Lue keskustelun säännöt.
Tällä viikolla puhukaamme imetyksestä entistäkin enemmän.
17.10.2011 |
Puhu IMETYKSESTÄ
Imetysviikko 17-23.10.2011
Viikolla 42 (17.10.-23.10. 2011) vietämme kansainvälistä Imetysviikkoa. Tämän vuoden Imetysviikon teema on "Puhu Imetyksestä"
Imetysviikon teema on tänä vuonna erityisen ajankohtainen. Imetys voi herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Imetyksestä puhuminen on tärkeää, sillä imetys ei aina suju odotusten mukaan ja monet kaipaavat niin ohjausta kuin vertaistukeakin. Imetys voi olla ollut pitkä, lyhyt, voimaannuttava kokemus, kivulias, pettymys tai huikeita onnenhetkiä. Imetykseen liittyvät tunteet ovat tärkeitä. Menneistä imetyksistäkin ja siitä, ettei ole syystä tai toisesta imettänyt, pitää saada puhua; käydä läpi ja käsitellä myös pettymykset.
Imetyksestä voi ja ovat tervetulleita puhumaan myös he, jotka eivät imetä: äidit, isät, mummot, lapsettomat kuin nuoretkin. Imetyksen tuki ry:n mielestä imetyksestä ja sen eduista pitäisi tiedottaa jo ennen perheen perustamisen suunnittelemistakaan, esimerkiksi koululaisille. Imetyksen tuki ry:n tukiäidit ovat koulutettuja auttamaan, kuuntelemaan myös vaikeissa tilanteissa!
Imetyksen ihanteellinen mitta on aina yksilöllinen. Kuitenkin tutkimusten mukaan suomalaiset äidit imettävät vähemmän kuin haluaisivat. Syynä tähän voi olla ohjauksen puute. Menneiden imetysten hyvien kokemusten puinti tekee hyvää. Voimme lisäksi vertailla imetyskulttuureiden eroja eri maissa ja eri väestöryhmien sisällä.
YK:n lapsen oikeuksien komitea auditoi Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista Suomessa keväällä 2011. Suosituksissaan Suomelle komitea pitää hyvänä imetyksen edistämisen kansallista toimintaohjelmaa, mutta on huolissaan siitä, että toimintaohjelmasta ja seurantaryhmästä huolimatta imetys on Suomessa vähäistä. On myös suuri vahinko, että suurin osa imetystiedosta on vain netissä. Äitiyspakkauksestakin poistettiin paperinen imetysopas keväällä 2011 vedoten siihen, että tiedot löytyvät netistä. Valtion tulisi vahvistaa imetyksestä tiedottamista, imetyskoulutusta (mukaan lukien valmennukset) ja tarjota helposti saatavaa tietoa imetyksen eduista.
Imetysviikolla Suomessa on seuraavia tapahtumia:
IMETYSPÄIVÄ 18.10. Metropoliassa, Helsingissä, Tukholmankatu 10. http://www.imetys.fi/index.php/aidit-yhteiskunta/imetysviikko/imetysvii…
Päivän aiheita ovat mm. imetyksestä puhuminen, puheeksi ottaminen, rinnoista puhuminen, imetysohjaus ja uudet kasvukäyrät, sekä vertaistuen puheenvuoro imetystarinoiden merkityksestä kokemustiedon välittäjänä.
Jalasjärvellä tehdään talkoilla liivinsuojia
Joensuussa paikallisia imettäviä äitejä kokoontuu tekemään imetystä näkyväksi kauppakeskus Iso-Myyhyn ma 17.10. klo 10-13. Äidit juttelevat imetyksestä kiinnostuneiden kanssa ja kertovat imetyksen vertaistuesta.
Jyväskylässä on torstaina 20.10. klo 18 Tarinakahvila, jossa kerrotaan tosia ja sepitettyjä tarinoita imetyksestä. Keski-Suomen kätilöyhdistys järjestää koko imetysviikon erikoisohjelmaa, mm. tissipullien myyntiä osastoille 5 ja 4. Imetysviikon imetystuki-illan aihe Jyväskylässä on Puhu Imetyksestä.
