tutkimuksiin. Prosessi kestää suht kauan ja kannattaa olla tiukkana, helposti muuten tipahtaa ulos kun "eihän sulla siitä diagnoosista enää mitään hyötyä ole". Mikä on bullshittiä, diagnoosista on apua itselle ja saa sen perusteella hakea vaikkapa neuropsykologista kuntoutusta.
2
Jos koet, että sosiaaliset suhteet ovat se kompastuskivi, mutta muuten älliä riittää, ei oikein kuulosta kehitysviivästymältä, vaan vaikkapa aspergerin syndroomalta, ja siihen on osviittaa antavia testejä netissäkin (huom, ovat siis täysin suuntaa antavia, oikea diagnoosi tehdään psykiatrin, neurologin ja lääkärin tutkimusten kautta).
http://www.asperger.fi/testi.htm
Valtaosa ihmisistä hyötyy siitä, että tietää diagnoosin, JOS ongelmien taustalla on lääketieteellinen syy. Osaa sitten hakea vertaistukea ja apua ongelmiinsa! Muutenhan sitä helposti luo itsestään minäkuvan vain epämääräisesti tyhmänä ja friikkinä, mikä ei ole hedelmällistä eikä auta asiaa lainkaan.