etä isä miettii etten ottaisi enää lapsia luokseni

Sinä kärsit ja lapset kärsii. Luota siihen, että kiitos seisoo lopussa. Lapsille sinä olet tärkeä ja he ymmärtävät asiat viimeistään aikuisena!



Todella ikävää, jos tilanne on tuollainen. Mulla on tuttavapiirissä vastaava tapaus, jossa äiti ei anna nähdä isää kuin tasan sen verran, kun paperissa lukee ja sitäkin pitää vielä niistää. Miksi? Lapset kaipaa isää ja isä on tavallinen, kunnon mies, jolla asiat kunnossa ja lapsille nätit tilat isällä.



Tarkoitus ei ole syyllistää sinua, mutta mitä äiti sanoo perusteeksi? Siis jokuhan motiivi hänellä on oltava. Mun tutulla äidin persoonallisuushäiriö on syy ja halu olla ilkeä, kun näkee isän kärsivän. Tuskin kuitenkaan kaikki maailman äidit on pelkästään ilkiöitä! Mitäs jos yrittäisit hyvällä? Pyydä äiti kertomaan syyt, mikset saa nähdä lapsia enempää ja pyydä kertomaan, mitä näkee omalta puoleltaan syyksi, ettei voi antaa lapsia sinulle enemmän. Voit vedota siihen, että lapsilla on nyt paha olla, kun "me aikuiset" (vaikka syy olisikin yhdessä, niin on rakentavampaa puhua aina meistä) ollaan jotenkin solmussa asian kanssa jne.

Sinä kärsit ja lapset kärsii. Luota siihen, että kiitos seisoo lopussa. Lapsille sinä olet tärkeä ja he ymmärtävät asiat viimeistään aikuisena! Todella ikävää, jos tilanne on tuollainen. Mulla on tuttavapiirissä vastaava tapaus, jossa äiti ei anna nähdä isää kuin tasan sen verran, kun paperissa lukee ja sitäkin pitää vielä niistää. Miksi? Lapset kaipaa isää ja isä on tavallinen, kunnon mies, jolla asiat kunnossa ja lapsille nätit tilat isällä. Tarkoitus ei ole syyllistää sinua, mutta mitä äiti sanoo perusteeksi? Siis jokuhan motiivi hänellä on oltava. Mun tutulla äidin persoonallisuushäiriö on syy ja halu olla ilkeä, kun näkee isän kärsivän. Tuskin kuitenkaan kaikki maailman äidit on pelkästään ilkiöitä! Mitäs jos yrittäisit hyvällä? Pyydä äiti kertomaan syyt, mikset saa nähdä lapsia enempää ja pyydä kertomaan, mitä näkee omalta puoleltaan syyksi, ettei voi antaa lapsia sinulle enemmän. Voit vedota siihen, että lapsilla on nyt paha olla, kun "me aikuiset" (vaikka syy olisikin yhdessä, niin on rakentavampaa puhua aina meistä) ollaan jotenkin solmussa asian kanssa jne.

s

Niin, en tiedä mitkä ovat syyt. Katkeruus ja hän on aina ollut itsekäs.Elää omassa maailmassaan, omilla säännöillään. Lastenvalvojat/suojelusta ei ole ollut mitään apua ollut. Luulen itsekin, etten kestäisi eroa lapsista, en vaan enää keksi yhtään mitään miten jaksaisin tätä tilannetta.

älä jaksa marista. Älä sit tapaa lainkaan, jos on noin hankalaa.

vaikkakin ymmärrän, että varmasti on vaikeaa ja raskasta, kun äiti tekee hallaa suhteellenne.



Lapset ovat jo niin isoja, että heidän kanssaan voi puhua. Tai teidän tilanteessanne kai enemmänkin sinä voit puhua heille (tai jos pakenevat niin kirjoita kirje).



