Mä haluaisin olla jalat maassa -tyyppi mutta en onnistu. Vinkkejä?
Tuntuu, että mun ajatukset menee ihan muissa asioissa kuin muiden tuttujen. Pohdiskelen elämää kai vähän vakavammin kuin monet muut ja sitten en osaa jutella niistä arkisista asioista. En aiemmin niin kiinnittänyt tähän huomiota, mutta fb:n kautta olen huomannut, että mun jutuista ei tykätä niin paljon kuin monien muiden, koska ne tarkastelee yleensä elämän pikku yksityiskohtia tms. Ei siis niinkään arkisia normaalielämän asioita (työ, perhe, vapaa-aika).
Olen sinkku ja musta tuntuu, etten koskaan löydä itselleni tarpeeksi "nörttiä" miestä, joka arvostaisi minun erityispiirteitäni tai ylipäätään minua tällaisena kuin olen, ja olisi silti itse persoonana tarpeeksi kiinnostava ja miehekäs minulle. Äh. Masentaa vain tällainen pohjaton yksinäisyyden ja erilaisuuden tunne.
Kommentit (4)
Älä nyt siitä ota ittees, jos sun jutuista jossain facebookissa ei tykätä.
Tosin koko FB on minusta melko turha, joten siitä ei kannata päätellä välttämättä kovinkaan paljon ihmisten luonteista.
Omasta mielestäni olen jalat maassa tyyppi, mutta silti pohdiskelen ja analysoin jonkin verran asioita. Ehkä sitten enemmän kuitenkin sellaisia arkisia, joihin voin itse vaikuttaa. Pidän itseäni realistina, mutta ajattelen sen olevan aika tavalla luontaista ja persoonaan liittyvää, osin tosin opittuakin. Eli en tiedä voiko "jalat maassa"-tyypiksi kehittyä.
tunnistan ongelman jollain lailla, ainakin olen joutunut opettelemaan arkisista asioista puhumisen kun useimmat ihmiset tuntuvat mieluiten juttelevan juuri niistä. Mä taas ajattelen aina kaikkea muuta (en väitä sen fiksumpia miettiväni mutta kuitenkin). Ihmettelen aina miten ihmiset jaksaa puhua kaikista normijutuista niin kiinnostuneesti.
Olen siis todellakin yksin tuntemuksineni.