Lue keskustelun säännöt.
9-10 kk haastava ikä?
03.11.2011 |
Meillä vauva kohta 10 kk ja tuntuu, että imee aivsn kaiken energiani. On meillä raskasta ollut ennen tätäkin: koliikkia, nukkunut aina huonosti jne, mutta vauvasta on tässä iässä kehittynyt aivan kauhea kitinä-iita. Koskaan ei hermojani ole näin koeteltu.
VAuva heräilee öisin ja nousee jo kuudelta ylös. Vaikka menen nukkumaan aikaisin, on ihan tuskaa aina vääntäytyä pahimmillaan ennen kuutta ylös, kun on herännyt yöllä useita kertoja.
Päivät lapsi kitisee jaloissa. Roikkuu puntissa, tulee perässä, kitisee ja huutaa. Yritän pitää paljon sylissä ja leikkiä lapsen kanssa, mutta tuntuu, että haluaa sylistä taas lattialle konttamaan ja leikkiinkin kyllästyy äkkiä. Jos lähden huoneesta, alkaa kauhea huuto. Äsken yritin tehdä ruokaa, niin taas järkky kitinä ja yritys kiivetä äidin punttia pitkin. Päiväunia ei nukuta juuri ollenkaan. Yhdeksältä sain nukkumaan ja huokaisin. Sain juuri haettua kahvikupin, niin jo kuului kitinä-ääni ja show alkaa alusta. Olen viime päivinä ollut lähes epätoivoinen, kun on niin väsynyt ja kitisevän lapsen viihdyttäminen on niin raskasta. Tuntuu, että purskahdan itsekin kohta itkuun. Kerran huusin, että NYT HILJAA! Tuli paha mieli, kun eihän tuo pahuuttaan itke.
Eroahdistusta ilmeisesti on tässä iässä, mutta onko muilla näin kauheaa? Kauan tämä "vaihe" kestää? Telkkaria oon laittanut katsomaan (Teletapit tms.) silloin kun pinna on ollut katkeamaisillaan. Tämäkin harmittaa, mutta perempi kuin että menetän hermoni. Vauvs on terve ja kasvaa hyvin. Oli myös tuossa puolen vuoden tietämillä oikein viehättävä neitokainen. Mutta nyt jo pari kuukautta menty aivan alta lipan.
Nytkin mielessä vain, että miten jaksan iltaan asti, kun ei tuota varmaan taaskaan saa päiväunille. Mies tulee seiskalta ja olen jo nyt itku kurkussa. Väsymys on järkyttävä.
Kommentit (37)
lastani maahan. Menee nyt ohi ap:n aiheen mutta kuitenkin. Mulla siis 10kk ikäinen konttaava joka laittaa ihan kaiken suuhunsa. Kerran ollaan hiekkalaatikolla käyty ihmettelemäss ja siellä lappasi hiekkaa ja hiekkaisia leluja suuhunsa. Kai mä sitten tässä suhteessa pidän lasta pumpulissa, kun mulla tämmöinen "vamma" on korvien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tuota hiekan suuhun lappaamista oli pari kertaa, mutta nyt on aikalailla lopettanut (ehkä huomasi että se on tyhmää?). joskus jos vastaan tulee mielenkiintoinen keppi tai kivi, niin sitä yrittää laittaa. ja hiekkaleluja kanssa. joskus annan, joskus en.
lastani maahan. Menee nyt ohi ap:n aiheen mutta kuitenkin. Mulla siis 10kk ikäinen konttaava joka laittaa ihan kaiken suuhunsa. Kerran ollaan hiekkalaatikolla käyty ihmettelemäss ja siellä lappasi hiekkaa ja hiekkaisia leluja suuhunsa. Kai mä sitten tässä suhteessa pidän lasta pumpulissa, kun mulla tämmöinen "vamma" on korvien välissä.
