Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
4v ei suostu harrastamaan :(
30.10.2011 |
Meillä on neljävuotias tyttö, jota ei kiinnosta mikään harrastus. Tänä syksynä hän on lopettanut muskarin, satubaletin ja kohta haluaa lopettaa alkeisluistelun. Mikään ei kiinnosta, kaikessa tulee ikävä äitiä.
Miten te muut saatte lapsenne käymään harrastuksissa?
Olen sen takia niitä harrastuksia yrittänyt haalia, että asutaan aika syrjässä, eikä täällä ole tytön ikäisiä kavereita, eikä muunkaan ikäisiä.
Serkkujaan näkee muutaman kerran vuodessa, mutta ei juuri halua leikkiä heidän kanssaan.
Nuo muut kerhot jouduttiin lopettamaan koska tyttö siellä vaan itki ja murjotti, oli äitiä ikävä. Ja siksi juuri vien näihin harrastuksiin, että näkisi toisia.
Hiekkalaatikko ja keinut on omalla pihalla, siellä ei kavereita nähdä.
Pelkään että kun tyttö menee kouluun, pelkää hän toisia lapsia kuollakseen, koska ei näe heitä missään.
Äitilapsikerhossa hän istuu kuin tatti vieressäni eikä leiki toisten lasten kanssa. En ole koskaan nähnyt tytön puhuvan ikäistensa lasten kanssa. KOtona on ihan vilkas ja puhelias ja fiksu tyttö.
Kommentit (15)
15 km. Vain yksi auto päiväsaikaan koska mies on töissä. ei oikein päästä sinne puistoon. Muut harrstukset on illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun hän ei ole vielä tottunut isoon lapsiryhmään ja eroon äidistä, niin edetkää pienin askelin. Etsikää harrastus, jossa voisitte olla tytön kanssa yhdessä. Täällä päin on esim. äiti-lapsi-jumppaa, perhemuskaria, perheuimakoulua jne. Asutaan toki isolla paikkakunnalla ja pienemmällä on tarjonta varmasti rajallinen.
Menkää yhdessä leikkimään paikkakuntanne puistoihin, leikkikentille, koulujen pihoille. Kutsukaa lapsivieraita kylään, vaikka vanhempineen.
Ehdotusteni taustalla siis on, ettei lapsen tarvitse kohdata pelottavaa asiaa yksin, vaan harjoittelette yhdessä.
Meilläpäin (tosin Helsinki joten valikoimaa on varmasti enemmän) on esim. muskareita, joissa vanhempi voi olla mukana. Entäs ihan perhekahvilat tms. vain. Tai yritä löytää kavereita, jotka voisivat teillä kyläillä tai joiden luona voisitte kyläillä.
Odota vuosi pari ja yrittäkää sitten uudestaan.
oli jonkin verran vaikeuksia 3-4 vuotiaana, oli silloin myös kotihoidossa. Meni tarhaan 4-vuotiaana ja reipastui huomattavasti, liekö sitten vuoden tuomaa kypsymistä.
Nyt tytöllä on viikossa kolme harrastusta (tarhassa vain 4h/pv) ja menee suurella innolla ja reippaana kaikkiin.
Odottele rauhassa vielä vuosi ja kokeile uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4-vuotias on kyllä yksin kerhossa pari kertaa viikossa,mutta minä käyn hänen ja sisaruksen kanssa perhemuskarissa ja mies käy liikuntaharrastuksessa lapsen kanssa.
Minustakaan noin pienen ei tarvitse harrastamisen takia harrastaa mutta muita lapsi on kyllä mielestäni hyvä tavata ja vähitellen opetella myös heidän kanssa toimimaan. Harrastaminen ei ole huonoin mahdollisuus tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselle! Odota nyt vuosi, pari ja kokeile sitten uudestaan yhtä.
Meillä esikoinen kävi 4-vuotiaana seurakunnan kerhossa ja kerran viikossa muskarissa. Pisti hieman miettimään, kun hän kerran tuumi, että "ihanaa, kun tänään ei tarvitse mennä minnekään". Olin silloin kuopuksen kanssa hoitovapaalla ja esikoinenkin siis oli kotona.
