Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko sinä näin pettämisestä? (Laivaketjusta lainattu)
03.10.2011 |
Itse olen nuori ja naiivi ja sen vuoksi en sitten varmaan pysty samaistumaan tähän ajatusmaailmaan. Minun avioliitossani tosin on vielä intohimoa jäljellä.
Onko ihana tavallista ajatella pettämisestä näin?
"No panonkin kanssa voi jutella avoimesti, jos molemmat ovat varattuja
Jos molemmilla on taustalla pitkä suhde ja intohimo kotona hiipunut, niin ei kai siinä mitään ongelmaa ole vähän rentoutua ja harrastaa seksiä toisen aikuisen kanssa? Molemmilla sama tilanne, yhteisymmärryksellä mentiin. Joskus sitä vaan saa niin paljon, kun uskaltaa vaan jättää ne turhat estot kotiin. Hyvää teki. Vaalea, hyväryhtinen, hieman alle nelikymppinen mies ja minä, tumma ja sporttinen kolmekymppinen nainen :) Ehkä taas joskus. "
Kommentit (20)
Kivasti selitteli tuo, ovatkohan noiden puolisot samaa mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta uskon itsekin, että sen panon kanssa voi jutella vaikka ja kuinka asiallistakin asiaa. Eikä varmaan tarvitse kotona olla edes intohimonkaan pahasti hiipunut, mutta noin voi silti käydä, yhteisymmärryksessä.
Itse en hyväksy tuota ajattelumallia, mutta elänkin avoimessa suhteessa, jossa molemmat ovat rehellisiä toisilleen, mutta emme ole yksiavioisia.
Siis tarkoitan, etten hyväksy toimintaa puolison selän takana.
Missä?
Turha näistä palstan tarinoista on kauhean tohkeissaan olla. Aika monet on kirjoitettu ihan vaan ärsyttämistarkoituksessa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuskin ajattelee lainaamasi kirjoittajan puolisokaan. Mun sääntöni on, että se mitä pitää tehdä puolisolta salassa on pettämistä.
Niin ja minunkin pitkähkössä avioliitossani on tosiaan sitä intohimoa ja kaikkea muutakin vielä.
Niin sitä itsekin pohdin, että mitähän tuon puoliso ajattelee. Mielestäni av:lla paljon käytetty fraasi "ei se puoliso siitä kulu" on myös tosi outo. Toki jos parisuhteessa molemmat ajattelee noin niin silloinhan se on ihan ok.
Tästä ketjusta oli tuo lainaus: http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1481250/oliko_miehes…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vain rehellisenä puolisolleen. Eli toisille sopii avoimempi seksielämä ja toisille se on parisuhteen oma juttu.
Mutta omien vapauksien ottamista parisuhteessa en hyväksy. Jos todella ajattelee: "Mitäs haittaa siit on jos virkistäytyy", niin miksi sitä ei voi sopia puolison kanssa ja antaa molemmille samat oikeudet? Pettäminen on aina loukkaavaa, seksi toisten kanssa välttämättä ei.
(Ihan itse omassa parisuhteessani linja menee siinä että seksielämä on yhteinen. Vaikka voitaisiinkiin harkita "vierailevia tähtiä", niin yhdessä mennään ja seikkailutkin on yhteisiä juttuja)
Ei ne muutkaan kymmenen käskyä enää päde, on aika tekopyhää tätäkään käskyä enää noudattaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen aina ollut. Seksi on kuin syöminen. Jos ei saa tarpeeksi ruokaa, tulee nälkä.
Tosin omassa liittoni on vielä aika tuore ja siinä on vielä intohimoa. Mutta kyllä tuo kai kohtuu tavallista on. Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta hän ei halua käyttää sitä, joten minkäs teen.
Meillä on ollut viime vuosina paljon puhetta asiasta miehen kanssa. Suhteessa on ollut tiettyjä persutavanlaatuisia ryppyjä, ja olen sanonut suoraan miehelle, että jollei me löydetä tietä takaisin sinne onnelliseen parisuhteeseen, annetaan sitten jossain vaiheessa toinen toisillemme romanttinen ja seksuaalinen vapaus ja jatketaan järkiavioliitossa kaveripohjalta ainakin kunnes lapset on isompia. Tähän ei olla vielä tultu (ja olemme luvanneettoisillemme etä siihen ruvetaan sitten vasta yhteisellä päätöksellä, eli uskottomuutta en epäile).