Itsekään en ole mikään yli-hygienisti mutta meidän 10-kuinen laittaa ihan kaiken, siis kaiken suuhunsa mitä käsiinsä saa. Ja jos ei saa vaikka käsillä kiinni kun on tumput kädessä, niin sitten heittäytyy mahalleen ja imuroi suullaan sieltä maasta mitä irti lähtee. Minä en vain kerta kaikkiaan viitsi pitää tuollaista maassa pitkiä aikoja. Joskus olen ajatellut, että kyllä se kohta kyllästyyy kun vähän aikaa maistelee, mutta kun siinä viiden minuutin sisällä on kaivettu monta kourallista hiekkaa, multaa, kiviä ja lehtiä sieltä suusta, niin kyllä mä sen lapsen sieltä sitten ylös nostan.
Eli meillä tuon 10-kuisen kanssa tosiaan lähinnä keinutaan ja vaunuillaan. Muut ajat lapsi roikkuu sylissä. Meillä siis myös 3-vuotias, jonka kanssa ulkoillaan paljon. Sitä aikaa odotellessa, että vauva oppii kävelemään ja se möyriminen maassa edes vähän vähenee.
Muutoin kuulostaa aika normaalilta 10-kuiselta tuo ap:n tapaus. Tuollaisia ne tuppaa tuossa iässä usein olemaan. Eroahdistus, hampaat, liikkumaan oppiminen jne. kitisyttää. Meillä tämän toisen kanssa on helpottanut se, että isosiskosta on niin paljon viihdykettä, että kitinät välillä torppaantuu siihen kun pitää kontata siskon perässä. Esikoisen kanssa tuo aika oli paljon raskaampaa siinä suhteessa, että kaikki viihdyke piti keksiä itse. Kyllä meilläkin Teletapit välillä pyörii, että äiti saa syödä rauhassa. Ei siitä kannata huonoa omaatuntoa ottaa :)
lastensa kontata maassa ja pistellä kaikkea suuhunsa?
suuhun menee näillä keleillä hiekkaa ja lehtiä. napsin sitten pahimmat pois, mutta suupielet on hiekassa.
komppaan edellisiä, että tosiaan ulkona touhuaminen auttaa. sisällä meno on samanlaista kitinää, mutta tosiaan sitä on sitten ajallisesti vähemmän ;)
meillä 9kk seisoilee tukia vasten pihalla /puistossa (penkit jne.), istuu hiekkalaatikolla (usein vain katselee muita lapsia tai möyrii ja näpeltää lapiota), keinuu, istuu lehtikasassa ja tutkii lehtiä, möyrii ja konttaa, sylistä kokeilee puiden oksia ja heiluttelee niitä, avustettuna likuu pieniä pätkiä liukumäkeä, pyörittelee palloa maassa.
sisällä sitten "action päällä", huoneen vaihtoa usein. tyhjennetään tiskikonetta, katsellaan sohvalta ikkunasta ulos, kiipeillään painavia laatikoita vasten (olen rakentanut "radan"), paukutetaan kattiloita, avaan keittiön alakaapit ja vauva saa tyhjentää ne itse lattialle, istutan suihkun lattialle ja laitan suihkukapulan päälle hiljaiselle virralle. lelut siis ei oikein jaksa kiinnostaa.
- aamupäivällä ohjelmanumero eli ulkona matkoineen 9-12, usein syödään lounaskin matkan päällä (esim. muskarin jälkeen kahvilassa)
- unet 13-15
- ulkoilu 15-17
- päivällinen 17
- kotihommat + isä leikittää, usein ulos vielä 17-19
- puuro 19
- nukkumaan 20
- herätys 8
samanlainen kitisijä myös meillä. Pahin vaihe alkoi n. 10kk vanhana, nyt on tasan 11kk. Jaksamista ei todellakaan auta se, että kun kelloja siirrettiin niin herätys on klo 4.30!!! Herää jo tosi väsyneenä ja siitähän ne päivän riemut sitten alkaakin. Onneksi meillä on esikoinen (4.5v) kotihoidossa. On valtava apu viihdyttämisessä. Mutta äidin sylissä pitäisi istua koko ajan. Isä ei kelpaa mihinkään. Ja sen ajan kun ei ole sylissä niin tekee "pahojaan". Kaikki kielletty kiinnostaa.
