Mikä on pahin asia, minkä olet antanut anteeksi miehellesi?

koska mies kertoi siitä itse ja se oli vain yksi kerta.

mielestä tarkoita, että hyväksyy asian.

Anteeki antaminen ei kylläkään mun mielestä tarkoita, että hyväksyy asian.

kertokaa sitten, mitä olette antaneet anteeksi.

ap

Ei ole tullut toista kertaa, kun sanoin, että se olisi viimeinen.

"Sen että jouduin pakottamaan sen avioliittoon"



että miehesi on antanut tämän anteeksi sinulle?

Tuli umpihumalassa kotiin kun vauva oli pieni Ei ole tullut toista kertaa, kun sanoin, että se olisi viimeinen.

Eikö miehillä ole sitä paitsi varpajaiset

Tuli umpihumalassa kotiin kun vauva oli pieni Ei ole tullut toista kertaa, kun sanoin, että se olisi viimeinen.

Eikö miehillä ole sitä paitsi varpajaiset

Joku taso sentään pitää miehessäkin olla. Tarkoitin mitä sanoin, olisi saanut lähteä uutta kotia etsimään, jos olisi jatkanut samaan malliin. Jos nykyään käy joskus jossain juopottelemassa, saa jäädä jonnekin muualle yöksi. Eipä käy kuin pari kertaa vuodessa, tämä ei haittaa ollenkaan.

Inhoan humalaisia ihmisiä, en näe mitään syytä siihen, että minun pitäisi sietää humalaista kodissani, tai että lasten tarvisi nähdä isänsä humalassa. Tätä asiaa hyssytellään ja siedetään Suomessa ihan liikaa.

"Sen että jouduin pakottamaan sen avioliittoon"

että miehesi on antanut tämän anteeksi sinulle?

Mulla kesti paljon kauen´mmin päästä yli siitä, että mä todellakin jouduin pakottamaan sen naimisiin. Mulle lapset voi syntyä vain avioliitossa ja seurustelun ensihetkistä oli puhetta siitä, että lapsia tulee (jos on tullakseen) ja se edellyttää avioliittoa.

Huoleton seurustelu oli kuitenkin enemmän miehen mieleen, joten jouduin asettamaan kovan kovaa vastaan: joko mennään naimisiin tai erotaan ja mä saan mahdollisuuden niihin lapsiin uuden miehen myötä. Oli aivan kamalaa, että mies ei tajunnut kuin vasta kovan paikan edessä että vaihtoehdot on oikeasti noin.

Miehelle asia oli ok heti kun sai päätöksen tehtyä. Minulle ei. Mutta nyt kun avioliittoa on takan kahdeksan vuotta ja lapsia on kaksi, olen antanut mielelleni anteeksi. Mieheni on hyvin hidas tekemään mitään muutoksia, ne ovat aina hänelle vaikeita. Rakastan häntä.

"Sen että jouduin pakottamaan sen avioliittoon"

että miehesi on antanut tämän anteeksi sinulle?

Mulla kesti paljon kauen´mmin päästä yli siitä, että mä todellakin jouduin pakottamaan sen naimisiin. Mulle lapset voi syntyä vain avioliitossa ja seurustelun ensihetkistä oli puhetta siitä, että lapsia tulee (jos on tullakseen) ja se edellyttää avioliittoa.

Huoleton seurustelu oli kuitenkin enemmän miehen mieleen, joten jouduin asettamaan kovan kovaa vastaan: joko mennään naimisiin tai erotaan ja mä saan mahdollisuuden niihin lapsiin uuden miehen myötä. Oli aivan kamalaa, että mies ei tajunnut kuin vasta kovan paikan edessä että vaihtoehdot on oikeasti noin.

Miehelle asia oli ok heti kun sai päätöksen tehtyä. Minulle ei. Mutta nyt kun avioliittoa on takan kahdeksan vuotta ja lapsia on kaksi, olen antanut mielelleni anteeksi. Mieheni on hyvin hidas tekemään mitään muutoksia, ne ovat aina hänelle vaikeita. Rakastan häntä.

Ja sekaisin. Jos sinulle lapset kuuluvat vain avioliittoon niin eikö silloin etenemisjärjestys ole se että ensin naimisiin ja vasta sitten aletaan puhua lapsista? Eikä siten että "Nyt kun halutaan lapsia niin ai niin, pitääkin kertoa sulle että sun on aivan pakko ottaa mut palloksi jalkaasi lopuksi ikääsi!"

Ei voi kuin ihmetellä. Varmaan sinulla oli hyvä mieli häissäsi.

Miehesi ei kertakaikkiaan saanut aikaiseksi, I know.

Minä odotin ja menihän siinä se 12 vuotta, ennenkuin tajusi pyytää. Onneksi tuli sitten ne kaksi lastakin vielä (oltiin nuoria, kun alettiin seurusteleen). Rohkeampana olisin kanssa pakottanuyt, ihan turhaan oltiin avossa niin pitkään. Eihän se avioliitto mitään muuta, kun kuitenkin yhdessä on päätetty pysyä ja tuntuu hyvältä. :)

(vieraan taloyhtiön pihalla). Repi vaatteista ja ravisteli olkapäistä, kun menetti hermonsa. Minä menin tuosta täysin lukkoon, koska isäni pahoinpiteli minua lapsena, siitä jäi traumat ja miehenikin tietää sen. Olen monta kertaa sanonut, että väkivaltaa en katsele.



Annoin anteeksi, koska mies säikähti itsekin käytöstään ja oli hyvin pahoilla mielin. Jouduin kuitenkin sulattelemaan asiaa pari päivää poissa kotoa. Sen koommin vastaavaa ei ole tapahtunut, onneksi.

Mutta kerronpa kuitenkin. Mies lähti ilmoittamatta baariin, minä olin viimeisilläni raskaana ja edellinen synnytys oli ennen aikainen. Kun yritin soittaa miehelle kysyäkseni koska tulee naapurista kotiin soi molemmat puhelimet kotona ja kun menin naapuriin ei siellä ketään ollut.



Olin TOSI vihainen. Tämä on periaatekysymys minulle. Mennä saa, koskaan en ole kieltänyt, mutta pitää ilmoittaa jos lähtee kauemmas.