Epäonnistunein lahja mieheltäsi sinulle? :)

mieheltä on tullut vain hyviä lahjoja :)

Parhaimmat olleet kaulakoru ja korvakorut. Oon saanut myös kukkia, leffoja yms pientä.

Minun mieheni ei ole kovin lahjakas lahjojen hankkimisessa- kerran sain yllätyskukkakimpun joka olisi muuten ollut kiva, jos ei muovissa olisi ollut tarraa "kaksi yhden hinnalla". Sain siis vain yhden kimpun :D

Työmatkaoilta hän useimmiten tuo tuliaisena suklaalevyn. Viimeisimmässä luki "Thank you for flying with Lufthansa".

Onko muilla yhtä nerokkaita lahjanhankkijaukkoja?

Epäonnistunein ikävä kyllä(rakkaudella ostettu....) tanttamaiset timanttikorvakorut, ei ihan halvat..kaikenkukkuraksi en saa niitä korviin(ehkä onnekasta?) tappi on niin lyhyt etten saa niitä kiinni..

Miehen tuntien hän todennäköisesti ei edes lukenut tarraa tai mainoksia. Kiusasin häntä kyllä aika pitkään "rakastajattarellaan". Hassu miespolo minulla. :D

..naisten harlekiini-tyyppisen romaanin, jonkalaisen sai kaupan päälle, kun tilasi kirjakerhosta kirjoja. No, se kuvasti muutenkin suhteen tilaa. (En lue moisia kirjoja.) Kirppikselle meni lopulta.

Siitä tuli moneksi vuodeksi pahaa verta. Miehen mielestä minä olin kiittämätön, minun mielestäni hänen olisi pitänyt tietää, että mitään mautonta veritimanttia en sormessani aio pitää. Hänestä timantti oli hieno ja kallis, mielestäni ruma, mauton ja järjettömän kokoinen.

muutaman viikon ajan ääneen. Kyseli sitten multa, että eikö oliskin hyvä kirja? Siihen vastasin kuuntelematta miehen höpinöitä, että "joo, olis varmaan". Sillä perusteella sitten "halusin kirjan" ja sain sen.



Vähän jäi sonnan maku suuhun ja kirja on edelleen lukematta. Mies sen sijaan aloitti lukemisen samana päivänä...

Siitä tuli moneksi vuodeksi pahaa verta. Miehen mielestä minä olin kiittämätön, minun mielestäni hänen olisi pitänyt tietää, että mitään mautonta veritimanttia en sormessani aio pitää. Hänestä timantti oli hieno ja kallis, mielestäni ruma, mauton ja järjettömän kokoinen.

Siitä tuli moneksi vuodeksi pahaa verta. Miehen mielestä minä olin kiittämätön, minun mielestäni hänen olisi pitänyt tietää, että mitään mautonta veritimanttia en sormessani aio pitää. Hänestä timantti oli hieno ja kallis, mielestäni ruma, mauton ja järjettömän kokoinen.

muutaman viikon ajan ääneen. Kyseli sitten multa, että eikö oliskin hyvä kirja? Siihen vastasin kuuntelematta miehen höpinöitä, että "joo, olis varmaan". Sillä perusteella sitten "halusin kirjan" ja sain sen. Vähän jäi sonnan maku suuhun ja kirja on edelleen lukematta. Mies sen sijaan aloitti lukemisen samana päivänä...

tällaista lahjaa minäkin sain... Jos yleensä mitään.