Mieheni on ihan hyvä ihminen. Mutta hänellä on ADHD.

Itseni kohdalla tuo on onneksi taakse jäänyttä elämää. Mikä taakka harteilta putosi, kun erosimme!



Oli kauheaa, että elämä jumitti aivan itsestäänselvyyksissä, emmekä päässeet arkisista asioista eteenpäin. Kaikki oli hänen kanssaan niin vaikeaa. Lähimuisti oli mitä oli, eikä hänen varaansa voinut laskea lainkaan. Omat vikani oli tietysti minussakin. Yhteiselosta ei tullut mitään. Ehkä jollekin muulle, suurpiirteisemmälle ihmiselle, hän sopii paremmin.



Ethän hukkaa omaa elämääsi. Voimia!

etkö sä sitten joutuisi maksamaan laskuja ja suunnittelemaan esin kuukautta menoineen ja tekemisineen jos et olisi naimissa hänen kanssaan tai jos olisin naimisissa jonkun muun kanssa? Joutuisit taatusti ja jotkut ovat sitäkin mieltä, että se pitää nähdä saamisena.



Elämänhallintaan auttaa niinkin yksinkertainen väline, kuin kalenteri.



Sä saat lepoa, kun pidät vaikka kerran viikossa tai kerran kuussa vapaapäivän ilman miestä ja kotiasioita. Vertaistukea saa erilaisista paikallisyhdistyksistä, niitä on adseille pilvin pimeinm, jos sellainen kiinnostaa.





Mun mielestä toi loputon valitus vaan väsyttää teitä lisää. Munkin mies on adhd, mutta kyllä se ihan täyden vastuun asioista kantaa, toi työnnjaon puitteissa. Mäkin maksan meidän laskut, mut ei se mitään, mies tekee sit jotain muuta. Esim se käy joka päivä muutaman kerran haravoimassa pellettiä kohti pellettikuljetinta meidän pellettisiilossa, (joka on pystytetty silloin ekojen pellettipolttimien aikaan, jolloin noi siilot oli vielä vähän sellaisia, ettei ne toimi haravoimatta).



Ikävin puoli miehen naurohäiriössä on se, että meidän kaikista perheen kaukosäätimistä on irronnut se patterikotelon kansi, kun sitä pitää koko ajan räpeltää. Tän kanssa mä voin kuitenkin elää ilman isompia kriisejä.

:) Suonet anteeksi myös heikon hetkeni. Kalenteri on tyhjä vielä, mutta kyllä se tuosta vielä täyttyy.

Oliko koulussa sitten sama juttu,tunsitko jo silloin?Yleensä ylivilkkaat lapset ei pärjää tavallisessa koulussa koska häiriköi koko ajan.Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä jutun kanssa.Muistaakseni exän velen ekalla muksulla on tää sairaus.Ihan normaalit vanhemmat,isä ehkä hieman sekavampi tapaus,toisaalta hän onkin alkoholisti.

Nyt yritän patistaa miestä lääkärille. Tosin en ole varma, mitä se hyödyttää.

Mies on aina ollut ylivilkas. Yläasteella laitetiin tarkkailuluokalle nimenomaan häiriköinnin takia. Kuvailee aikaa koulu-uransa parhaaksi ajaksi. Numerotkin nousi. Koskaan ei ole pystynyt kirjoja lukemaan. Elokuvat ja dokumentit kiinnostavat kuitenkin paljon. Ja on monessa urheilulajissa hyvä. Töissä raksalla.

On siis ihan hyvä mies. Ja isä. Erilaiset seikkailut ja reissut välillä rassaavat perhe-elämää. Ainainen muistuttelu ja kehottelu myös.

Mutta joo, ehkä se tästä..

kans adhd mies, lääkärin diagnosoima.

Tuttua on täälläkin pikku unohtelut, vilkkaus ja tietty kaoottisuus (jättää helposti leipätarvikkeet levälleen pöydälle eikä muista laittaa niitä kaappiin, keskittyminen pomppaa seuraavaan asiaan).

MUTTA mies on todella fiksu, hyvä puoliso ja isä, ottaa vastuuta ja tekee kaikenlaisia asioita. Ihan tavallinen ihminen siis, mutta vaan vähän vilkkaampi :) Lääkkeet tietysti auttaa paljonkin.

hankkia se diagnoosi ja lääkkeet, niin ap:nkin elämä helpottuu siinä samalla kuin miehenkin.