Ulkoilu auttaa meillä tosi paljon. Tyttö onneksi jo kävelee aika hyvin. Viihtyy hyvin hiekkalaatikollakin. Eikä onneksi enää laita juuri mitään suuhun. Aiemmin laittoi ja eihän sitä jaksanut. Paljon käydään perhekerhoissa ja ulkoillaan aina kun mahdollista. Nyt esikoinen on ollut kolme päivää kuumeessa. Alkaa kaikilla hajoomaan pää pikku hiljaa ;-)
Muistan että ekan kanssa oli tämä myöskin raskain vaihe, mutta ei kyllä näin pahasti roikkunut äidissä. Muistaakseni alkoi helpottamaan siinä vuoden täytettyään...toivotaan että nytkin!
Tsemppiä ap, mua ainakin helpottaa tieto, että niin monessa kodissa on samanmoinen meno parhaillaan :-D Äläkä syytä itseäsi jos hermot välillä palaa, eiköhän se ole aika tavallista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo helpottaa hiukan kuulla että muillakin on samanlaista hässäkkää sun muuta kotona.. niin ja tosta ulkoilusta sen verta että me ollaan oltu kipeinä jo parisen viikkoa ja pää hajoo kunnolla kun ei pääse ulos niin usein kuin pitäisi.ja täällä ainakin annetaan joka kerta ainakin hetken ryömiä siellä maassa..melkeenpä niin kauan kuin lapsi viihtyy tosin pitää samalla vahtia myös esikoista.Olen miettinyt tässä että osallistuuko oikeasti kaikkien miehet niin paljon kotitöihin että lasten kanssa olemiseen mitä täällä annetaan ymmärtää :O koska voin suoraan sanoa että täällä EI.Mulla on vastuu lapsista ainakin 90% ja sitten kotiaskareista yli puolet joten uskoa voi että paikat ei aina kiillä täällä ja pyykkiä kertynyt :) tosin eipä se ole naurun asia toisaalta
Sitä ulkona olemista ja konttaamista on turha pantata. Joku lapsi maistelee pari kertaa, joku toinen syö puoli vuotta putkeen hiekkaa ja nuolee vielä asfaltit päälle. Esikoiseni oli sellainen, joka maistoi kerran käpyä ja nuolaisi lehteä ja se oli siinä. Tämän toisen kanssa käytiin puistossa 10 kk iästä alkaen ja nyt ikää 1 v 5 kk ja EDELLEEN syö joka ikinen puistokerta kourallisen hiekkaa, nuolee liukumäkeä, imeskelee risua jne. Ihan. Joka. Kerta.
Sanonpa vaan, että parempi kontata ulkona ja syödä hiekkaa tyytyväisenä, kuin kiukutella kotona hätävara-Teletapit valmiina... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äsken yritin tehdä ruokaa, niin taas järkky kitinä ja yritys kiivetä äidin punttia pitkin. Päiväunia ei nukuta juuri ollenkaan. Yhdeksältä sain nukkumaan ja huokaisin. Sain juuri haettua kahvikupin, niin jo kuului kitinä-ääni ja show alkaa alusta.
Se on JUURI tällaista. Meidän 9-kuinen aiempi aurinkoinen ilopilleri ja rauhallinen vauva muuttui tällaiseksi pari viikkoa sitten. Ja muistan että esikoisella (jonka vauva-ajoista on tosin vuosia) oli samanlainen äärettömän rasittava kausi.
Öisin meidän vauva kyllä nukkuu, mutta lähtee kömpimään sängyssä ympäriinsä ja itkee unissaan kunnes saa rinnan suuhun. Monta kertaa yössä. Nukumme perhepedissä niin tämä ei ole niin kauhean raskasta sentään.
Mutta nuo päivät.... Minua auttaa jaksamaan nämä:
- välillä vauvan kanssa on ihanaa, kun vain luovun yrittämästä saada mitään aikaiseksi ja otan hänen kanssaan touhuhetken, peuhaamme sängyllä tms.
