millä suojaan vauvaa 2-vuotiaalta?

Ei siinä kai muu auta kuin jaksaa ja jaksaa. Jaksaa kannella vauvaa ja jaksaa kerta toisensa perään kieltää taaperoa. Selittää ja toimia erotuomarina. Toivon, että aika auttaa.

jättää vauvaa hetkeksikään hänen ulottuviinsa, tai hyppäsi päälle, heitti, löi jollain lelulla. Mikään ei auttanut, paitsi aika onneksi, koska nyt 2kk sitten tilanne äkisti laukesi ja nyt on pikkusisarustaan kohtaan jo ihan ok. Useamman kerran päivässä potkaisee tai lyö kyllä, mutta kevyemmin (aiemmin teki sen kaikella voimallaan) ja siis paljon harvemmin.



Pidin vauvaa aina sylissä, kantoliinassa tai sitterissä (se suojaa vauvaa päällehyppäämiseltä jkv).Se on ainoa neuvo, jonka osaan antaa. Vauva joutui sitten fysioterapiaan kun motoriikka huonosti kehittynyt, liikaa vissiin sitteriä :) mutta kun muu ei auttanut!

auttaa teillä. Meillä oli käytössä leikkikehä. Iso puinen, johon lapsi oli opetettu jo puolivuotiaasta asti olemaan. Ja jossa pysyi vielä isompanakin, ei siis osannut kiivetä yli tms.

Eli imetysajoiksi nostin sisaruksen sinne leikkimään, jos ei osannut olla nätisti siskon vieressä.

Jonkun mielestä varmaan kamalaa rajoittamista mutta meillä iso talo ja vaaranpaikkojakin, joten oli lapsen turvaksikin esim. siksi aikaa, kun kävin vessassa tms.

Meillä oli myös toinen pinnasänky olohuoneessa, jonne nostin vauvan "turvaan" isommalta. Vauva viihtyi kyllä, kun sai olla samassa tilassa.

Tsemppiäs sinulle kovasti. Olisko jotain puuhaa, jossa viihtyis isomman sisaruksen kanssa vauvanhoitojen ajan?

Minun esikoiseni oli 1v9kk silloin, kun vauva syntyi. Olin selittänyt jo paljon ennen vauvan syntymää, että sitten äidin on imetettävä, ja sinä voit tehdä sitä tai tätä silloin, sillä äidin on oltava rauhassa jne. Hankittiin joitakin lastenvideoita, mistä piti, että n. kerran päivässä sai katsoa vauvan imetyksen ja hoidon ajan jotain ohjelmaa. Lisäekstrana oli yläkerrassa toinen leikkipaikka, jossa ei muulloin leikkinyt, ainoastaan kun olin imettämässä. Siellä oli häntä kiinnostavia leluja, ja viihtyi tosi hyvin.



Ihan alkutaipaleella koetti läpsäistä vauvaa pari kertaa, ja pari kertaa heittää jollain lelulla. Sai välittömän jäähyn heti sen jälkeen, ja olin tosi vihainen, varmaan oikein uhkuin kiukkua, joten ei sen jälkeen ole tehnyt mitään ilkeää vauvalle. Päin vastoin, oli tosi kiltti aina, kun menin imettämään, usein itse laittoi makuuhuoneen ovenkin pienemmälle, ja sanoi "hei hei" ja leikki kiltisti aulassa olevassa leikkitilassa sen aikaa. Tuo vauvan pahoinpitely on sellainen asia, missä minä olen ollut ihan ehdoton: edes lapsi ei saa vauvaa vahingoittaa, jokainen läpsäisy ja tönäisykin on liikaa. Ja minun tehtäväni on pystyä pienelle turvaamaan hyvä kasvuympäristö. Muissa asioissa voi kyllä vähän jaksaakin noita kiukku- ja riehumiskohtauksia, mutta ei kenenkään vahingoittamisessa.



Kahdenkeskistä aikaa meillä on esikoisen kanssa ollut joka päivä, kun vauva nukkuu. Lisäksi käydään kahdestaan muskarissa kerran viikossa.



Ai niin, meillä oli lisäksi vielä vauvanukke, jota hän myös tärkeänä imetti ja hoiti samalla, kun minä hoisin vauvaa. Pian esikoinen alkoi myös itse kantaa oikeasta vauvasta huolta, ja tulkkasi tämän itkuja: "äiti, siskolla on nyt nälkä" tai mitä milloinkin.