Lahdessa tukiäiti pitää keskiviikkona keskustan neuvolan aulassa avointa imetystukiryhmää ja puhumispistettä imetyksestä.
Porvoossa tukiäidit vierailevat synnytysosastolla ja viikon imetystukiryhmä on suunnattu odottajille
Seinäjoella käydään Seinäjoen keskussairaalan vierihoito-osastolla ainakin kolme kertaa jakamassa tukea, kuuntelemassa huolia ja jakamassa liivinsuojia. Tukiäidit ovat mukana myös maanantaina Kirkonkrannin neuvolassa aamukahviryhmässä.
Rovaniemen lapsivuodeosastolla on imetystukiäiti tavattavissa ma, ke ja pe klo 12.30-14.00.
Lisätietoja:
www.imetys.fi
imetys.fi/imetysviikko2011
Kommentit (8)
ymmärtää, miksi jostain imetyksestä kohkataan noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut minusta aina tuntuu jotenkin oudolta, että niin henkilökohtainen asia, kuin rintojen rakenne ja toiminta (ja siitä moni imetysongelma kiikastaa, vaikka kaikki imetysongelmat halutaankin nähdä pelkästään psyykkisinä) on yhtäkkiä kaikkien asia. Ollaan jo pikkuisen siinä rajoilla, että rikotaan ihmisen intimiteettisuojaa näissä imetysasioissa.
tulevien äitien ulottuvilla. Siksi se paperinen imetysopas pitäisi ehdottomasti saada takaisin äitiyspakkaukseen. Lisäksi opastusta pitäisi saada synnytyssairaaloihin sekä lastenneuvoloihin.
Mikä taas on mielestäni huonoa imetyspropagandaa:
- vouhkaaminen voimaannuttavasta kokemuksesta ja huimista onnenhetkistä. Äiti, jolla homma ei suju, ryttyyntyy ja syyllistyy sellaisesta.
- Ap:n viestissä mainitut tapahtumat
Joensuussa (paikallisia imettäviä äitejä kokoontuu tekemään imetystä näkyväksi kauppakeskus Iso-Myyhyn ma 17.10. klo 10-13) ja
Jyväskylässä (torstaina 20.10. klo 18 Tarinakahvila, jossa kerrotaan tosia ja sepitettyjä tarinoita imetyksestä. Keski-Suomen kätilöyhdistys järjestää koko imetysviikon erikoisohjelmaa, mm. tissipullien myyntiä osastoille 5 ja 4.)
Tilaisuuksien sisällöstä tuon enempää tietämättä toivon, että nuo äidit kauppakeskuksessa ovat ns. huomaavaisia imettäjiä, jotka ymmärtävät, ettei imetys ole julkinen performanssi. Mikä funktio on Jyväskylän "sepitetyillä tarinoilla imetyksestä"?? Tissipulla kuulostaa äidinmaitoon leivotulta, ja olen aika varma, että moni ei ymmärrä tällaisen huumorin hienoutta.
Mutta asiallinen tieto ja huomaavaiset käytöstavat, eikä painostusta siihen, että imetyksen on tunnuttava maailman voimaannuttavimmalta asialta on erittäin jees. Kertokaa myös, että jos imetys ei ota onnistuakseen, on aivan ok antaa vauvalle jotain muuta ruokaa.
Syytä puhuakin, koska näköjään vieläkin asenteissa on korjaamisen varaa. Naapurin rouva kauhisteli juuri kun nuori äiti oli kehdannut ihan junassa imettää. Että olisi kuulemma ollut häveliästä siirtyä vauvan kanssa johonkin syrjemmälle, vaikka junan vessaan tai eteiseen. Muut matkustajat kuulemma kiusaantuivat.
hoh hoijaa.