- lähdemme ulos, varsinkin avoin päiväkoti on kiva koska sen virikkeiden ääressä vauva viihtyy ja voin itse juoda kahvit ja lukea lehtiä rauhassa
- puolison tuki: hän ymmärtää ja hyväksyy, etten saa välttämättä päivän aikana tehtyä juuri mitään eikä todellakaan ole ruoat valmiina odottamassa kaikkina päivinä
Lisäksi käyn itse töissä pari päivää viikossa. Vauva on isänsä kanssa ollessaan paljon helpompi, mutta on sitä lahkeessa roikkumista ja jatkuvaa sylissä istumista heilläkin.
En osaa sanoa kuinka kauan tätä kestää. Tiedän omasta ja muiden kokemuksesta, että joku päivä sitä vain huomaa, että on ollut jo jonkin aikaa helpompaa: "ai niin eihän tämä enää niin vaikeaa ole kuin mitä se oli silloin...".
Arvelen, että viimeistään tuolla 11 kk:n iän tienoilla pääsen sanomaan noin. Ja 1v2kk on aina ollut mielestäni suurinpiirtein ihanin ikä mikä voi olla. Raskasta kylläkin sitten taas eri lailla, kun vauva/taapero mennä tohottaa eikä voi valvomatta jättää. Mutta sitten on äidin lahkeessa roikkuminen vähäksi aikaa ohi!
Kiitos kaikille! Lapsellani 9,5 kk ei siis olekaan välttämättä ADHD. Sain monta hyvää vinkkiäkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei 10kk-iässä ollut mitään tuollaista. Eroahdistusta oli kyllä. En edes päässyt vessaan ilman että lapsi rupesi itkemään. Otin sitten vauvan mukaan tai jätin oven auki.. nyt 13kk ikäisenä ei jaksa enää niin kiinnostua vessakäynneistäni ja saan olla yksin vessassa :D
Meillä lapsi on kuitenkin nukkunut ihan hyvin, joten siksi ehkä olen jaksanut paremmin olla koko ajan "kiinni" lapsessa. Mieheni piti isäkuukauden, kun lapsi oli 11kk, joten itse sain muuta tekemistä.
Pystyisikö mies tulemaan aikaisemmin? tai pitää isäkuukatta (6viikkoa)? meillä se ainakin helpotti tosi paljon.
Itsellä kyseessä oli enemmänkin se, että en enää jaksanut olla "vaan kotona". se oli aina sitä samaa vaan. Vaikka siis lapsi ei ollut mitenkään erityisen vaikea. Ehkä sinulla on myös sitä? Että välillä olisi kivaa tehdä jotain muutakin? nukkua, tavata ystäviä tms
Vanha ketju, mutta täällä tismalleen tuo vaihe nyt. Aivan jäätävää, hermot tiukalla nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta täällä tismalleen tuo vaihe nyt. Aivan jäätävää, hermot tiukalla nyt.
Tsemppiä. Tuo oli kyllä kaikkein rankin vaihe vauvavuotena. Mutta onneksi se kesti meillä vain sen pari kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta täällä tismalleen tuo vaihe nyt. Aivan jäätävää, hermot tiukalla nyt.
Ymmärrän. Tosin vauva on jo reilu vuoden ja on koko elämänsä lähinnä kitissyt. Eka ajattelin että jos selviän koliikista niin helpottaa. No sitten ajattelin että kun hampaat tulee niin helpottaa. No ei helpota kun pahenee vaan. Ekat hampaat tuli vasta 9kk ja sitä ennenkin kokoaikaista kitinää.
Vauva nukkuu 30-40min kaks kertaa päivässä ja aamulla ennen kuutta ylös. Ollaan käyty useampi kerta perheohjaajalla mutta kun ei nuku niin ei nuku. Allergialääkärille tms saatiin onneksi aika vaikkei mitään näkyviä oireita olekaan, mutta ehkä sieltä saa jotain apua heti kun parin kk päästä päästään sinne.