Minusta muuten kuullostaa, että lapsesi on yliväsynyt. Tuon ikäinenhän ehdottomasti tarvitsee ne päiväunet, ja käytös varmasti kärjistyy siitäkin vielä. Jotenkin sinun pitäisi saada rauhoitettua lapsi unille. Ota vaikka parisänkyyn 2-vuotias toiselle puolelle ja vauva toiseen kainaloon, ja luette jotain. Pidät siitä kiinni, että tunti ainakin levätään, nukuit sitten tai et... veikkaan, että alkaa nukkua kyllä, joitakin päiviä tosin voi mennä harjoitteluun. Ja pitää olla skarppina siinä, että milloin se "unihetki" on, ettei mene yli...

auttaa teillä. Meillä oli käytössä leikkikehä. Iso puinen, johon lapsi oli opetettu jo puolivuotiaasta asti olemaan. Ja jossa pysyi vielä isompanakin, ei siis osannut kiivetä yli tms.

Eli imetysajoiksi nostin sisaruksen sinne leikkimään, jos ei osannut olla nätisti siskon vieressä.

Jonkun mielestä varmaan kamalaa rajoittamista mutta meillä iso talo ja vaaranpaikkojakin, joten oli lapsen turvaksikin esim. siksi aikaa, kun kävin vessassa tms.

Meillä oli myös toinen pinnasänky olohuoneessa, jonne nostin vauvan "turvaan" isommalta. Vauva viihtyi kyllä, kun sai olla samassa tilassa.

Tsemppiäs sinulle kovasti. Olisko jotain puuhaa, jossa viihtyis isomman sisaruksen kanssa vauvanhoitojen ajan?

2v osaa kiivetä pois sieltä ja jos vauva on siellä niin lelut heittää sinne

ap

auttaa teillä. Meillä oli käytössä leikkikehä. Iso puinen, johon lapsi oli opetettu jo puolivuotiaasta asti olemaan. Ja jossa pysyi vielä isompanakin, ei siis osannut kiivetä yli tms.

Eli imetysajoiksi nostin sisaruksen sinne leikkimään, jos ei osannut olla nätisti siskon vieressä.

Jonkun mielestä varmaan kamalaa rajoittamista mutta meillä iso talo ja vaaranpaikkojakin, joten oli lapsen turvaksikin esim. siksi aikaa, kun kävin vessassa tms.

Meillä oli myös toinen pinnasänky olohuoneessa, jonne nostin vauvan "turvaan" isommalta. Vauva viihtyi kyllä, kun sai olla samassa tilassa.

Tsemppiäs sinulle kovasti. Olisko jotain puuhaa, jossa viihtyis isomman sisaruksen kanssa vauvanhoitojen ajan?

2v osaa kiivetä pois sieltä ja jos vauva on siellä niin lelut heittää sinne

ap

jos osaa jo kiivetä pois. Entäs pinnasänky vauvalle turvapaikaksi? ja pois läheltä sellaiset lelut, joita isompi vois sinne viskellä?

Onko sulla kantoliinaa, jossa voisit vauvaa pitää? Vai eikö vauva viihdy? Siinä sulle jäis kädet vapaaksi toimia 2-vuotiaan kanssa ja samalla pystyt suojaamaan sen vauvan.

Muualle taapero osaa kiivetä. Jos ei muuten yllä, niin osaa kantaa tuolin tms apuvälineen paikalle.



Ja ei meidän taapero tarkoituksella käytä väkivaltaa, esim. ilkeyksissään. Hänen koko toimintansa on vaan niin voimakasta ja intensiivistä: pussailu, halailu, vauvan hoito (esim. auttaa vanhempia riisumaan vauvan sukkia, lapasia, pipoa). En niitä haluaisi edes kokonaan kieltää ja estää, koska taapero kuitenkin ilmiselvästi vaan yrittää olla hyvä. Keinot vaan on liian rajut, lähes aina.



2

Lapsi on jo sen verran vanha, että tietää tekevänsä jotain kiellettyä, varsinkin jos siis kiellät asian selkeästi.



Itse ottaisin tässä vaiheessa "kovat" käyttöön, eli selkeä kielto lapselle, vaikka hieman ääntä korottamalla. Lelu pois kädestä, jos on sitä heittämässä/sillä lyömässä.



Kunnolla lapsesta kiinni, ja viet pois tilanteesta, jos on tekemässä pahojaan. Ei tietenkään tarvitse satuttaa, mutta otteillaan voi selkeästi ilmoittaa, että se ei ole sallittua.



