Mä en kestä ihmisten negatiivisuutta!!

ulospäin vaikutan positiiviselta, en valittele jne, mutta ongelmia on vaikka muille jakaa... Mutta en viitsi jaksaa niistä infota kelleen.

Minä haluaisin olla iloinen, liikkua, touhuta ja tehdä, ja nimenomaan hymyillen.



Mutta. Joka riivatun päivä herään väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen. Joka ikinen aamu, minulla on valmiiksi kipuja, joista en pääse eroon. En voi syödä vahvoja lääkkeitä, koska pistää pään sekaisin, eikä minun työtäni voi hoitaa jos järki ei leikkaa täysin.



Miedommista lääkkeistä ei ole mitään hyötyä. Sama jättää ottamatta, niin välttyy mahakipeältä, tämän muun kivun lisäksi.



Haluaisin liikkua, ja urheilla, ja niin teenkin minkä pystyn, mutta sen jälkeen valvotaan taas yöllä kipeänä.



Tiedätkö, on aika helvetin hankala näyttää iloiselle, jos kipu raastaa hermoja ja tuntuu, että tekisi mieli lyödä pää ikkunasta läpi!



Ei minulla muuta. Koitan hymyillä kaupassa, ettei muita häiritse, tämä minun jatkuva vitutus.

Valivali, käläkälä!



Ihmiset valittaa koko ajan ja negatiivisuus vie kyllä energiaa kaikista eniten!



Hymy huuleen, aurinko paistaa, ihanaa!

samaa mieltä!!! Meillä on tosi paljon kaikkea ongelmaa ja elämä ei ole aina kauheen helppoa, mutta silti haluan pitää mielen positiivisena!! Jos rupeisin vaan murehtimaan ja suremaan ja olemaan negätiivinen, niin kyllä se ihan varmasti vaikuttaisi omaan olemukseenkin. Saadaan olla kiitollisia kaikista näistä pienistä ilon asioista!! Pitkäaikaissairauksia löytyy, mutta iloitsen jokaisesta päivästä, kun on helpompi olo lapsilla. Kun jokainen löytäis sen ihan pienen ilon joka päivästä, niin ei tarttis olla niin negatiivinen ja niin kateellinen toisille. Iloitaan siitä, mitä meillä on eikä haikailla sen perään, mitä meillä ei ole!

yksi jonka ympärillä kaikki ainakin juttujen perusteella suurinpiirtein UI paskassa. Itse en paljoa valittele vaikka aihetta olisi ihan oikeasti. Siihen on kaiketi kolme syytä:



1) Valitukseni hukkuisivat siihen valivali-kakofoniaan, eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella ihka oikeita murheita. Pikku ärsytyksistä naputtavia varsinkaan.



2) En ole koskaan oppinut itsestäni puhumisen taitoa. Jätän sen niille jotka ovat alan kultamitalisteja.



3) Tämä on se tärkein näistä. Kun valitan, tunnen miten negatiivisuus vain kasvaa. Haluan kanavoida läpikäymäni kamaluudet joksikin sellaiseksi joka ei enää nakerra ja hajota minua itseäni (tai ketään muutakaan). Onneksi minulla on luovia taipumuksia. :)

Minä haluaisin olla iloinen, liikkua, touhuta ja tehdä, ja nimenomaan hymyillen. Mutta. Joka riivatun päivä herään väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen. Joka ikinen aamu, minulla on valmiiksi kipuja, joista en pääse eroon. En voi syödä vahvoja lääkkeitä, koska pistää pään sekaisin, eikä minun työtäni voi hoitaa jos järki ei leikkaa täysin. Miedommista lääkkeistä ei ole mitään hyötyä. Sama jättää ottamatta, niin välttyy mahakipeältä, tämän muun kivun lisäksi. Haluaisin liikkua, ja urheilla, ja niin teenkin minkä pystyn, mutta sen jälkeen valvotaan taas yöllä kipeänä. Tiedätkö, on aika helvetin hankala näyttää iloiselle, jos kipu raastaa hermoja ja tuntuu, että tekisi mieli lyödä pää ikkunasta läpi! Ei minulla muuta. Koitan hymyillä kaupassa, ettei muita häiritse, tämä minun jatkuva vitutus.

Tarkoitin aloituksessa niitä ihmisiä, jotka on perusluonteeltaan niin negatiivisia ja valitetaan VAIKKA asiat olisi hyvin. En usko, että kaikilla vastaantulijoilla, jotka on naama norsunv..lla, on jotain kipuja päivästä toiseen.

ap