Lue keskustelun säännöt.
Milloin ja missä kulttuurissa on äidit hoitaneet lapsiaan 24/7?
28.10.2011 |
Siinäpä se kysymys. Jos nykyisin kaikki ongelmat johtuvat siitä, ettei äitiyttä arvosteta eikä mahdollisteta äideille oman lapsen hoitoa. Milloin näin on ollut? Onko näin ollut joskus Suomessa?
Tarkoitan sellaista hoitoa, ettei tehdä työtä samalla, vaan keskitytään vain lapseen.
Kommentit (11)
ehkä jossain Afrikassa?
Suomessa maataloissa mammat on lähtemeet pellolle heti, kun mahdollista. Vauva jätetty mummolle, isommille lapsille tai kiikkumaan puunoksaan.
Rikkaissa perheissä on ollut lastenhoitajia, mutta ehkä äitikin ollut enemmän läsnä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä ole historiassa ollut tavallista. Tosin ennen ei ollut niin paljon vaatimuksiakaan siitä, miten lasta pitää hoitaa "oikein". Ne menivät siinä kaiken muun ohessa. Ei ollut lastenpsykologiaa tai muuta. Lapset rangaistiin nöyriksi.
Nykyään vaaditaan vanhemmilta aikamoisia suorituksia. Ei ihme, jos jotkut tuntevat syyllisyyttä.
Siis jos lapsen hoitamisen kriteeri on se, että keskitytään pelkästään lapseen eikä tehdä muuta. MUTTA tarvitseeko lapsi ylipäätään sellaista hoitamista? Minusta lapselle on tärkeää olla osa perheyhteistöä ja kasvaa tavallaan lauman jatkeena. Nykyäänhän ne laumat vaan ovat huomattavan paljon pienempiä kun ei välttämättä ole mummoja ja pappoja eikä naapurteitakaan tunneta. Lapsen ei minusta kuulu olla koko perheen keskipiste vaan lapsilla on oma paikkansa ja myös omat velvollisuutensa perheyhteisössä, ihan niin kuin muillakin eläinlapsilla luonnossa. Minusta lapselle kuuluu myös opettaa, että kaikella on seurauksensa. En kannata ruumiillista kuritusta tai pelolla kasvattamista, mutta aikuisen tulee käyttää ylintä valtaa perheessä ja lapsen kuuluu tietää, että aikuisen sana on se joka pätee.
jos keskityttäisiin vain siihen lapseen. lapsikin haluaa kasvaa hyödylliseksi yhteisön jäseneksi ja se ei onnistu istumalla lattialla lelujen kanssa ja äiti ei tee mitään hyödyllistä yhteisön eteen.
Mutta koskaan ei ole ollut tilannetta, että jokainen äiti hoitaa kaikki lapsensa.
Lapselle teke hyvää kuulua yhteisöön, mutta päiväkoti on lapsen kannalta huono paikka, koska se on keinotekoinen eikä sen ole tarkoitus tuottaa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minusta afrikkalaiset naiset tekee kauheasti työtä. Jos se että vauva on yleisesti äitinsä kyljessä kantoliinassa mukana kaikissa töissä, niin sitten kai se on sitä. Mutta äiti kyllä työskentelee ankarasti.
Mä olen karjatilalla kasvanut, eikä mun äiti kauheasti kerennyt meitä "hoitaa". Siinä mentiin sivussa. Toki jos oli äidille asiaa, niin tiesi yleensä missä äiti on. Joko pyykkituvassa pesemääs pyykkejä, navetassa lypsämässä tai ruokkimassa, karjakeittiössä pesemässä maitoastioita yms, tuvassa leipomassa leipää, keittiössä lauittamassa ruokaa, puutarhassa tai pellolla. Tai ruokkimassa kanoja, sikoja, hevosta tai pudottelemassa heinää. Isä taas oli yleensä joko pellolla, navetassa ja talvella metsätöissä.
Isot sisarukset muistan lapsuudesta paremmin.
Omaa aikaa minulla ei ollut moneen vuoteen vaan se mitä harrastin niin harrastin lasten kanssa.
Edes lääkäriin en päässyt yksin (onneksi sentään synnyttämään, sillon lasten isä oli vanhempien lasten seurana).
Olin terve tai sairas niin pyöritin arkea.
Hengissä selvittiin, ilman mielenterveysongelmia (syntymähullu olen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En automaattisesti pidä "luonnollista" tai historiassa vallalla ollutta tapaa oikeimpana, mutta tässä tapauksessa pidän perinteistä mallia parempana. Äiti jää pahimmillaan äärimmäisen yksin jos hänellä ei ole verkostoa ympärillään, ja lapsetkin tarvitsevat isompina muuta seuraa kuin oma äiti.
Lähinnä nykyajan kummajaiset "kiintymysvanhemmat" pyrkivät tähän 24/7-hoitoon, jota ei ole ihmiskunnan historiassa ollut ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä nykyajan kummajaiset "kiintymysvanhemmat" pyrkivät tähän 24/7-hoitoon, jota ei ole ihmiskunnan historiassa ollut ikinä.
kotiäitiys esim 70-80-luvuilla oli ihan eri kriteereistä lähtevää.