Lue keskustelun säännöt.
kun teini haluaa kaiken
30.09.2011 |
Lapsi on aina ollut sellainen hetimullekaikkitänne nyt, vaikka ei tietenkään ole koskaan, missään ikävaiheessa saanut kaikkea. No vielä pari vuotta sitten tuntui vähän siltä, että oppiihan sae selvästi aikanaan ja ennen sentään lapsi oli kuitenkin tyytyväinen siihen mitä sai, vaikkei se koskaan kaikkea ollutkaan.
Nyt kumminkin homma on kääntynyt ihan päälaelleen. Kaikki, aivan kaikki pitäisi saada. Monen sadan euron rippileiriä, polkupyörää, soft-kuulapyssyä, läppäriä, konsolipeliä, yökyläretkiä ilman että soitellaan tai sovitaan kaverin vanhempien kanssa, sinne ja tänne pitäisi päästä ja saada lupa. Ihan järjettömiä vaateita sekä rahallisesti että muuten. Eikä puhettakaan, että olisi vähän aikaa tyytyväinen kun on hankittu se polkupyörä - ei, heti aletaan mankua vähintään kolmea seuraavaa kohdetta. Kun ei saada, haukutaan vanhemmat vanhanaikaisiksi tyhmiksi luusereiksi, jotka haluaa vaan että hän käpertyy huoneeseensa ja masentuu sinne ja tekee lopulta itsarin. Kaikilla muilla on vapaamieliset modernit vanhemmat ja joka merkin pelikoneet rinnakkain ja satojen eurojen kuukausirahat ja iphonet.
En jaksais millään, etenkään noita tapanitsenikunootteniinääliöitä-juttuja. TÄnään jo tokaisin, että jos oikasti masentaa niin hoitoonhan mun on sut vietävä, mutta ettei se hoito niin mukavaa ole, että kannattaisi teeskennellä. Mä en muutenkaan jaksais enää olla aina ja kaikessa väärin tekevä ääliö. Enkä sitä, että kun jotain saa, niin siitä kiitetään tyytymättömyydella ja marinalla ja lisävaatimuksilla.
Kasvaako siitä sittenkään koskaan ihmistä? Miten mä jaksaisin tän?
Kommentit (20)
Kaikkien muitten vanhemmat muka siivoavat lastensa huoneet, antavat lastensa luuhata vapaasti yökaudet missä vaan, kaikilla muilla on järjettömät kuukausirahat ja heille ostetaankin kaikki mitä haluavat.
Kysyin sitten kerran kun jutut alkoivat mennä ihan älyttömiksi, että kerropa ihan nimeltä tällaisia kavereitasi joilla olisi tosiaan näin, niin mä soitan heidän vanhemmilleen ja kysyn vähän näistä jutuista.
Olisin muuten tehnytkin niin :)
Eipä sitten osannut nimetä yhtäkään. Teini sai vaan
hepulit, huusi että: ei mun sulle tarvitse ketään nimetä, yleensä ottaen vaan puhun asioista ja heti alat raivoamaan kun joku hitleri :D.
Sitten ryntäsi huoneeseensa murjottamaan.
Tossa ei auta kun pitää vaan pintansa, pysyä rauhallisena, vaatia että pidetään kiinni sovituista säännöistä, ja antaa ajan kulua. Ennen pitkää se helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollaan otettu teinin kanssa perheen taloustilanne esille ja käyty läpi kaikki pakolliset, toistuvat menot. On ollut teinille aika valaisevaa, että palkoista jää itse asiassa huvitteluun aika vähän rahaa.
Ei tämä helppoa ole, tiedetään. Se nyt on vaan teinin vanhemman kohtalo, olla idiootti.
Mutta ajattele kuitenkin, että parempi että lapsesi kasvaa itsenäiseksi, vaikka vaativaksikin kuin että valuisi vaan virran mukana mihin vaan, yhtään vastaan räpiköimättä? En tarkoita nyt vanhempia, vaan hänen aikuista tulevaisuuttaan.
Kun uhkailee itserilla, kysy ihan tosissasi, että uskooko hän siellä tuonpuoleissa saavansa kaiken tahtomansa. Että onko siellä 'jossain' aivan varmasti parempi olla kuin tässä maailmassa ja kodissa?