Ainainen kitinä yli vuoden putkeen syö kyllä naista oikein huolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva 10 kk ja aivan hirveä eroahdistus käynnissä. Päiväunille nukahtaminen kestää 30 min tai tunnin. Herää kesken unien, n. 20 min nukuttuaan ja huutaa täyttä kurkkua. Hereillä ollessa alkaa poru, jos menen toiseen huoneeseen. On kyllä rankka vaihe.
Nyt on mukula ottanut isännän roolin. Ihan ensiksi päiväunet on tuon ikäisen nukuttava. Tuo kitinä on myöskin väsymystä jatkuva sylissä kantaminen jokaiseen pieneenkin kitinään vastaaminen opettaa mukulan väärille tavoille. 10 kuukauden ikäisen on nukuttava päiväunet. Lapsella on oltava tietty rytmi joka toistuu joka päivä tuo turvallisuuden tunteen rutiinit on oltava. Illalla nukkumaan viimeistään klo 21 jos herää yöllä rauhoitetaan takasin nukkumaan ei syliin nostoa. Aamulla kun lapsi herää puuro vaipat pesut sun muut. Sitten ulkoilee 10-12 välillä syödään sitte 13-15 välissä päiväunet. Kun herätään päiväunilta on välipalan aika. Sitte taas ulkoilee, tullaan sisälle sitte taas päivällisen aika. Kello on sitte jo 16.30. Sitte leikkiä yhdessäoloa ei jatkuvaa sylissä kantamista. Seuraavana iltapuuro vaipanvaihto kylpy. Ja sitte yöunille klo 21 Näillä rutiineilla mennään meillä. Toki tulee muutoksia puolen tunnin tai tunnin erolla eri päivillä. Mutta nukkumisrytmista en tingi. Ulkoilu on tärkeää saa raitista ilmaa nukkuukin paremmin. Lasta pitää ottaa syliin mutta ei voi olla jatkuva sylirumba menossa. Päivisin on ruuanlaittoa pyykinpesua siivousta ei voi olettaa, et kuljen vauva kainalossa 24/7 rankaksi käy kelle tahansa. Ei kannata opettaa lapselle et kun oikein kitisee pääsee syliin.
Samaa mieltä itse me opetetaan lapsillemme tietyt tavat. Pahenee vaan kun oppii kävelee. Tuttavallani 1.2 kk vanha muksu äiti ei pääse ees vessaan kun mukula huutaa vessan oven takana ja hakkaa oveen. 10 kk vanhana roikkui puntissa kiinni jatkuvasti. Näin siinä käy kun opetat lapsesi väärille tavoille. Ei jää mummon luo ei tarhaan huutaa raivoaa kaupassa, ulkona, autossa jos ei saa tahtoaan läpi.Aiti on aivan loppu ei saa nukuttua yöllä. Lapsi herää ja vaatii maitoa, syliä, seuraa. Et jos haluaa riesan niin opettakaa vaan
meillä ainakin nyt kymmenkuisen kanssa on jo kesästä asti käyty ulkona möyrimässä. Saa hyvin energiaa (ja aikaansa) kulumaan kun möyrii siellä ja ihmettelee tuulessa liikkuvia lehtiä yms. Yritän innostaa kaveria liikkeelle vaikka heiluttelemalla jotain oksaa maata vasten vähän matkan päässä taikka heittelemällä lelua aina vähän eteenpäin jne.
esim puistossa juuri laitoin pojan maahan parin kymmenen metrin päähän keinuista, menin itse keinuun istumaan ja huutelin tuota tulemaan kanssa, ja sieltähän se möyri ihan ilomielellä. välillä jäi tutkimaan jotain käpyä jne. ja jatkoi taas. toki tiedän, että tämmöinen jakaa mielipiteitä, kun toisten mielestä niitä vauvoja pitää kokoajan höösätä oli ne itsekseen tyytyväisiä tai ei..
Vähän on välillä olo kuin kissanpennun kanssa leikkisi, mutta vauva tykkää. Sitten törppään keinuun kun itse kyllästyn niin tarkkaan katsomaan ettei lappaa suuhunsa kamalasti mitään :)
nykyään on onneksi jo oppinut itsekin tohisemaan tuolla ulkona välillä, niin ei tarvi edes aina viihdyttää.