En olisi ikinä uskonut että näin voisin joskus ajatella, mutta ajattelenpa vaan - juuri siksi, että suhde on muuten niin hyvä ja kunnioittava. Jos mieheni kohtelisi minua mitenkään kaltoin, en jäisi suhteeseen muutenkaan, saati sitten jos sen ulkopuolellakin pitäisi käydä. Mutta koska suhde on ns. perushyvä, pidän tätä yhtenä vaihtoehtona.
Tällä hetkellä pitkällinen ja perustavanlaatuinen avioliiton työstäminen tosin näyttää kantaneen hedelmää, ja suhde on uudessa kukoistusvaiheessa. Mutta ihan mahdottomana en siis ajatusta jollakin tavalla avoimesta liitosta pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
. Markkinatutkimukset kun osoittavat, että 60-70 prosenttia kaikista avio- tai avoliitossa elävistä on ollut uskoton kumppaniansa kohtaan. Lisäksi sivuston mukaan enemmistö suomalaisista naisista vastasi kyselyissä voivansa harkita parisuhteen ulkopuolista suhdetta, mikäli he eivät jäisi kiinni.
Mutta minun mieheni, enkä minä koskaan ikinä milloinkaan voisi edes juovuspäissäni ajatella saati olla juovuspäissäni.
jos on syytä olettaa, että kumppani pettää, mutta en kehottaisi ketään olemaan koko ajan varpaillaan ja epäilemään kumppaniaan. Ketjussa kai kuitenkin puhuttiin tuosta pettämisen selittelystä ja motiivista.
Aika hurja nuo sun prosentit, mikä lähde?
jos on syytä olettaa, että kumppani pettää, mutta en kehottaisi ketään olemaan koko ajan varpaillaan ja epäilemään kumppaniaan. Ketjussa kai kuitenkin puhuttiin tuosta pettämisen selittelystä ja motiivista.
Aika hurja nuo sun prosentit, mikä lähde?
Mä lähden siitä ajatuksesta, että luotan kunnes toisin todistetaan. Mitä mä sillä epäilemisellä tai kyttäämisellä edes voittaisin? Ja jos saisin miestä estettyä pettämästä sillä, että vahdin häntä haukkana, niin minkä arvoinen sellainen väkisin uskollisuus edes olisi?
Mitä tulee tilastoihin... No tuon yhden markkinatutkimuksen painoarvo on aika vähäinen, mutta onhan tätä aihetta tutkittukin.
Olen yliopistoaikoina saanut tehdä harjoitusmielessä tilastoajoja Suuren suomalaisen seksitutkimuksen aineistosta. Miehistä muisaakseni noin 60-70-prosenttia oli joskus pettänyt jotakin vakituista kumppaniaan, tosin uskottomuus nykyisessä suhteessa oli harvinaisempaa, monesti hairahdukset olivat siis tapahtuneet aiemmissa suhteissa. Naisten luku oli alhaisempi, vähän alle puolet. (Myöhemmin uutisoitujen tutkimusten otsikoinneista muistaisin, että naisten osuus on nykyisin nousussa.) Miehistä uskottomimpia olivat vanhemman ikäpolven äijät. Mielikuvaksi jäi että sukupuolierotsaattavat olla tasoittumassa - että aiempien sukupolvien naiset eivät pettäneet kun taas miehille riitti kimmokkeeksi se että tilaisuus tarjoutui, noin karkeasti yleistäen. Kun taas nuorempien polvien parissa trendit alkoi sitten lähentyä toisiaan, uskottomuusmiesten parissa taisi laskea hieman mutta nousi naisilla. Oli aika kiinnostava havainto.
Tutkimus on kyllä jo jotain 15 vuotta vanha, eli tiedä häntä kuinka ajat ovat siitä kehittyneet.
mutta valitettavan yleistä. Yllättävän moni avioliitossa oleva mies on valmis pettämään.
mutta valitettavan yleistä. Yllättävän moni avioliitossa oleva mies on valmis pettämään.
kuten saman naaman kattominen vuosia...Missä on mielikuvitus?
sama
mutta yleensä näissä tapauksissa samaa ei kuitenkaan sallita parisuhteen toiselle osapuolelle ;) Tai ainakin kirjoitellaan tyyliin "mä olen kuitenkin satavarma siitä, että mun mies palvoo mua niin, ettei se ikinä pettäisi mua". Hahaa.