Jotenkin helpottavaa kuulla, ettei ole ainoa. Uhkailee just kaikenlaisilla parvekkeelta hyppäilyillä ynnä muilla...
Huutaa yleensä kurkku suorana, jos ei saa tahtoaan läpi, mutta rauhoittuu myös pian. Aina silloin tällöin olen antanut realiteettiterapiaa, eli kertonut minkä verran me vanhemmat saamme palkkaa ja paljonko siitä jää pakollisten maksujen jälkeen. Isosiskonsa, joka on pari vuotta vanhempi, on myös hyvä palauttamaan duden maan pinnalle. :)
Jotenkin on suloista, että vaikka poika välillä huutaa ihan raivona, niin kuitenkin tulee melkein joka ilta vielä halimaan hyvät yöt. Se antaa toivoa siitä, että myrskyisät ajat menevät ohi.
Tsemppiä ap:n perheeseen!
Meillä teinien koulu pitää heidät niin kiireisinä, etteivät ehdi kiukuttelemaan eivätkä vaatimaan mitään. Koulun puitteissa harrastetaan myös musiikkia. Asumme ulkomailla. En tiedä, onko suomalaisilla teineillä liikaa vapaa aikaa? Tämä nyt ei vastannut kysymykseesi, totesin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja varmista, että lenkillänne ohitatte paikan, jossa paikallinen nuoriso kokoontuu ja kysy lapseltasi millaiset vanhemmat noilla lapsilla mahtaa olla.
Minä kestin ja teini on nyt 17v ja olen saanut jopa kiitosta jämäkkyydestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis tiedän olevani, niin pitkälle kun nyt kukaan voi tietää. Mut mä en jaksais sitä jatkuvaa haukkumista. Ja se on vasta neljäntoista. Mitä jos tää vaan pahenee vielä! Tästä seitsemääntoista on käsittämättömän pitkä aika, jona aikana mun ilmeisesti on yritettävä setä säilyttää jotenkin järkeni että estää sitä toteuttamasta mitään noita lapsellisia uhoamisiaan jonkun tilapäisen mielenhäiriön aikana.
Ja kakkonen: ihanko meinasit tosissasi, että se suostuisi mun kanssani näköetäisyydelle ikätoverinuoristaan - sehän häpeää mua? Mä oon tosinolo! Ja jos suostuisikin, se vastaisi sun kysymykseesi, että kaikkien niiden muiden vanhemmat on parempia kuin minä ja että hän ei halua kuulua siihen luuserijengiin joka pysyy vanhempiensa helmoissa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkööt töihin. Näin meilläkin on. Kun 15v tulee täyteen niin hakeutuu työmaailmaan. Omalla palkalla sitten hankkii mitä mieli tekee. Oppii hieman siinä.
Menkööt töihin. Näin meilläkin on. Kun 15v tulee täyteen niin hakeutuu työmaailmaan. Omalla palkalla sitten hankkii mitä mieli tekee. Oppii hieman siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin kiltti poika, joten suo anteeksi jos olen vähän naiivi... mutta voisikto yrittää ihan todella ja vilipittömästi kertoa lapsellesi, miten pahalta tuo sinusta tuntuu? Minä myös aika ajoin pidän lapsille (siis tuo 13 v ja 10 v) palopuheita siitä, mitä kaikkea teen heidän hyväkseen ja että niin plajon kuin heistä tykkäänkin, niin plajon teen myös sellaista mistä ihan mielläni luopuisin - kuten ruoanlaitto, siivous, rahan käyttö heihin itseni sijaan, tv-kanavaista neuvottelu jne. Ainakin näiltä meidän lapsilta se tuntuu välillä unohtuvan.
Yksi kaverini piti aikoinaan omalle teinilleen viikon mykkäkoulun, ei siis puhunut sanaakaan, ei vastannut kysymyksiin ei hyvänyöntoivotuksiin, ei mitään. Se tepsi heillä, vaikka äidillä oli kyllä kauhea olo tempauksestaan...
vanhemmat nolottavat ja muiden tuntuvat usein niin paljon kivemmilta. Mutta ei sun tartte silti mitään jatkuvaa haukkumista sietää. Sanot napakasti, että koska sinäkään et hauku teiniä, teinillä ei ole oikeutta haukkua sinua. Satunnainen itsarilla uhkailu on sitä teini-iän dramaattisuutta, mutta tosiaan jos sitä on jatkuvasti, vie psykologille.
