8v. ja 7v. nukkuvat edelleen vierelläni.
Järkyttävää varmaan monen mielestä. Olen yh ja lapsilla olisi kyllä omat huoneet, mutta eivät tykkää nukkua siellä.Saavat puolestani nukkua vierelläni niin pitkään kuin haluavat.
Aiheutanko nyt kamalia traumoja lapsilleni?
Kommentit (10)
mitään traumoja tuo mutta normaalia tuo ei ole. Lapsien luontainen itsenäistyminen kyllä yleensä johtaa siihen, että lapsi itse haluaa nukkua yksin. Edellytys tälle on että perusturvallisuus on syntynyt varhaislapsuudessa. Miten lapset nukkuivat pienenä? Oletko edes tarjonnut heille mahdollisuutta nukkua "yksin" (=sisaruksen kanssa) ja kertonut, että muut lapset tekevät niin?
kuin se et nykypäivänä markkinavoimat on päättänyt et kaikilla pitää olla oma huone.Vielä 20-30 vuotta sitten oli ihan yleistä et isokin perhe nukkui yönsä samassa huoneessa.Meillä oli isällä isohko työhuone,meillä oli iso halli jossa iso alkovi yms.ja silti meillä lapsilla oli yhteinen huone siihen asti kun vuorotellen muutettiin pois kotoa.Vasta tätä palstaa lukiessa olen saanut tietää ettei se ole normaalia.
Voisit pikkuhiljaa ehdottaa et lapsesi nukkuisivat yhdessä samassa huoneessa,ei tod.tarvitse laittaa molempia omiin huoneisiin.
enkä ole edes yh.
Isompi nukkuu vain satunnaisesti omassa huoneessaan
jopas taas olet saanut tyhmiä vastauksia... samalla logiikalla aikuisille tulee traumoja jos nukkuvat puolisonsa vierellä. Jos meistä aikuisistakin tuntuu hyvältä nukkua toisen vieressä niin miksipä ei myös lapsista? Ei kyse ole mistään perusturvallisuuden puutteesta tai traumasta jos lapsi haluaa isompanakin kölliä vanhempansa vieressä.
tulee usein meidän väliin öisin. Sovittu on että pe ja la saa nukkua meidän kanssa (tyhmää joo) mutta tulee kyllä välillä muutenkin. Kun täyttää 8 pitäisi tämäkin loppua, katsotaan sitten. Jotenkin ei häiritse mua, on meidän uusperheen yhteinen pikkuinen, kyllä hän siitä sitten häipyy kun kokee että on liian iso.
Meillä 7v. poika nukkuu mun ja mieheni vieressä.
On sillä oma huonekkin.
9v. nukkuu omassa huoneessaan.
Nukkui aikansa yksin omassa huoneessaan, mutta nukkuu mielummin mun vieressä ja suoraan sanottuna kyllä mäkin mielummin nukun hänen vieressä kuin yksin.
mitään traumoja tuo mutta normaalia tuo ei ole. Lapsien luontainen itsenäistyminen kyllä yleensä johtaa siihen, että lapsi itse haluaa nukkua yksin. Edellytys tälle on että perusturvallisuus on syntynyt varhaislapsuudessa. Miten lapset nukkuivat pienenä? Oletko edes tarjonnut heille mahdollisuutta nukkua "yksin" (=sisaruksen kanssa) ja kertonut, että muut lapset tekevät niin?
Taas joku kyökkipsykologi asialla. Oma tyttöni nukkui 11-vuotiaaksi kanssani. Hän on hyvin tasapainoinen, koulussa erinomasiesti menestynyt, sosiaalisilta taidoiltaan hyvä, 19 vee, laudarutin ylioppilas, nyt alotti yliopisto-opinnot...koskaan ei halunnut, että olisimme puuttuneet koulunkäyntiin..välillä tuntuu, että liiankin itenäinen...saisi tarvita meitä enemmän :)..
...nukkui vieressäni 10-vuotiaaksi asti, kesämökillä (jossa nukuttiin kammarissa jossa oli vain yksi kaksoissänky) vielä koko kesän 11-vuotiaanakin. Nyt on 13 eikä enää nukkuisi, ja muutenkin on muuttunut aivan kainoksi, ei esimerkiksi ole näyttäytynyt minulle alasti vuoteen, saunassa pitää käydä yksin.....
Kyllä hän tiesi että useimmat eivät nuku äidin vieressä niin pitkään, mutta ei välittänyt siitä. Oma sänky hänellä oli 5-vuotiaasta alkaen ja oma huone 9-vuotiaasta, mutta nukkui siellä vain satunnaisesti tai jos oli yökylässä kavereita (tietysti).
joka nukkui äidin ja isin vieressä vielä 18-vuotiaanakin. SE oli pelottavaa! Koska ajattelit opettaa nukkumaan yksinään?