Mua joita ahdistaa Tyrnävän tapahtumat?

Mietin miltä siitä äidistä tuntuu ja voiko sellaista tuskaa kestääkään. Miehen kuolemasta voi päästä yli mutta voiko siitä, kun menettää lapsensa tuolla tavalla.

Viattomien lasten kuolema aina surettaa, saati että oma vanhempi sen tietoisesti aiheuttaa.

Todella ahdistavaa, että "normaali" ihminen voi noin kilahtaa.

jotenkin ällöttää kun mediassa puhutaan että "ei olisi uskonut kun olivat sellainen malliperhe"..mikä hemmetin "malliperhe"? Mitä vaaditaan, että saa malliperheen statuksen?



Eihän useinkaan kukaan muu kuin perheenjäsen tiedä mitä siellä kodin seinien sisäpuolella tapahtuu, ikävä kyllä. Milloinkohan suurempi osa ihmisistä tajuavat, että kaikki ei ole sitä miltä ulospäin näyttää??

jotenkin ällöttää kun mediassa puhutaan että "ei olisi uskonut kun olivat sellainen malliperhe"..mikä hemmetin "malliperhe"? Mitä vaaditaan, että saa malliperheen statuksen?

Eihän useinkaan kukaan muu kuin perheenjäsen tiedä mitä siellä kodin seinien sisäpuolella tapahtuu, ikävä kyllä. Milloinkohan suurempi osa ihmisistä tajuavat, että kaikki ei ole sitä miltä ulospäin näyttää??

tuntuu suorastaan pahalta näin mt-tapauksena.

Ihan kuin näitä tapahtuisi enemmän diagnosoiduissa perheissä, kuin juuri näissä, "joista ei kukaan olisi uskonut".

Jos vanhemmalla olisi ollut dg, niin sanottaisiin vain, että "pitihän se arvata, sekin oli sellainen hullu, että tarkisteli ovien lukkoja kerta toisensa jälkeen, ja sehän olikin eläkkeellä".

Mulle ei nyt tule mieleen yhtäkään perhettä mistä ajattelisin, että niissä voisi tapahtua lapsenmurhia.



Ihmisillä on viimeiseen asti julkisivu jota pidetään yllä vaikka mikä olisi. Paras ystäväni erosi miehestään ja sain tietää vasta silloin miehen piinanneen perhettä henkisellä ja joskus fyysiselläkin väkivallalla vuosikaudet. Nainen salasi asian ja mies osasi näytellä hyvin.

mietin vaan että malliperheenä käsitetään siis se ydinperhe, taloudellisesti hyvin toimeentuleva, mikäli vanhmmat/vanhmepi toimii esim. kunnallispolitiikassa, järjestöissä tms. vielä parempi.



Mutta sitten kaupungin vuokra-asunnossa asuva uusperhe, päihdeperhe tai yksinhuoltajaperhe ei tietenkään ole se malliperhe. Näissä perheissä jotain tällaista saattaa nimenomaan tapahtua. Vai? Ajattelu on valtavan mustavalkoista.





nr.4

Ehkä tästä voi oppia sen ettei pidä aina tuijottaa siihen aineelliseen hyvinvointiin. Elämä voi olla vaikka kuinka kuralla vaikka koti olisi ihanan näköinen, kaikilla kivat ja laadukkaat vaatteet ja vanhemmilla hyvät ammatit.



Sokea raivo voi kyllä teettää mitä hirveimpiä henkirikoksia. Olen ollut opiskeluaikana mielentilatutkimusosastolla. Siellä oli näitä murhaajia, osa oli ihan ressukoita, jotkut ihan mukavia nuoria miehiä, jotka olivat känni- ja raivopäissään tehneet hirveitä tekoja.

AINA ON HIRVEÄN SURULLISTA JA AHDISTAVAA lukea tällaista. Miksi nämä ihmieet eivät hae apua kun tulee tuhoisia ajatuksia. Tämkin mies oikein nähtävästi halusi tuottaa tuskaa aviovaimolleen ku teki tekosensa vaimon ollessa poissa. Miten joku voi käyttää omia viattomia lapsiaan koston välikappaleena. EN IKINÄ TULE SITÄ YMMÄRTÄMÄÄN. Olen itse ollut syvästi masentunut, mutta en koskaan olisi voinut edes kuvitella ottavasi henkeä lapseltani vaikka itsemuha itsellä olikin mielessä. Mikä ihme näiden ihmisten päässä oikein kilahtaa. Millä oikeudella he käyttäytyvät kuin jumalat..millä oikeudella he voivat päättää lastensa elämän. Toivottavasti mies selviää ja saa elää loppuelämänsä nähden painajaisia kahdesta viattomasta lapsestaan..joiden elämän hän otti pois vain toteuttaaksenn omia isekkäitä pytkimyksiään ja sitten näemmä oli vielä niin raukkista, että oli pyrkinyt itse pois talosta kun ulkoa oli mies löytynyt. Hyi Hitto..jos tämä isä olsi aidosti rakastanut lapsiaan niin hän olis hakenut apua itselleen. pistää niin vihaksi nämä jutut kun juuri oli se Varkauden juttu ihan samanlainen. MIKSI MIKSI aina lapset saavat kärsiä? Itkettää niin pirusti lasten puolesta.