Kerro lapsille, että rakastat heitä ja haluat viettää heidän kanssaan aikaa ja että he ovat sinulle maailman tärkeimmät ihmiset. Voit hyvin kertoa, että äiti ja isä eivät tule toimeen keskenään ja välillä on riitaa mutta että se ei johdu millään tavalla lapsista eikä vaikuta siihen, että haluat olla lasten kanssa. Voit sanoa, että äiti voi joskus olla vihainen isälle ja sanoa asioita isästä (varmasti lapsetkin ovat riidelleet joskus ja tietävät että riidellessä tulee sanottua pahoja asioita jotka eivät välttämättä ole totta) mutta että ne ovat aikuisten riitoja joista lasten ei tarvitse huolehtia eikä välittää. On tärkeää, että SINÄ puhut äidistä neutraaliin sävyyn etkä millään tavalla hauku tai mollaa äitiä. On hyvä, jos pystyt vielä sanomaan, että vaikka äiti ja isä eivät tule toimeen keskenään niin lapsilla on hyvä äiti. Aikuinen serkkuni sanoo, että muistaa elävästi, miten isä aina ahukkui äitiä mutta äiti ei ikinä isää ja lapsi tajusi jossain vaiheessa että olisi luonnollista olla toisinpäin sillä äidillä tosiaan olisi ollut aihetta valittaa. Hän arvostaa äitiään tuon vuoksi tosi paljon. Lapset ovat aina lojaaleja molemmille vanhemmilleen eikä heitä saa laittaa puun ja kuoren väliin.



Kuulostaa siltä että lapsia jännittää olla kanssasi etteivät tee mitään äidin toiveiden vastaista. Haluavat varmasti olla myös sinun kanssasi.



Kunpa saisit välitettyä juttelemalla ja vain olemalla oma itsesi lapsille sellaisen olon, että he voivat olla sinun luonasi rennosti pelkäämättä äidin pahastuvan. Kunpa saisit välitettyä heille viestin, että sinulle riittää, että lapset ovat omia itsejään, ettei tarvitse yrittää mitään tai täyttää kenenkään odotuksia.



Voimia sinulel!

Usein on hyödyllistä, kun joku ulkopuolinen sanoo, mikä on kohtuullista ja sallittua sopimusten puitteissa. Onko teillä todellakin hakuajat kellotettu?

Hei!



Tsemppiä sinulle, muuta en oikein osaa sanoa.

vaikkakin ymmärrän, että varmasti on vaikeaa ja raskasta, kun äiti tekee hallaa suhteellenne. Lapset ovat jo niin isoja, että heidän kanssaan voi puhua. Tai teidän tilanteessanne kai enemmänkin sinä voit puhua heille (tai jos pakenevat niin kirjoita kirje). Kerro lapsille, että rakastat heitä ja haluat viettää heidän kanssaan aikaa ja että he ovat sinulle maailman tärkeimmät ihmiset. Voit hyvin kertoa, että äiti ja isä eivät tule toimeen keskenään ja välillä on riitaa mutta että se ei johdu millään tavalla lapsista eikä vaikuta siihen, että haluat olla lasten kanssa. Voit sanoa, että äiti voi joskus olla vihainen isälle ja sanoa asioita isästä (varmasti lapsetkin ovat riidelleet joskus ja tietävät että riidellessä tulee sanottua pahoja asioita jotka eivät välttämättä ole totta) mutta että ne ovat aikuisten riitoja joista lasten ei tarvitse huolehtia eikä välittää. On tärkeää, että SINÄ puhut äidistä neutraaliin sävyyn etkä millään tavalla hauku tai mollaa äitiä. On hyvä, jos pystyt vielä sanomaan, että vaikka äiti ja isä eivät tule toimeen keskenään niin lapsilla on hyvä äiti. Aikuinen serkkuni sanoo, että muistaa elävästi, miten isä aina ahukkui äitiä mutta äiti ei ikinä isää ja lapsi tajusi jossain vaiheessa että olisi luonnollista olla toisinpäin sillä äidillä tosiaan olisi ollut aihetta valittaa. Hän arvostaa äitiään tuon vuoksi tosi paljon. Lapset ovat aina lojaaleja molemmille vanhemmilleen eikä heitä saa laittaa puun ja kuoren väliin. Kuulostaa siltä että lapsia jännittää olla kanssasi etteivät tee mitään äidin toiveiden vastaista. Haluavat varmasti olla myös sinun kanssasi. Kunpa saisit välitettyä juttelemalla ja vain olemalla oma itsesi lapsille sellaisen olon, että he voivat olla sinun luonasi rennosti pelkäämättä äidin pahastuvan. Kunpa saisit välitettyä heille viestin, että sinulle riittää, että lapset ovat omia itsejään, ettei tarvitse yrittää mitään tai täyttää kenenkään odotuksia. Voimia sinulel!