Lisäksi voit lapsen kanssa käydä läpi, mitä vauvan kanssa voi tehdä sallitusta: heiluttaa helistintä vauvan edessä, silittää nätisti: ohjaat vaikka itse lapsen kättä ja näytäåt, miten silitetään oikein.

Lisäksi voit ohjeistaa, miten lapsi voi auttaa äitiä(sinua) silloin kun imetät, tuoda jotein sinulle, tai voit lukea lapselle kirjaa tms.



Mutta nyt selkeät kiellot esiin, eikä pelkkää ei-sanan kuluttamista. Lisäksi jos jotain uhkaat, niin myös toteutat sen.

Voit myös kokeilla, tepsisikö lapseen se, että loukkaannut lapsen tekemisistä ja sinulle tulee paha mieli. Sitten kerrot miksi.



Ja ehkä viimeisenä keinona, mitä en pidä ollenkaan pahana silloin, kun sen toteuttaa oikein :)



Eli jos lapsi vaikka nipistää vauvaa, niin nipistät itse takaisin jne. Tietysi hellästi ja niin, ettei lapsi vahingoitu. Mutta ehkä se auttaisi lasta käsittämään, että hänen tekemänsä sattuu.



Itseeni on pienenä tuo viimeinen keino tehonnut hyvin, tosin takaisin nipistäjänä/purijana oli minua 5-vuotta vanhempi veljeni. Veli kyllästyi siihen, että tein 2-3-vuotiaana kaikkeni satuttaakseni veljeäni, mutta lopetin kuulemma aika pian, kun veli alkoi tekemään kaikki takaisin.

myös 2-vuotias ja vauva 5kk. Isompi neiti on ollut kova lyömään ja varsinkin silloin kun komennetaan. Lisäksi meillä on ollut vuoron opettelua nyt koko tämä 5kk. Nyt alkaa vihdoin viimein ymmärtää että nyt on vauvan vuoro ja sitten on isomman vuoro.



Pääsisitkö toiseen huoneeseen imettämään niin että ovi lukkoon tai jotain sen eteen? Puhuisit koko ajan oven takaa isommalle jotain ja jätät leluja yms. ulottuville. Kertoisit koko ajan että äiti antaa vauvalle nyt ruokaa ja sitten leikitään. Täytyyhän sen isommankin joskus ymmärtää että aina ei kaikkea tuu heti kun hän pyytää. Lisäksi kannatan samaa kuin joku aikasemminkin: eli puhu ja selitä, puhu ja selitä. Mä uskon ja toivon että jossain vaiheessa se meilläkin kantaa hedelmää.



Ja joku sanoi siitäkin että oli kunnolla suuttunut että vauvaa ei saa lyödä, potkia jne. Mä olen myös suuttunut esikoiselle jos on yrittänyt vahingoittaa pienempää mut paremmin olen huomannut että tehoaa kun sanon oikein tosi "pettyneellä" äänellä että "heeeei, mitäs sä oikein meinaat? Lyöt noin rumasti äitiä/pikkusiskoa/ketä vaan!" Niin äkkiä on tullut silittelemään ja halimaan. Mä oon siis opettanut alun perin niin että ketään ei saa lyödä mutta silittää saa aina, tää on luultavasti siitä peruja.



Toi oli myös hyvä idea toi päikkärit, edes silleen että lepäisitte. Pakotat vaan olemaan sängyssä vaikka ei nukkuiskaan. Musta vaikuttaa tosiaan että käy ylikierroksilla kun noin jaksaa olla...Ootko puhunut neuvolassa mitään?



Mä en nyt tän tarkemmin osaa sanoa muuta kuin että jaksamista ja toivotaan että aika tekee tehtävänsä.

Lapsi on jo sen verran vanha, että tietää tekevänsä jotain kiellettyä, varsinkin jos siis kiellät asian selkeästi.

Itse ottaisin tässä vaiheessa "kovat" käyttöön, eli selkeä kielto lapselle, vaikka hieman ääntä korottamalla. Lelu pois kädestä, jos on sitä heittämässä/sillä lyömässä.

Kunnolla lapsesta kiinni, ja viet pois tilanteesta, jos on tekemässä pahojaan. Ei tietenkään tarvitse satuttaa, mutta otteillaan voi selkeästi ilmoittaa, että se ei ole sallittua.

Lisäksi voit lapsen kanssa käydä läpi, mitä vauvan kanssa voi tehdä sallitusta: heiluttaa helistintä vauvan edessä, silittää nätisti: ohjaat vaikka itse lapsen kättä ja näytäåt, miten silitetään oikein.

