Sosionomiksi auttamisenhalusta?

mutta lisää sinne jokin sivuhuomautus realismista/resursseista tmv., joka osoittaa, ettet kuvittele alan olevan HELPPO.

johan se sieltä liirumlaarumista paistaa läpi. Ihmisiltä jotka hakeutuvat toisten auttajiksi pitää löytyä jämäkkyyttä ja asiallisuutta, sydämen lisäksi. Pitää tietää faktat siitä mistä toinen löytää apua sen lisäksi että jonkun sortin inhimillisyyttä löytyy, mutta ei saa olla silmään pissittävä sinisilmä jota voi vedättää 6-0.

oikeastaan mihinkään ammattiin ei kannata ryhtyä pelkästään auttamisenhalusta. Koska useimmiten siitä ei saa mitään kiitosta eikä kenenkään pitäisi ajatella koko ajan vain toisia ihmisiä. Esim. sosiaalityöntekijöiden asiakkaat ovat usein niitä alkoholisteja, syrjätyneitä ym. joiden mielestä sossu vain hankaloittaa heidän elämäänsä.

Minusta löytyy kyllä sitä jämäkkyyttä mitä tarvitaan, mutta ehkä sen tosiaan pitäisi näkyä paremmin tuossa tehtävässä..

Onneksi siinä on myös haastattelu jossa pääsee näyttämään luonteensa ;)

Jeps, kyllä kannattaa varmaan tehdä selväksi, että myös kestää alalla :)



Mä itse kerroin hyvin avoimesti omasta taustastani ja siis siitä, että en ole aivan ruusuisista lähtökohdista itsekään, vaikka mitään lastensuojelullista (tai edes minkäänlaista tarvetta sille) ei ole koskaan ollutkaan taustalla.



Tällä sitten pääsin sisään. On yksi vaikeimmista aloista AMK:ssa päästä sisään, hakijoita todella paljon verrattuna siihen, paljonko otetaan sisälle. Itse yritin kerran aiemmin, mutta lieneekö sitten paistanut läpi, että silloin en ihan täysillä ollut kouluun menossa, koska olin juuri lähdössä ulkomaille töihin, enkä vielä tiennyt, kuinka pitkäksi aikaa. Koska olin alle 25v, niin hain kuitenkin, koska pitää hakea siltä varalta, että joutuisi työttömäksi.



Tokalla kerralla sitten olin jo varma, että kouluun haluan ja olen valmis ja että ala on ehdottoman oikea.



Kyllä mä näkisin, että auttamisenhalu ja ihmisrakkaus ovat myös ehdottoman tärkeitä alalla!