Pidättekö te masentuneisuuteen taipuvia ihmisiä jotenkin huonompina ihmisinä kuin muut?
Kommentit (21)
masennus, mutta on myös melko älykäs, sosiaalinen ja mukava ihminen: meitä on joka lähtöön.
Perustelu: masennus on sairaus siina, missa moni muukin, ja silla on fysiologinen pohja; se on myos ainakin osin perinnollista. Ihan sama olisi pitaa vaikka astmaan taipuvaista tai mahallaan reagoivaa huonompana ihmisena...
Mites suhtaudutte siihen, jos synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunut äiti tarvitsee kunnalta hoitoapua?
itsekin 10v ajan sairastin välillä lievemmin, välillä pahemmin. terapiaa 3 vuotta ja nyt lähes 10v terveenä. onkohan sellaista sairautta olemassakaan, joka iskisi vain "huonompiin" ihmisiin?
alttiudet. Jotkut on alttiita rintasyövälle, jotkut autismille, jotkut Sallan taudille, jotkut masennukselle.
pidän heikkona ja epäluotettavana.Masentuneisuuteen taipuvaisen kanssa eläminen on kuin heikoilla jäillä kulkisi.Koskaan ei tiedä milloin jää pettää alta.Yksi perustelu on lääkitys.Lääkitys tekee masentuneesta emotionaalisesti hitaan jne.Masentuneet käyttää tutkitustikin enemmän päihteitä ja ovat useammin päihderiippuvaisia.Riippuvainen ihminen on aina epäluotettava.
Itselläni taipumusta masennukseen. Minun on todella vaikea hyväksyä sitä etten pysty "vain ottamaan itseäni niskasta kiinni", joten pidän itseäni huomattavasti huonompana ihmisenä kuin muita. Muissa masentuneisuus on helpompi ymmärtää, mutta kyllä se muissakin ärsyttää.
Mites suhtaudutte siihen, jos synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunut äiti tarvitsee kunnalta hoitoapua?
Toivon tietysti etta saa sita. Tuo nyt on ainakin sellainen tilanne missa apua tarvitsee, ja lisaksi avun tarve on viela yleensa valiaikainen eli sikalikin pitaisi olla suht. helppo toteuttaa.
mutta ainakin av-palstan yleinen ilmapiiri on masentuneiden suhteen se, että ovat itse omat ongelmat kehitelleet. Psykologisista faktoista viis, jos av-mamma on keksinyt joknu "hyvän mielipiteen" niin silloin se mielipide kestää läpi harmaan kiven!
Mites suhtaudutte siihen, jos synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunut äiti tarvitsee kunnalta hoitoapua?
hienoa, että äiti pyytää apua, eikä vaan koita pärjätä yksin. on varmasti parempi ennuste, kuin jos hammasta purren yrittäisi yksin. apua pyytävä äiti ajattelee omaa ja lapsensa parasta.
mutta ainakin av-palstan yleinen ilmapiiri on masentuneiden suhteen se, että ovat itse omat ongelmat kehitelleet. Psykologisista faktoista viis, jos av-mamma on keksinyt joknu "hyvän mielipiteen" niin silloin se mielipide kestää läpi harmaan kiven!
av-palstalla on nimittain se ominaispiirre, etta luit sita milta kantilta tahansa, tuntuu etta aina juuri sinun omaa elamantapaasi ja ongelmiasi halveksutaan...
Masennus on sairaus, eikä huono luonteenominaisuus.
Synnytyksen jälkeisessä masennuksessa kuuluu ehdottomasti saada apua.
mutta ainakin av-palstan yleinen ilmapiiri on masentuneiden suhteen se, että ovat itse omat ongelmat kehitelleet. Psykologisista faktoista viis, jos av-mamma on keksinyt joknu "hyvän mielipiteen" niin silloin se mielipide kestää läpi harmaan kiven!
av-palstalla on nimittain se ominaispiirre, etta luit sita milta kantilta tahansa, tuntuu etta aina juuri sinun omaa elamantapaasi ja ongelmiasi halveksutaan...
HAHAHAHA! Katos vaan. Jo löyty av-mamma jonka mielestä vana mun korvien välissä on vikaa. Mistähän tässä olI kysymys ;)
vaan piristää. 8 sekoittaa nyt rauhoittaviin ja neurolepteihin.
pidän heikkona ja epäluotettavana.Masentuneisuuteen taipuvaisen kanssa eläminen on kuin heikoilla jäillä kulkisi.Koskaan ei tiedä milloin jää pettää alta.Yksi perustelu on lääkitys.Lääkitys tekee masentuneesta emotionaalisesti hitaan jne.Masentuneet käyttää tutkitustikin enemmän päihteitä ja ovat useammin päihderiippuvaisia.Riippuvainen ihminen on aina epäluotettava.
Tämä on yleinen harhaluulo. Nykyiset lääkkeet ovat niin hyviä, etteivät vaikuta emotionaaliseen hitauteen toisin kuin sairaus tekee.
mutta ainakin av-palstan yleinen ilmapiiri on masentuneiden suhteen se, että ovat itse omat ongelmat kehitelleet. Psykologisista faktoista viis, jos av-mamma on keksinyt joknu "hyvän mielipiteen" niin silloin se mielipide kestää läpi harmaan kiven!
av-palstalla on nimittain se ominaispiirre, etta luit sita milta kantilta tahansa, tuntuu etta aina juuri sinun omaa elamantapaasi ja ongelmiasi halveksutaan...
HAHAHAHA! Katos vaan. Jo löyty av-mamma jonka mielestä vana mun korvien välissä on vikaa. Mistähän tässä olI kysymys ;)
vaan ihan vaan oman kokemukseni perusteella, etta kun luen palstaa, tuntuu AINA silta etta suurin osa muista halveksii kaikkea sita mita mina edustan (esim. sita etta kayn toissa enka ole kotona lasten kanssa), mutta toisaalta harva se paiva saa lukea avauksia, joissa kotiaidit valittavat ihan samaa. Taalla on yleisnegatiivinen ilmapiiri jota hammentavat lisaa provot. Pitaisi vaan munkin paasta taalta vihdoin irtautumaan, mutta kun ei ole sosiaalista elamaan niin sita ei ole...
tosi melankolinen luonne. Välillä piristyn ja oikein ihmettelen, että tuntuuko muista koko ajan tuollaiselta ja kuinka paljon saisikaan aikaa jos olisi koko ajan sellainen. Mutta kun en vaan ole.
kun olen ajatellut, että masentuneisuus ja masennus ovat vähän eri asioita? Itseni miellän masentuneisuuteen taipuvaisena luonteena (?), mutta en koe olleeni milloinkaan masentunut. Masentunut, joka tarvitsisi apua parantuakseen. Ehkä pilkun viilausta, pahoitteluni siitä.
Ymmärrän, että masennus on sairaus, koska oma läheiseni on sen sairastunut.
piti sanoo. ettei vaan joku kielioppipoliisi iske