Lisäksi voit ohjeistaa, miten lapsi voi auttaa äitiä(sinua) silloin kun imetät, tuoda jotein sinulle, tai voit lukea lapselle kirjaa tms.

Mutta nyt selkeät kiellot esiin, eikä pelkkää ei-sanan kuluttamista. Lisäksi jos jotain uhkaat, niin myös toteutat sen.

Voit myös kokeilla, tepsisikö lapseen se, että loukkaannut lapsen tekemisistä ja sinulle tulee paha mieli. Sitten kerrot miksi.

Ja ehkä viimeisenä keinona, mitä en pidä ollenkaan pahana silloin, kun sen toteuttaa oikein :)

Eli jos lapsi vaikka nipistää vauvaa, niin nipistät itse takaisin jne. Tietysi hellästi ja niin, ettei lapsi vahingoitu. Mutta ehkä se auttaisi lasta käsittämään, että hänen tekemänsä sattuu.

Itseeni on pienenä tuo viimeinen keino tehonnut hyvin, tosin takaisin nipistäjänä/purijana oli minua 5-vuotta vanhempi veljeni. Veli kyllästyi siihen, että tein 2-3-vuotiaana kaikkeni satuttaakseni veljeäni, mutta lopetin kuulemma aika pian, kun veli alkoi tekemään kaikki takaisin.

Välillä kyllä olen tuotakin miettinyt, mutta en silti ole varma, ymmärtäisikö meidän kaksi vee kuitenkaan mistä on kyse. Eli miksi äiti saa nipistää mutta hän ei?

2

Minusta voisit koettaa vähentää mustasukkaisuuden määrä:



- Huolehdi yleensä ensin 2v lapsi sitten vasta vauva. Tarkoitan esim sisälle tultaessa auta ensin 2v riisumaan vaikka vauva vähän itkisikin jne. Meillä ainakin se ettei aina sännätä ekaksi huolehtimaan vauvaa helpotti tilannetta kun isompikin tunsi itsensä tärkeäksi ja pidetyksi.



- Vauvaa kannattaa pitää liinassa jos viihtyy. Myös häkkisänky vauvalle olkkariin on hyvä idea ja sitten terävät ja painavat lelut pois esiltä (meillä ne oli aika kauan varastossa niin vauvalla oli turvallisempaa)



- Onko 2v kipeä tai onko hänellä jotain fyysistä vaivaa ? Meillä lapset on aina kiusanneet toisiaan paljon enemmän jos joku fyysinen asia vaivaa. Esimerkiksi syövät jotain sopimatonta ruokaa jolle lievästi allergisia niin eivät osaa rauhoittua vaan koko ajan koheltavat. Samoin jos pahaa ummetusta tai jotain muuta vaivaa niin kiusaavat sisaruksiaan.



- Saattaisin koettaa myös sitä että pitäisin aina välillä 2 vuotiasta mukanani. Siis jos vaikka lyö ym. vauvaa niin laittaisin 2v:n syöttötuoliin istumaan viereeni ruokaa laittaessani ja selittäisin että sitten kun on kiltti vauvalle niin voi olla muiden kanssa taas



- Koeta ehtiä askel edelle 2v:sta. Jo ennnen lapsen pitkästymistä ja sen purkamista vauvaan ehdota että lapsi tyhjentäisi kanssasi pyykkikoneesta pyykit ja auttaa niiden ripustamisessa. Kehu kovasti. Ja pidä lapsi kanssasi pyykkien lähettyvillä. Ja homman valmistuttua pyydä 2v:tä taas tekemään joku jännä pikku juttu.



- Tsemppiä ja jaksamista.

eli vaatii äidiltä todella hyvää tilannetajua ja herkkyyttä aistia oikeita hetkiä.

Vie aikaa mutta meillä ainakin tuotti tulosta.

Eli lapsi otetaan mukaan vauvan hoitoon ihan jo pienilläkin asioilla. Hakisitko vaipan vauvalle ja autatko äitiä pukemaan vauvaa jne...

Eristäminen ei toiminut meillä kun suojelin pientä jatkuvatsi se teki isommasta vain enemmän mustasukkaisen. Tottakai täytyy turvata se että lapsi ei vahingoita vauvaa.