joskus alle kouluikäisenä kävin satubaletissa jonka paras hetki oli se kun äiti tuli hakemaan. Äitini aina sanoi kuinka minun olisi pitänyt olla reipas ja kyläpäikoissakin mennä muiden lasten mukana kun itse halusin vain istua äidin sylissä. Olin toisaalta todella pikkuvanha ja toisaalta hyvin kiinni äidissä (varmasti osittain siksi etät olin nähnyt isäni äitiä kohtaan harjottamaa väkivaltaa). Koin satubaletin rankaisuna arkuudestani ja ujoudestani. Koulu-iässäkään en viihtynyt harrastuksissa enkä paljon kavereiden kanssa (paitsi ylä-asteen viimeisillä luokilla ja lukiossa, tosin silloinkin tunsin tarvitsevani aikaa yksin huomattavasti useammin kuin kaverini), vaan puuhailin mielummin yksikseni omiani, kirjoitin ja luin ja äitini yritti tuputtaa harrastuksia, mutta mikään ei kiinnostanut. Päivittäin sain kuulla valitusta siitä etten hanki harrastusta tai ole reipas tai mene edes pihalle kavereiden kanssa. Älä sinä tee sitä virhettä että yrität tehdä lapsestasi "vähän reippaampaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselle! Odota nyt vuosi, pari ja kokeile sitten uudestaan yhtä.
Meillä esikoinen kävi 4-vuotiaana seurakunnan kerhossa ja kerran viikossa muskarissa. Pisti hieman miettimään, kun hän kerran tuumi, että "ihanaa, kun tänään ei tarvitse mennä minnekään". Olin silloin kuopuksen kanssa hoitovapaalla ja esikoinenkin siis oli kotona.
ollut kaikkia samaan aikaan, vaan uusi on tullut tilalle, kun vanha on jäänyt pois. Aina maksimissaan vain 2 menoa viikossa on ollut.
Harrastus on ehkä väärä sana. Koen harrastamisena kaiken sen, minkä lapsi on kodin ulkopuolella, esim että mennään hiekkalaatikolle, jossa on toisia lapsia ja äitejä. Sekin on mielestäni pienelle lapselle harrastus, paitsi että meillä ei ole sellaistakaan.
Tosiaan, tyttö ei ole hoidossa. Siihen nähden mielestäni pari menoa viikossa ei ole paljoa! Kaikki muu aika ollaan kotona.
Tyttö ei itse haluaisi koskaan minnekään, ei ikinä, ei edes sitä yhtä kertaa viikossa.
Kirjoittaja kehotti odottamaan pari vuotta - niin, sitten onkin jo kouluun menon aika, ja vähän myöhäistä harjoitella toisten lasten kanssa oloa, koska sieltä ei voi sitten jäädä pois jos ei miellytä...
Minusta kyllä jo nelivuotias voi varsin hyvin harjoitella toisten lasten kanssa leikkimistä. Onhan moni lapsi jo tuon ikäisenä toisten lasten kanssa joka päivä tarhassa.
Yritän näillä menoilla hillitä sitä sokkia mitä koulu tuo, kun sinne on mentävä joka päivä. Nyt se kerran viikossa on iso kynnys. Kyselee jo pari iltaa aiemmin, että ei kai huomenna ole se luistelu ja latelee tukun tekosyitä, miksi ei sinne halua.
Osaa jo luistella, että itse luistelua ei pelkää.
ap
Lapsi saa harrastaa jos haluaa. Harrastuksen tulisi olla mielekästä lapselle ja lähteä hänen omasta halustaan.
Meillä on poika 4v, eikä ole koskaan tullut mieleen, että hänen tulisi harrastaa jotain.
Keskimmäinen tyttö ilmaisi itse seitsemänvuotiaana haluavansa harrastaa viulunsoittoa ja sen sitten aloitti. Nyt kahdeksanvuotiaana halusi aloittaa ratsastuksen ja käy nyt myös ratsastamassa viulunsoiton lisäksi.
Vanhin poikamme harrasti jalkapalloa niin kauan kuin kiinnostusta riitti ja nyt soittelee kitaraa.
Mä olen lasten harrasusten tukena, mitä sitten haluavatkaan harrastaa. Alle kouluikäisille riittää leikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta samanikäistä leikkiseuraa kyllä toisinaan. Miten olisi avoin päiväkerho? Tai jos kutsuisit lapsikavereita teille leikkimään?
Kyllä he ehtii sitten, kun ovat siihen itse valmiita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessä äidin tai isän kanssa harrastamista. Meillä oli tilanne hiukan samanlainen, mutta lapsi tottui kun menimme mukaan perheliikuntaan, askarteluun tms. puuhiin aina kun niitä löytyi perheille meillä päin. Lapsi tottui vähitellen, ja tottumisesta oli kyllä iloa.
Alue: Aihe vapaa
On meilläkin oma piha jossa leikitään eikä se estä menemästä yleiseen puistoon.
T. mamma jonka kaikki lapset tahtoo harrastaa ja on sosiaalisia