Yritä jaksaa. Lapsille on tärkeää että sinä yrität ja osoitat välittämistä heille ja kiinnostusta heistä. Kerro kuinka tärkeitä he ovat sinulle ja että saavat olla ihan omia itseään (tämä tosin enemmän konkreettisin sanoin).

Lapset kasvavat ja oppivat ymmärtämään. Se suhde voi pikkuhiljaa muuttua, mutta tarvitsee pohjalle varmuuden ettei isä hylkää.

Älä luovuta, vaan yritä tuon edellisen kirjoittajan keinoin saada lapset rentoutumaan. Ikävää jos äiti puhuu sinusta pahaa lapsille mutta yritä sinä teoillasi ja sanoillasi osoittaa että rakastat lapsia. Älä missään tapauksessa luovu tapaamisista.

Kun ei tiedetä syytä tuohon äidin käytökseen etkä näy sinäkään ymmärtävän niin kannattaisko yrittää olla vain hyvä isä?? Ja voit jättää ne kyselytunnitkin pois kun ei kerran onnistu!



Tiedän kaksi samanlaista isä/lapsi suhdetta. Yksi tosi hankala äiti vei lapsensa Pohjoseen ja meni uusiin naimisiin. Isä Helsingissä MUTTA kaksi kertaa kk:ssa matkustaa Pohjoseen viikonlopuksi hotelliin tavatakseen lastaan. Tätä on jatkunut vuosikaudet!



Toinen isä samoin ja muutti sen takia Helsinkiin, jotta olisi lähempänä länsi-rannikolla asuvaa lastaan. Samoin vuosikaudet tehnyt ja tekee uhrauksia tavatakseen lastaan.



Odotan vain sitä hetkeä kun lapset isoja ja tajuavat äitiensä manipuloinnin. Kumpikaan isä ei hauku äitejä keskittyvät vain lastensa kanssa olemiseen. Kumpikin isä samoin hyviä miehiä ja isiä!!



Mitähän jos sinäkin yrittäisit olla vain isä ja kiinnostunut pojistasi henk.koht, pelaisit pelejä ja muita poikien juttuja. Juttelet mukavasti ja teet poikien olon viihtyisäksi. Kai ymmärrät että äitee kontrolloi ja tivaa kaikki jutut kun pojat menee kotiinsa. Älä siis anna aihetta siihen! Aikanaan vaivannäkö palkitaan ja se on ihanaa:))

mutta empatiakyky sinulta puuttuu aivan täysin.

yritä jaksaa lastesi vuoksi. Tilanteesi on kyllä hirveän ikävä. Tuosta poikien lukkoon menemisestä, itse yrittäisin ehkä olla kyselemättä ja enemmän hoitaa vuorovaikutusta tekemisen kautta, eli jotain yhteistä puuhaa (ihan kotioloissa) mistä pojat pitävät.



