Tuntuu kuin olisin pettänyt mieheni
Ennen naimisiinmenoamme olimme suunnitelleet hankkivamme lapsia vasta sitten, kun olen valmistunut yliopistosta ja saanut vakituisen työpaikan. Puhuin itsekin usein siitä, miten alkaisimme yrittämään lasta aikaisintaan viiden tai seitsemän vuoden kuluttua.
Menimme naimisiin tammikuussa ja lähes välittömästi minut valtasi mieletön vauvakuume. Kokonaisvaltainan raastava kaipuu tuntuu päästä varpaisiin asti. Välillä pystyn hillitsemään ja kontrolloimaan kaipuutani, välillä se taas pääsee pahasti valloilleen.
Kerroin miehelle vauvakuumeestani kuumeiltuani pari kuukautta. Miehelle vauvakuumeeni tuli todellisena yllätyksenä, lähes shokkina. Kirjoitin miehelleni kirjeen, jossa purin tuntemuksiani, ja annoin kirjeen hänelle, minkä jälkeen puhuimme aiheesta.
Mies sanoi, ettei ole valmis isäksi vielä pitkään aikaan. Hän haluaisi pitää kiinni aikaisemmasta suunnitelmastamme, aika lapselle olisi aikaisintaan viiden vuoden kuluttua. Mies täyttää pian 29 vuotta. Itse olen 22-vuotias.
Minulle odottaminen tuntuu raastavalta. Ymmärrän kuitenkin miestäni ja tunnen oloni kurjaksi. Tuntuu, kuin olisin pettänyt lupaukseni kun pommitinkin vauvahaaveilla lähes heti naimisiinmenon jälkeen. En ollut edes miettinyt vauvaa ennen naimisiinmenoa.
En tiedä, miten jatkaisin eteenpäin. Olisin täysin valmis äidiksi, taloudellinen tilanteemme on todella hyvä, ja tuntuu, että aika lapselle olisi sopiva, vaikka minulla onkin vielä opiskeluja jäljellä.
Kuinka vauvakuumeesta pääsee eroon? Haluan antaa miehelleni aikaa tottua ajatukseen, mutta toisaalta tämä raastava sisälläni ei anna myöten.
Kommentit (2)
Kyllä se vauvakuume menee ohi tai ainakin astuu sivummalle, kun alkaa järkeilemään. Mulla oli myös opintojen alussa kova kuume, mutta mietin, että on huomattavasti helpompi opiskella ilman lapsia. Mutta kyllä se vauvakuume on minullakin silti nostanut aika-ajoin päätään ja noin vuosi sitten se paljastui koko komeudessaan myös miehelleni (joka on siis sitä mieltä, että opiskelen ensin) kun pari ystävääni sai lapset, tuli iso itku, kun oman lapsen kaipuu oli niin suuri. En siis ollut kehdannut/halunnut kertoa miehelle kuumeilustani, kun ajattelin myös, että opiskelen ensin.
Nyt mieheni tietää kuumeilustani, mutta käytämme ehkäisyä ainakin siihe asti, että olen valmistunut.
Eli nyt mietit kaikki positiivisia puolia siitä, kun ei ole lapsia ja negatiivisia puolia siitä, että olisi se lapsi. Ja voithan nyt opiskella tiukemmalla tahdilla, jotta valmistut aikaisemmin.
terveisin nemilla, kaikesta huolimatta plussaviivojen toivoja
Usein miehille on shokeeraavaa kun aletaan puhua vauvoista. Sinuna yrittäisin pikkuhiljaa saada ujutettua ajatusta vauvasta miehen mieleen ja häntä totuteltua siihen. Ei sinun tarvitse luopua vauvahaaveestasi miehen kieltäytymisen takia. Ei kukaan ole "valmis isä" tai "valmis äiti", vanhemmuuteen kasvetaan. Itse sain tyttäreni aivan yllättäen ja se oli shokki sekä itselleni, että puolisolleni. Ajan kanssa miehesi varmasti tottuu ajatukseen vauvasta, onhan hänellä jo ikääkin sen verran, että voisi olla ajankohtaista miettiä perheenlisäystä.