Itseks sairas NARSISTIPASKA, sadisti myös kaupan pälle - yksinkertaisesti.

Ihan hirveä juttu - en voi edes kuvitella äidin tuskaa.

Ja johtuu nimenomaan siitä, että kyseessä oli ainakin ulospäin menestyvä perhe eikä mitään narkkareita/juoppoja.

Siis ajatteleeko joku, että narkkareiden ja juoppojen lapsilta olisi jotenkin oikeampi viedä se viimeinenkin mahdollisuus?

Kun en tunne perhettä, enkä tiedä taustoja niin ei ahdista yhtään.

Hyi Hitto..jos tämä isä olsi aidosti rakastanut lapsiaan niin hän olis hakenut apua itselleen. pistää niin vihaksi nämä jutut kun juuri oli se Varkauden juttu ihan samanlainen. MIKSI MIKSI aina lapset saavat kärsiä? Itkettää niin pirusti lasten puolesta.

Kaveriperheen mies, empaattinen ihminen ja hyvä aviopuoliso (myös vaimonsa mielestä) sairastui vaikeassa elämäntilanteessa masennukseen.

Hän haki apua lääkäristä ja pääsi/joutui mielisairaalaan. Pari viikkoa oli siellä hoidossa ennen kuin kotiutettiin hoitosuunnitelman ja pilleripurkin kanssa.

Asiat eivät kuitenkaan edenneet suunnitellulla tavalla. Lääkkeet aiheuttivat sivuvaikutuksena itsetuhoisia ajatuksia ja johtivat itsemurhayritykseen kun mies oli yksin kotona lasten kanssa. Mies vammautui pahasti itsemurhayrityksen seurauksena, mutta jäi henkiin. Lapset muistavat tapauksen varmasti koko loppuikänsä :(

N. vuosi tapahtuman jälkeen lääkefirma myönsi lääkkeiden yllättävän sivuvaikutuksen. Kertoivat vastaavia tapauksia sattuuneen samoihin aikoihin useampia.

Tämä mies ei pysty ymmärtämään miten on voinut moisen teon mennä tekemään.

Masennuksesta hän toipui kun lääkkeet vaihdettiin, mutta ennalleen hän ei koskaan toivu. Se on kovin raskas taakka kannettavaksi koko perheelle :(

Hyi Hitto..jos tämä isä olsi aidosti rakastanut lapsiaan niin hän olis hakenut apua itselleen. pistää niin vihaksi nämä jutut kun juuri oli se Varkauden juttu ihan samanlainen. MIKSI MIKSI aina lapset saavat kärsiä? Itkettää niin pirusti lasten puolesta.

Kaveriperheen mies, empaattinen ihminen ja hyvä aviopuoliso (myös vaimonsa mielestä) sairastui vaikeassa elämäntilanteessa masennukseen. Hän haki apua lääkäristä ja pääsi/joutui mielisairaalaan. Pari viikkoa oli siellä hoidossa ennen kuin kotiutettiin hoitosuunnitelman ja pilleripurkin kanssa. Asiat eivät kuitenkaan edenneet suunnitellulla tavalla. Lääkkeet aiheuttivat sivuvaikutuksena itsetuhoisia ajatuksia ja johtivat itsemurhayritykseen kun mies oli yksin kotona lasten kanssa. Mies vammautui pahasti itsemurhayrityksen seurauksena, mutta jäi henkiin. Lapset muistavat tapauksen varmasti koko loppuikänsä :( N. vuosi tapahtuman jälkeen lääkefirma myönsi lääkkeiden yllättävän sivuvaikutuksen. Kertoivat vastaavia tapauksia sattuuneen samoihin aikoihin useampia. Tämä mies ei pysty ymmärtämään miten on voinut moisen teon mennä tekemään. Masennuksesta hän toipui kun lääkkeet vaihdettiin, mutta ennalleen hän ei koskaan toivu. Se on kovin raskas taakka kannettavaksi koko perheelle :(

kuitenkaan vahingoittanut viattomia lapsiaan. Sopivien lääkkeiden onnistunut yhdistemä on aina pitkän ajan tulos..olen sen itse kokenut kun masennukseen olen niitä syönyt. Lisäksi pitkä terapia kyllä kuuluisi mukaan kuvioon aina. Ei masennuksesta selvitä pelkällä lääkityksellä. Mutta puhinkin aikaisememin siitä, että jos tulee tuhoisia ajatuksia niin kannattaa heti otta yhteyttä ja kertoa rehellisesti, että tämmöiset käyvät mielessä. Jokaisella meillä joilla lapsia on ja jos heitä rakastamme niin sen olemme heille velkaa.

