Oon päättänyt, että en enää koskaan käy kenenkään muun kanssa
avautumiskeskusteluja, kuin mieheni kanssa. Nuorempana kaverit suuttuivat milloin mistäkin, myös sukulaiset loukkaantuivat aina jostain jne. Sitten tuli viestiä että "olen loukkaantunut siitä asiasta" "miksi teit noin" "mikä meidän väleihin on tullut" jne, te tiedätte mitä ajan takaa.
Olen väsynyt siihen ja päättänyt, etten koskaan käy enää sellaisia keskusteluja kenenkään kanssa. Kenelläkään perheeni ulkopuolisella ei ole oikeutta avautua minulle tai esittää minkäänlaisia vaatimuksia tai olettamuksia minusta tai tavoistani toimia. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta sellaiset ihmiset saavat jäädä lopullisesti, jotka tunkevat reviiirilleni jatkossa.
Kommentit (3)
Siis sellaisiako, joissa annetaan palautetta ja kerrotaan, mitä mieltä ollaan siitä toisesta? Mitä järkeä tuollaisia nyt on käydäkään? Ei mulla semmoiset ole tapana, en näe mitään syytä mennä tilittämään tuntojani kenestäkään. Jos en tykkää niin vältän yksinkertaisesti seuraa.
ja ne ahdistaa mua suuresti. Yksi sukulainen harrastaa niitä ja olen ihan hajalla niiden jälkeen . Samoin yhden läheisen ystävän kanssa on tilanne, että reviiriä ei ole vaan olemme liian läheiset niin että toinen on ihan iholla aina, tietää kaiken jne. Toisaalta se on hienoa että on niin läheinen ystävä mutta kääntöpuoli on se kun tulee negatiivisia asioita ja sitten ollaan ihan vereslihalla ja avaudutaan ja ahdistutaan. Mutta en mä osaa ottaa etäisyyttä asioihin tai näihin ihmisiin vaikka välillä ahdistaakin.
mitä tarkasti ottaen tarkoitat tuolla tunkeutumisella tai avautumisella?