Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin olet viimeksi tarjonnut oma-alotteisesti apua ihan ventovieraalle?
07.10.2011 |
Minä teen sitä aika paljonkin.
Aina minua vaan jaksaa hämmästyttää palaute: "oletko sä ihan tosissas?", "ihanko oikeesti?" tai "kuinka mä voin korvata tän?" jne...
Esim. tänään oli bussissa - kun tulin töistä - nuori, hoikka ja pieni nainen, jolla oli kantamuksenaan tosi paksu petari taitettuna kahtia (oli kuulemma ostanut sen Unikulmasta, jonka hintoihin mulla ei ole ikinä varaa).
Ja ihan kamala myrskytuuli (Espoossa). Ei kuitenkaan satanut. Ja kaiken lisäksi vanha tuttu bussipysäkkimme oli siirretty lähes puoli kilometriä kauemmas. Sitä entistä pysäkkiä ei ollut - eilen se vielä oli.
Ohi kävellessä kotiini huomasin lapun entisen pysäkin paikalla, että siirretty n. 30 m. Totuus on lähemmäs 500 m.
Ja sitten tämä nuori hoikka nainen taisteli patjansa kanssa pyörivää tuulta vastaan.
Kysyin vain, että anteeksi mihin osoitteeseen olet menossa, ja että haluatko apua (minä itse olen riski naiseksi). Meillä oli suurinpiirtein sama osoite, ihan pari taloa vaan välissä.
Nainen sanoi, ettei hän saa tätä patjaa itse kotiinsa roudattua tässä pyörivässä tuulessa ja kun kotimatkakin piteni reippaasti ihan yllätyksenä.
Totesin, että kannetaan yhdessä, kyllä se onnistuu ja tartuin patjan muovisuojukseen kunnolla kiinni. Siinä sitten varttitunti tepasteltiin kunnes oltiin tämän naisen pihan vieressä, minä asun hieman kauempana.
Hän asuu omistusasunnossa, minä Espoonkruunun eli kunnan kämpässä.
Tämä nuori nainen ojensi minulle 20 € seteliä ihan pienestä kantoavusta. Sanoin tietty, että apu ihan ok, oli sama menosuuntakin, eikä maksa mitään.
Mielessäni hyräilin, alkoi viikon syysloma tänään.
.
Kommentit (13)
Eikä kukaan ole tarjonnut minulle koskaan oma-aloitteisesti apua missään asiassa koko elämäni aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostin denahtavan naisen maasta rollaattorinsa varaan kun ei tuntunut itse pääsevän.
toinen näistä tapaus jossa mies makasi keskellä päivää pää veressä maassa, kukaan ei ollut auttanut tai edes soittanut hätänumeroon vaikka kymmenet ihmiset hänet näkivät. Ajoin autolla ohitse ja ruuhkassa seurasin tilannetta ja soitin.
Viimeksi autoin eksynyttä vanhusta. Ylipäätään autan jos joku selkeästi apua tarvitsee +normalait käyttäytymissäännöt, eli pitää ovea auki perässä tulevalle jne.
ekana tulee mieleen tapaus kun autolla ajoin ja jo pidemmältä näin, että mies käveli horjuen (humalassa) ja kaatui ja jäi maahan makoilemaan. Pysäytin auton viereen ja autoin ylös (humalan lisäksi oli jalkavamma) ja vein autolla kotiin (asui aika lähellä).
Oli kanssa ihan kummastuksissaan, enkeliksi tituleerasi ym.
Usein ovat ihmiset aika hämmästyneitä. Tosin koen kyllä, että itsellenikin tarjotaan apua, kun siltä näyttää, aika usein. Että aika monia meitä varmaan on.
Kysyin voisinko auttaa kun autoltaan kömpi papparainen kepin kanssa tosi lyhyin ja vaikein askelin kauppaa kohti. Pyysi ostoskärryä ja hain sellaisen valmiiksi papalle ovelle että pääsi helpommin liikkumaan jo ulko-ovella.
Itse olen saanut aina apua jos olen kysynyt (esim. raskaana ollessa on pitänyt nostaa ostoskärryistä jotain painavaa autoon ja nostokielto päällä).
Mielestäni suurin osa ihmisistä auttaa pyydettäessä ja osa ihan muutenkin. Itse saan hyvän mielen jos voin auttaa tuttua tai tuntematonta tai saan itse tarvitessani apua.
Jatketaampas toistemme auttamista edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaupassa kaksosvauvojen äitiä, miten turvakaukalon saa lukkiutumaan ostoskärryjen päälle, kun hän yritti sitä siihen jotenkin sovitella. Itselläni 5v kaksoset ja samanlainen kaukalo :)
Varaosamyymälän pihassa oli nainen asettelemassa autoonsa uusia pyyhkijänsulkia, homma näytti toivottomalta. Lähistöllä oli useammassa autossa mieshenkilöitä, joita selvästi nauratti tämän naisen touhut. Odotin itse ystävääni kaupasta.
Minä, naishenkilö, nousin autostani ja menin tarjoamaan apua. Yks ja kaks oli pyyhkijät vaihdettu. Nainen oli todella kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erittäin raskaana olevan näköinen nainen kantoi vaivalloisesti kauppakasseja, oli menossa samaan suuntaan kuin minä. Sanoin, että voisin kantaa kasseja vähän matkaa, kun näyttää aika raskaalta meno.
Varsinkin noissa julkisissa autan ihmisiä kantamusten kanssa, päästän istumaan jne.
Kai sitä kaikki tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaosamyymälän pihassa oli nainen asettelemassa autoonsa uusia pyyhkijänsulkia, homma näytti toivottomalta. Lähistöllä oli useammassa autossa mieshenkilöitä, joita selvästi nauratti tämän naisen touhut. Odotin itse ystävääni kaupasta.
Minä, naishenkilö, nousin autostani ja menin tarjoamaan apua. Yks ja kaks oli pyyhkijät vaihdettu. Nainen oli todella kiitollinen.
Tyypillistä, että äijät vaan naureskelee. Ei kunnon herrasmiehiä ole enää.
Mun tielleni ei juuri osu avuntarvitsijoita.
Jos ei lasketa sitä, että olen täällä palstalla neuvonut jotakuta ystävällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin noissa julkisissa autan ihmisiä kantamusten kanssa, päästän istumaan jne.
Kai sitä kaikki tekee?
Mutta kiva, että jotkut tekee. Enpä muista milloin olisin ventovierasta tarjoutunut auttamaan, varmaan joskus viime vuonna :)
Alue: Aihe vapaa
Autan työkseni joka päivä ventovieraita.
Mutta vapaa-ajallani n.kk sitten menin yhdelle papparaiselle kertaamaan liikennesääntöjä kuin perusjutut näytti olevan hukassa ja oli vaaraksi liikenteelle.
Eilen autoin motarilla perseessä hinaavaa audi kuskia siten että palasin ns.normi kaistalle kun 110 km/h vauhti oli kiireiselle perheenisälle liian hidasta.