Tai siinä eteisessä, miten ja missä siinä imettäis? Pakkoko niiden muiden on sitä imetystä siinä kyylätä, aika hyvin siellä omassa penkissä on muiden katseilta suojassa, jollei sitten jotkut pervertikot oikein tiiraa ja kyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetyksestä tarvii puhua enemmän, normalisoida ja tuoda julki, koska Suomen imetyskulttuuri on lähes olematon, näkymätön ja johtaa siihen että heti kun tulee pienikin ongelma, tartutaan korvikkeeseen.
Kuka vouhkaa? Missä olet törmännyt tällaiseen? Miksi ei saisi puhua onnistuneesta imetyksestä ilman, että se syyllistää jotakuta toista? Päteekö tämä muuhun lastenkasvatukseen ja yleensä elämään myös? Ei saa puhua onnistumisista eikä jakaa hyviä kokemuksia, koska joku voi tuntea syyllisyyttä ("hysh-hysh, älä nyt vaan kerro kellekään että Veeti sai kympin matikassa, naapurin Liisalle tulee paha olo kun sen Aatu sai vaan kuutosen. Äläkä varsinkaan kerro miten te harjoittelette matikkaa yhdessä ja se kymppi johtuu kovasta työstä, Liisa varmaan tuntee syyllisyyttä, parempi antaa sen ajatella että Aatulla on vain huono matikkapää")? Naurettava asenne ja juuri se mikä on Suomessa väärin. Ongelmista näköjään voi ja saa puhua niin paljon, että tulevat äidit jo melkein pelkäävät imetystä kun se kuulostaa niin hankalalta ("pitäisiköhän aloittaa jo heti synnytyssairaalassa korvikkeella ettei tulisi sitä rintatulehdusta?") mutta onnistumisista ei saa puhua ettei kellekään tuu paha olo?!
Alku on harvoin herkkua kenellekään, mutta nyt kun imetän 11-kukautta vanhaa lastani (joka tietenkin syö jo paljon ruokaakin) voin todeta, että ensimmäisen kolmen kuukauden kamppailun jälkeen kun löytyi hyvä rytmi ja imetys alkoi sujua, on elämä ollut helppoa sen jälkeen. Ja kyllä, välillä imetys on aivan ihanaa (kuinka kehtaankin sanoa näin!) - varmasti ne hormoonit vaikuttavat hyvän olon tunteeseen imetyksen yhteydessä, mutta myös pelkästään rauhallinen, yhteinen hetki lapsen kanssa. Täysimetin kuuten kuukauteen asti ja olen jatkanut imettämistä sen jälkeen, aioin jatkaa niin kauan kuin lapsi haluaa.
En minäkään ymmärrä miksi pitäisi sepittää tarinoita imetyksestä tai tarjota "tissipullia", mutta miksi äidit eivät voisi järjestää yhteisimetystä kauppakeskuksessa? Miksi ja miten heidän pitää olla "huomaavaisia"? Tv:ssä, lehdissä ja ulkomainoksissa näkyy tissejä harva se päivä, tuskin imettävä äiti näyttää enemmän tissiänsä kuin mitä monet naiset rannalla kesällä. Ja jos joku ei kestä katsella vauvan ruokailua, ei ole pakko, voi kääntää katseen pois!
Suomessa pitäisi normalisoida imetys, tässä asiassa voisimme (uskokaa tai älkää) ottaa oppia mongolialaisilta: http://www.drmomma.org/2009/07/breastfeeding-in-land-of-genghis-khan.ht…
en ikinä imettäisi (olen kyllä kokeillut) ei ole mun juttu.
Syytä puhuakin, koska näköjään vieläkin asenteissa on korjaamisen varaa. Naapurin rouva kauhisteli juuri kun nuori äiti oli kehdannut ihan junassa imettää. Että olisi kuulemma ollut häveliästä siirtyä vauvan kanssa johonkin syrjemmälle, vaikka junan vessaan tai eteiseen. Muut matkustajat kuulemma kiusaantuivat.
hoh hoijaa.