Haluaisin olla joku muu - en vieläkään hyväksy itseäni

vaikka olen jo neljäkymppinen.



Olen kokenut elämässäni paljon vastoinkäymisiä mutta toisaalta päällisin puolin kaikki näyttää ihan ookoolta. Hyvä mies, hyvä perhe, koti, ammatti, koulutus...



Mutta olen saanut monta kertaa viimeisen 20 vuoden aikana kuulla miten negatiivinen olen, miten mua ei jaksa kuunnella jne. Nämä tulleet siis kavereilta ja satuttaneet kovasti, vaikka toisaalta ymmärränkin, että olen välillä tosi allapäin ja nähnyt asiat mustina.



Sitten myös mies astui kuoroon ja haukkui pari vuotta sitten seksielämämme sekä yhteisen taipaleemme. Ts. oli sitä mieltä että meillä on ollut vaikeaa siitä asti kun lapset syntyivät - minä olen ollut haluton ja kiukkuinen.



Jäi vuosi sitten kiinni treffailusta toisen naisen kanssa ja siitä alkoi välien selvittely sekä terapia. Nyt menee suht ok ja paljon on opittu. Seksi ei kuitenkaan suju edelleenkään ja itse soudan välillä todella syvissä vesissä kuten nyt.



On vaikea unohtaa mitä kaikkea minulle on sanottu. En ole siis mikään kusipää vaan ihan hauska ja puhelias ihminen mutta valitettavan negatiivinen välillä minkä olen saanut kuulla. Tavallaan ymmärrän sen mutta se on jättänyt minuun syvät haavat. Samoin kuin mieheni käytös.



Välillä tuntuu että minua on todella vaikea arvostaa vaikka mitä tekisin, myös työelämässä. Ja toisaalta välillä on vaikea arvostaa itse itseään, on vaikea rakentaa hyvää itseluottamusta kun on saanut paljon negatiivista palautetta.