Tuli mieleen, että jos äiti on kovin hankala ihminen niin pojat voivat haluta muuttaa luoksesi jossain vaiheessa, jos pidät suhdetta yllä. Ainakin 12-vuotiaitahan kuullaan asumisasiassa. Olen itse asiassa ymmärtänyt, että jos yli 12-v lapsi jää etävanhemman luo eikä suostu palaamaan niin häntä ei lain keinoin sieltä saa entisen lähivanhemman luo.



Mutta olisiko alkajaisiksi yksi keino varata aika lastenvalvojalle ja esittää tapaamissopimuksen muuttamista laajemmaksi? Vaikka jos esittäisit (tietysti rauhallisesti ja järkevästi perustellen ja äitiä kehuen) että toivoisit, että pojat olisivat vuoroviikoin teidän molempien luona, vedoten isän tärkeyteen tuon ikäisten poikien elämässä, niin ehkä lähi voisi suostua johonkin vähäisempään laajennukseen, esim. joka toinen viikko to-su tms.



Voimia, olet lapsille todella tärkeä!



t. eroperheen lapsi, joka säilytti läheisen suhteen isäänsä vaikka tapaamiset olivat vain joka toinen viikonloppu, ja joka lopulta muutti isänsä luo 17-vuotiaana.

niin sit olisi ehkä syytä päivittää se huoltajuussopimus. Sinne siis kirjaukset että isänpäivänä ja äitienpäivänä lapsi on ko. vanhemmalla riippumatta kumman viikonloppu eikä tämä järjestely muuta muiden viikonloppujen järjestelyjä

Ja kellon aika kiinni nouto ja hakuaikoihin



Ja sun täytyy vaan vaalia luottamusta lapsiin, älä ahdistele kysymyksillä jos se ei toimi. Tehkää mukavia juttuja niin lapset saa positiivisia kokemuksia kanssasi

Lapsille on tärkeää, että 1. sinä et hylkää etkä uhkaa hylätä lapsia, ja että 2. sinä hyväksyt lapset ehdoitta. Näillä kahdella tavalla voit olla erilainen kuin lasten äiti.



Ensimmäinen tarkoittaa minimissään, että varaat sovitut tapaamisajat lapsille etkä koskaan kieltäydy tapaamasta. Mikäli tapaamiset eivät onnistu, muista lapsia säännöllisesti ja etenkin juhlapäivinä.



Toinen tarkoittaa, ettet pyydä lapsia tekemään valintaa sinun ja äidin välillä, vaan kun he ovat luonasi, anna heidän kokea ehdotonta hyväksyntää ja vapautta henkisestä painostuksesta. Lapsille on valtava sisäinen ristiriita, että äiti ei halua heidän pitävän sinusta. Äiti luultavasti kostaa lapsille henkisesti, jos he haluavat tulla luoksesi tai ovat viihtyneet. Sinun ei pidä voittaa tätä peliä, vaan hyväksyä lasten ristiriitaiset fiilikset ja tehdä heidän olonsa luonasi mahdollisimman helpoksi.



Jos pystyt näihin kahteen kohtaan, lapset aikuistuessaan ymmärtävät todellisen tilanteet. He ehkä jopa katkaisevat yhteydenpidon sinuun, mutta itsenäistyttyään palaavat luoksesi.

Voihan se olla ihan yhtä hyvin mahdollistakin. Mutta huomioi myös se, että tuossa iässä lapset kasvavat joka tapauksessa itsenäisemmiksi ja niihin voi olla vaihea saada yhteyttä ihan ydinperheessäkin.



Ja joka tapauksessa teillä lapset näkevät sinua niin vähän, että jo sen vuoksi vieraannutte jossain määrin toisistanne ilman, että äiti edes sen kummemmin yrittäisi vieraannuttaa.

osaa kyllä olla hyvin veemäisiä halutessaan. Ja lapsia voi manipuloida omalla shaissellaan aika helposti...

ettei enää tapaisi omia poikiaan 3-vuoden riitaisuuksien jälkeen -meni todella!



Mutta kyllä mammat sitä täällä antaa, joten älä huoli!