joko teidän ekaluokkalaiset osaa lukea

eikö nuo potterit ole tarkoitettu vähän vanhemmille? Kai sekin on sitten luonne kysymys, meidän ekaluokkalaisen poika on niiin tosi herkkä, että tuskin potterit menee ennen 5-luokkaa, jos sittenkään. Poika on loppuvuoden lapsi, mutta on osannut lukea jo viisivuotiaana, eli ei se ikä aina ole ratkaiseva tekijä.

Ei varmaan kannata ottaa mahottomasti ressiä, kuitenkin lapsen täytyy ymmärtää, että läksyt täytyy tehdä, oli ne sitten helppoja tai vaikeita, mutta ehkäpä vapaa-ajalla voisi yrittää lahjoa lukemaan vaikka jotkin kiinnostavaa kirjaston kirjaa?

uskomattoman hyvin. Kirjoittaa omaa kirjaa, ikä on loistava tarina :)



Melkeinpä olen sitä mieltä, että lapseni on nero. Sitä ei voi ääneen sanoa, mutta täällä voi, hih.

Poika ekallaja lukee ja laskee erinomaisesti, saa molemmissa aineissa vaikeampia tehtäviä, sai heti alussa jo. Sisko eskarissa ja lukee sujuvasti jo nyt ja laskee jo plussat ja miinukset. Meillä sujunut helposti koska meillä luetaan aina, siis koko perhe lukee ja lapsille on luettu alusta alkaen joka ilta. Ei ole opetettu mitään tavoitteellisesti, lukutaito on tullut siinä siivellä. Matikkaa on tullut harjoiteltua myös siinä sivussa kun on laskettu montako punaista autoa näkee matkalla leikkipuistoon tai montako kerrosta on keltaisessa talossa tai kuinka monta omenaa ostetaan tänään?

esikoinen oppi lukemaan jo 4vuotiaana, toinen lapsi 5 vuotiaana. molemmilla laskut sujunut hienosti kaiken aikaa

esikoinen jo ylioppilas , eli aikuinen ja hyvät paperti kirjoitti

eli arjen askareisiin vaan huomaamatta kaikkee pientä oppimista, ja hauskaa on kaikilla, eikä koulussa tartte opettelemaalla opetella .

etenee hyvin juuri siinä tahdissa mitä koulussa opetetaan. Eli lukee nyt r-kirjaimen tavuja, ne menee sujuvasti. Ei ole innostunut lukemaan seuraavan sivun sanoja, vaikka nekin kyllä selvittää.



Motivointiin on tarvittu yli-innokasta kehumista, hurraa-huutoja, jee-tuuletuksia, peukkua pystyyn, läpsyä (give me five), jne. Eli pelkkä hyvä-hyvä-kehuminen ei riittänyt, vaan kehumisesta huolimatta meni läksyjen lukeminen joskus murjottamiseksi ja vastaan inttämiseksi (enkä lue). Nuo luonnottoman innokkaat kehumiset saa pojan iloiseksi, ja sitten jaksaa yrittää eteenpäin.



Seuraavan sivun sanoja olen innostanut lukemaan (vaikka ne on jo läksyn yli) siten, että pyydän lukemaan mulle yhden sanan sieltä, sitten isä pyytää lukemaan hänelle yhden sanan, ja sitten pyydetään lukemaan veljelle yksi ja siskolle yksi.



Meillä oli alussa lapsella motivoitumisvaikeutta siksi, että lapsi valitti, että ei siellä koulussa opetella lukemaan, kun vaan noita tyhmiä tavuja. Siitä tietysti sitten yritettiin selvittää, miten ne tavut muuttuu sanoiksi huomaamatta, ja miten joku tavu voi olla jo oikea sana (no, ei, ai) tai miten jostain tavusta tulee sana, kun siihen lisätään perään toinen tavu. Tuolla selittämisellä ei kyllä ole ollut suurta nostavaa vaikutusta läksyinnostukseen, mutta toivon mukaan lapsi kuitenkin nyt ymmärtää mikä järki kaikessa opettelussa on.