Joka kerta kun lapsi meillä löi tai jotain muuta sellaista minä en lasta jäähylle laittanut sillä hetkellä en huomioinut häntä ollenkaan. Eli kun sattui jotain otin vauvan syliin lohduttaakseni ja käyttäidyin kuin isoa ei olisikaan. Sillä hän oppi että kun niin tekee ei saa minkäänlaista huomiota. sillä negatiivinen huomio on myös lapselle voitto sillä hän saa sinun huomiosi kokonaan itselleen. Lapsen kanssa kuitenkin jutellaan että niin ei saa tehdä ja toiselta pitää pyytää anteeksi mutta ei sillä hetkellä kun se tapahtuu vaan myöhemmin sillä meidän isompi on ainakin välillä sellaisessa tilassa että tuskin silloin kykenee edes kuuntelemaan mitä hänelle puhun.

Ja joka ikinen sellainen hetki kun lapsi käyttäytyy tai antaa pientäkin positiivista huomiota vauvalle niistä heti paljon kehuja. Ei tarvitse olla edes vauvaan liittyvää mutta jos tekee jotain hyvin niin kehut heti. Silloin halataan ja pussataan jne..

Luin myös kirjoja isolle jotka käsittelivät aihetta. Isompi sai myös esim valita välillä vauvalle vaatteet kaapista jolloin oli ylpeä siitä että on saanut "pukea" vauva.

Sitten tietenkin vielä se aika ilman vauvaa niin paljon kuin mahdollista. Myös puhuminen isommalle että vauvastakin on kivaa kun sinä autat ja vauva tykkää kun sisarus jonka kanssa sitten leikkiä.



Tämä toimi meillä... tiedä sitte..

Mä olen huomannut muuten että ei toi 2v ymmärrä jos sanon esim että ole nyt kunnolla tai jotain vastaavaa. Ennemmin on siis selitettävä että ei saa tehdä niin tai näin koska toisen ottaa kipeää tai se on vaarallista. Selkeämmin menee noi käskytkin perille kun sillä on joku tarkoitus. Koita jaksaa!

sillä koskaan vauva-aikana ei tarvinnut suojella 1 v 5 kk nuorempaa kuopusta isoveljeltä. Mutta lapset ovat erilaisia.

Minun esikoiseni oli 1v9kk silloin, kun vauva syntyi. Olin selittänyt jo paljon ennen vauvan syntymää, että sitten äidin on imetettävä, ja sinä voit tehdä sitä tai tätä silloin, sillä äidin on oltava rauhassa jne. Hankittiin joitakin lastenvideoita, mistä piti, että n. kerran päivässä sai katsoa vauvan imetyksen ja hoidon ajan jotain ohjelmaa. Lisäekstrana oli yläkerrassa toinen leikkipaikka, jossa ei muulloin leikkinyt, ainoastaan kun olin imettämässä. Siellä oli häntä kiinnostavia leluja, ja viihtyi tosi hyvin.

Ihan alkutaipaleella koetti läpsäistä vauvaa pari kertaa, ja pari kertaa heittää jollain lelulla. Sai välittömän jäähyn heti sen jälkeen, ja olin tosi vihainen, varmaan oikein uhkuin kiukkua, joten ei sen jälkeen ole tehnyt mitään ilkeää vauvalle. Päin vastoin, oli tosi kiltti aina, kun menin imettämään, usein itse laittoi makuuhuoneen ovenkin pienemmälle, ja sanoi "hei hei" ja leikki kiltisti aulassa olevassa leikkitilassa sen aikaa. Tuo vauvan pahoinpitely on sellainen asia, missä minä olen ollut ihan ehdoton: edes lapsi ei saa vauvaa vahingoittaa, jokainen läpsäisy ja tönäisykin on liikaa. Ja minun tehtäväni on pystyä pienelle turvaamaan hyvä kasvuympäristö. Muissa asioissa voi kyllä vähän jaksaakin noita kiukku- ja riehumiskohtauksia, mutta ei kenenkään vahingoittamisessa.

Kahdenkeskistä aikaa meillä on esikoisen kanssa ollut joka päivä, kun vauva nukkuu. Lisäksi käydään kahdestaan muskarissa kerran viikossa.

Ai niin, meillä oli lisäksi vielä vauvanukke, jota hän myös tärkeänä imetti ja hoiti samalla, kun minä hoisin vauvaa. Pian esikoinen alkoi myös itse kantaa oikeasta vauvasta huolta, ja tulkkasi tämän itkuja: "äiti, siskolla on nyt nälkä" tai mitä milloinkin.

