Oletko sinä näpistellyt tai varastanut jotain, vastaa rehelisesti?

olin H&M:ssä ja aioin ostaa ihan oikeasti vauvalle sukat ja olin laittanut ne vaunukopan päälle. Kiertelin ajatuksissani enkä löytänyt muuta ostettavaa. Olin kuitenkin autuaasti unohtanut ne sukat siihen ihan näkyville ja vasta porttien toisella puolella huomasin ne. En palannut maksamaan.

Sitten kuviot laajenivat alkoholin näpistelyyn kaupoista ja spraymaalien näpistelyyn huoltoasemilta ja kaikkea en täällä viitsi edes kertoa, saattaisi häkki heilahtaa.

jotenkin unohti sen ohi kassan, saimme sen ilmaiseksi. En viitsinyt oikaista.

Karkkia lähinnä. En todellakaan ole siitä ylpeä, mutta minkäs teet.

tarvitsin sellaista kotona enkä ehtinyt juuri silloin kauppaan.

Kaikkee en edes muista. Oon hieman kleptomaaninen.



Aina jos tulee tilaisuus kusettaa ja hyötyä siitä jotenkin itse, minähän kusetan. Ikean itsepalvelukassat on ihan pop!

Ja se loppui heti siihen kun jäimme Jumbossa kaverini kanssa kiinni.

Vanhemmiltani taisin myös jonkun kolikon viedä. Onneksi tuo vaihe meni nopeasti ohi. Enää ei omatunto sallisi tehdä moisia temppuja.

Ja sitten yhdllä kioskilla jäin kiinni viidenmarkan irtokarkkipussin varastamisesta.



Siihen loppui minun roistonurani alkuunsa =))



Aikuisiällä en siis ota enää toisen omaa, en millään voisi =)

yltää meidän puolelle.Olen kerännyt jonkin omenan, osan olen viskannut aidan yli.

cittarista perunoita.

halvat rintaliivit kerran. Antoivat liian pienen sovitusnumeron (4 kpleesta kun mulla oli 5) ja otin sitten mukaani yhdet. Yhteen aikaan tein töitä kotoa käsin ja sain työnantajalta kuulakärkikyniä yms. toimistokamaa, en palauttanut työsuhteen loppuessa (ei kyllä kysyttykään).

varastinko lapsena kokeilumielestä kaupasta karkkipatukan vai ei - suunnitelmissa siis oli mutta en muista, uskalsinko. Töistä olen nuorempana pöllinyt klemmareita, kyniä jne. toimistotavaraa (en siis kaupasta). Opiskeluaikoinani punnitsin hedelmät ja vihannekset lähes poikkeuksetta pitämällä pussia kohollaan.



Yhden pienen teippirullan olen tuonut nyt viime vuosien aikana töistä kotiin.

En ole, pariin kertaan olen palannut liikkeeseen maksamaan, kun jotain ylimääräistä on ollut lastenvaunuissa tai kerran kolmi-nelivuotias oli kassajonossa ottanut hyllystä ja huomasin vasta autossa. Silloin palasin lapsen kanssa, kerroin ensin lapselle, että niin ei saa tehdä, vaan kauppias saa palkkansa siitä rahasta, joka jää yli, kun niitä myydään ja jos kauppias ei saa rahaa niinkuin me saadaan palkkaa, hän ei voi ostaa itselleen mitään. Lapsi vei sen tuon kertomuksen jälkeen itse kassalle ja pyysi anteeksi sanoen, että me halutaan maksaa hänelle. Kauppias sanoi jotain ihanasti jatkaen tarinaani ja kiitti lasta kovasti.



Joskus on meinannut lähteä Iltapäivälehti kahvilan pöytään maksamatta, mutta olen käynyt kahvittelujen lomassa muistaessani maksamassa. Kerran lomareissulla poistuin huoltoasemalta maksamatta, kävimme kyllä tankkauksen jälkeen sisällä syömässä ja sieltä soittivat tunnin päästä perään. Sen maksoimme heti.

Töistä olen "varastanut" toimistotarvikkeita myös kotiin ja käyttänyt muuhunkin kuin työhön liittyviin juttuihin. Eikä ole yhtään huono omatunto. Määrät ovat niin vähäisiä.

Olen kuvitellut sen elokuvamyytiksi, mutta ihan oikeastiko joku aikuinen ja ehkä perheellinenkin varastaa työpaikaltaan klemmareita??



Kertoisitteko te klemmarikleptomaanit vielä mihin klemmarinne käytätte? Itse kun en tarvitse klemmareita elämässäni mihinkään..=))

rahaa aikuisilta kun olin lapsi. Siinä oli jotain jännittävää. Summat olivat pieniä kerrallaan, ja joskus isompia jos vanhempani olivat tarpeeksi humalassa (alkkiksia). Keräsin sitä säästöpallooni ja kun sitä oli tarpeeksi mälläsin kunnolla.



Myöhemmin todettu bipolaarihäiriö, kuulemma yleistä tuollainen käytös.