ja toisinpäivä- elämä ei ole vain kulissia

jonka sairaus puhkesi vasta yli 10 vuoden avioliiton jälkeen. Vaikka mies on ollut vuosia jo laitoshoidossa niin pelkään edelleen hänen karkaavan ja tekevän perheellemme jotain. Miehestä tuli terveysongelmien alussa käsittämättömän vainoharhainen, alkoi uskoa salaliittoteorioihin ja epäili kaikkia ja minuun suhtautui vainoharhaisen aggressiivisesti.



Ennen eroa kotonamme oli paha läheltäpiti-tilanne joka palautuu tosi ahdistavana mieleen näiden uutisointien myötä. Eniten ahdistaa naisen vuoksi jonka tuskan määrää ei pysty kuvittelemaan.

Hs.fi kirjoitti näin:"" Tampereen yliopiston tutkija Minna Nikunen on tutkinut tapauksia, joissa henkirikoksen tehnyt surmaa myös itsensä. Hänen mukaansa perhesurmat ovat aika harvinaisia.



"Motiiveista tavanomaisin on se, että vanhemmilla on jokin konflikti, ero tai muu. Yleisintä on, että tekijä surmaa puolisonsa ja itsensä. Toiseksi yleisintä on, että tekijä surmaa lapset ja itsensä. Yhteistä perhesurmissa on, että yleensä tekijät eivät ole olleet psykiatrisessa hoidossa."



Nikusen mukaan perhesurmia on vaikea ennakoida.""

naisen esiin nostama erotoive ja miehen reaktio siihen, hämmästyttävän moni ihminen syyttää kuitenkin naista. Kun haluaa jättää "kunnon miehen" ja tuhoaa hänet. Onneksi on niitäkin fiksuja, jotka ymmärtävät että kunnon mies ei tapa lapsiaan missään olosuhteissa, eikä ollut kunnollinen liiton aikanakaan vaan liittoon tuollaisen persoonan kanssa on varmasti liittynyt paljon ahdistavia asioita.

naisen esiin nostama erotoive ja miehen reaktio siihen, hämmästyttävän moni ihminen syyttää kuitenkin naista. Kun haluaa jättää "kunnon miehen" ja tuhoaa hänet. Onneksi on niitäkin fiksuja, jotka ymmärtävät että kunnon mies ei tapa lapsiaan missään olosuhteissa, eikä ollut kunnollinen liiton aikanakaan vaan liittoon tuollaisen persoonan kanssa on varmasti liittynyt paljon ahdistavia asioita.

eli että kunnolliselle, terveelle miehelle lapset ovat omia rakkaita jälkeläisiä ja yksilöitä eikä mitään esineitä joita voi käyttää kostamiseen ikävässä tilanteessa. Aikuisen ihmisen pitäisi kyetä sellaiseen itsehillintään että ei tapa viattomia vaikka kokisi omat tunteensa kuinka loukatuksi. Tätä tekoa ei pidä yrittää ymmärtää.

Pitää sen sijaan ymmärtää että tuollainen murhamies tekee arvovalinnan jossa omat loukatut tunteet ovat tärkeämpiä kuin omien pienten lastensa koko elämä ja tulevaisuus. Julmaa. Yksinkertaisesti julmaa.

Pahasti sekaisin oleva ihminen voi uskoa tekevänsä lapsilleen palveluksen tappamalla heidät. Tällöin kokee siis vääristyneessä mielessään olevansa hyvis. Ihmisten ei pitäisi päästää itseään liian pitkälle huonoon oloon. Sitä ei auta se, että mielenterveysongelmat on edelleen yhteiskunnassa tabu. Varsinkin tollasessa "ihanneperheessä" kynnys avun hakemiseen lienee korkealla. Armollisuutta sellaisia ihmisiä kohtaan jotka uskaltavat myöntään mt-ongelmansa ja hakevat niihin apua. Harmillisen usein vaan reaktioksi sitten tulee sitä lusmuilijoiksi syyttyä ja niin edelleen, joka pistää ihmiset yrittämään viimeiseen asti vain jaksaa. Joillakin menee sit pahasti yli.