Minusta muuten kuullostaa, että lapsesi on yliväsynyt. Tuon ikäinenhän ehdottomasti tarvitsee ne päiväunet, ja käytös varmasti kärjistyy siitäkin vielä. Jotenkin sinun pitäisi saada rauhoitettua lapsi unille. Ota vaikka parisänkyyn 2-vuotias toiselle puolelle ja vauva toiseen kainaloon, ja luette jotain. Pidät siitä kiinni, että tunti ainakin levätään, nukuit sitten tai et... veikkaan, että alkaa nukkua kyllä, joitakin päiviä tosin voi mennä harjoitteluun. Ja pitää olla skarppina siinä, että milloin se "unihetki" on, ettei mene yli...

hyppii, riehuu, repinyt jopa taulut seinältä pois kun yritin viime vkolla nukuttaa meidän sänkyyn.

pinnasänkyyn en 2v laita koska hämmentyy liikaa. juuri oppi että se on vauvan sänky ja hänellä oma ison pojan sänky. ja kyl se pinnasängystä kiipeis pois vaikka laittaisin.

2v kiipee muutenkin joka paikkaa, joka pöydälle, kirjahyllyä pitkin jne.. :(

ap

Ja isompi on kyllä tuonut oman mausteensa tähän vauva-arkeen. Onneksi vauva on kuitenkin helppo tapaus, joten aikaa ja energiaa riittää tähän erotuomarihommaankin.



2

että ensin mä lopetan tuollaisen toiminnan ihan alkuunsa keinolla millä hyvänsä.



Katsoisitteko te äidit vaan sivusta, jos vaikka 5-vuotias koko ajan rääkkäisi sitä 2-vuotiasta?



Meillä ei toista satuteta ja piste, siinä ei lässytellä ja lössötellä, vaan se on sen verran kova sana mikä lapselle sanotaan ja sen verran kovat keinot käyttöön, että lapsi varmasti tietää käytöksensä olevan täysin ei-toivottua. Voisi sanoa, että pidän sille 2-vuotiaalle sitten pikaisen jääkauden aina kun teutaroi, eli ei saa mitään minusta irti, vaan kaikki huomio on vauvassa, ja sitä huomiota saa ainoastaan positiivisella käytöksellä.



Ja aina kun lapsi onnistuu, saa tosi paljon kehuja, hellyyttä, rakkautta jne.

että miten sinun 2-vuotiaasi voi repiä tauluja seiniltä tai tehdä muita tuhoja? Sanoisin, että teillä on kyllä ennen vauvaakin jo mennyt pieleen jotain tuossa hänen kasvatuksessaan... olet varmaan paaponut ja lellinyt teidän silloisen "vauvan" ihan piloille, ja sitten hänelle on tullut aika puun takaa se, että tuleekin uusi vauva.



Sanoisin, että kasvatus kun on alkanut mennä pieleen, niin sitä on aika vaikeaa korjata. Toki voi, mutta sitten se vaatii sen, että itse seisoo ihan ehdottomasti asettamiensa rajojen takana, eli yksinkertaisesti sellaista vaihtoehtoa EI ENÄÄ OLE että lapsi sikailee miten lystää. Kyllä siihen takuulla saa lopun, jos tosiaan haluaa.

2v huutaa aina kun pitäs mennä potalle (en tajua miksi pelkää)

ja puhe ei yksinkertaisesti auta. äskenkin heitti lelun telkkaria päin vaikka ollaan sanottu ja näytetty 1000000000000000 kertaa ettei saa heittää lelua mitään päin.



ap

että miten sinun 2-vuotiaasi voi repiä tauluja seiniltä tai tehdä muita tuhoja? Sanoisin, että teillä on kyllä ennen vauvaakin jo mennyt pieleen jotain tuossa hänen kasvatuksessaan... olet varmaan paaponut ja lellinyt teidän silloisen "vauvan" ihan piloille, ja sitten hänelle on tullut aika puun takaa se, että tuleekin uusi vauva.

Sanoisin, että kasvatus kun on alkanut mennä pieleen, niin sitä on aika vaikeaa korjata. Toki voi, mutta sitten se vaatii sen, että itse seisoo ihan ehdottomasti asettamiensa rajojen takana, eli yksinkertaisesti sellaista vaihtoehtoa EI ENÄÄ OLE että lapsi sikailee miten lystää. Kyllä siihen takuulla saa lopun, jos tosiaan haluaa.

esim. jos tekee jotain mitä tietää ettei saa tehdä niin joutuu jäähylle. eli turha tolle tielle lähteä.

ap