Luulen, että tuo tavaroiden haluaminen on yksi tapa lääkitä ahdistusta. Ehkä teini myös ajattelee, että hienot tavarat tuovat paremman aseman kaveripiirissä. Jospa saisit teinin joskus houkuteltua kanssasi sohvalle ja siinä sitten juttelisitte ihan rauhassa näistä jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kellään muulla ei ole kotiintuloaikaa. Ja kaikki muut saa kymmeniä euroja kuukausirahaa, ilman että kotona tarvii mitään muuta tehdä kuin maata ja haista.
Vaatteet on tärkeä juttu, ne on oltava just omalle persoonalle sopivat, ei Anttilan farkut. Kun saa ostaa sellaiset vaatteet, mistä itse tykkää, ne tulee myös käytetyksi. Itse sorruin vielä vuosi sitten ostamaan jotain, mikä musta oli hyvä pojille, kaappiin jäi ja on siellä varmaan edelleen käyttämättä.
Ei ne muutkaan saa kaikkea mitä haluaa, kunhan keskenään jauhavat ja sitten "totuutena" vanhemmille esittävät.
Mulla kohta 17v teini ja 13v teininalku. Ole ymmärtäväinen, mutta aseta rajat, puhumalla ja neuvottelemalla pääsee pitkälle. Anna valita kahdesta pahasta pienempi, aina on vaihtoehto. Älä katkaise puheyhteyttä lapseen, muista joka ilta kertoa kuinka tärkeä hän teille on.
Mut ei se toimi. Kyllä hän tietää, että se satuttaa - siksi hän sen tekeekin. Lapsen on TARKOITUSKIN saada mut tuntemaan oloni pahaksi, syyllistää siitä, että en anna kaikkia niitä hänen tarpeelliseksi katsomiaan juttuja.
Ja on todettava, että tämäkin oli vielä vuosi sitten varsin kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi. Nyt on meno toista maata ja mävaan pelkään, että jos tämä pahenee samaa tahtia vielä toisen vuoden niin mäen selviä tästä hengissä.
Kai mun sit pitäisi syyllistää kylmästi takaisin, mut se ei jotenkin tunnu kovin inhimilliseltä kasvatusmenetelmältä.
hyvin kiltti poika, joten suo anteeksi jos olen vähän naiivi... mutta voisikto yrittää ihan todella ja vilipittömästi kertoa lapsellesi, miten pahalta tuo sinusta tuntuu? Minä myös aika ajoin pidän lapsille (siis tuo 13 v ja 10 v) palopuheita siitä, mitä kaikkea teen heidän hyväkseen ja että niin plajon kuin heistä tykkäänkin, niin plajon teen myös sellaista mistä ihan mielläni luopuisin - kuten ruoanlaitto, siivous, rahan käyttö heihin itseni sijaan, tv-kanavaista neuvottelu jne. Ainakin näiltä meidän lapsilta se tuntuu välillä unohtuvan.
Yksi kaverini piti aikoinaan omalle teinilleen viikon mykkäkoulun, ei siis puhunut sanaakaan, ei vastannut kysymyksiin ei hyvänyöntoivotuksiin, ei mitään. Se tepsi heillä, vaikka äidillä oli kyllä kauhea olo tempauksestaan...
vanhemmat nolottavat ja muiden tuntuvat usein niin paljon kivemmilta. Mutta ei sun tartte silti mitään jatkuvaa haukkumista sietää. Sanot napakasti, että koska sinäkään et hauku teiniä, teinillä ei ole oikeutta haukkua sinua. Satunnainen itsarilla uhkailu on sitä teini-iän dramaattisuutta, mutta tosiaan jos sitä on jatkuvasti, vie psykologille.
Luulen, että tuo tavaroiden haluaminen on yksi tapa lääkitä ahdistusta. Ehkä teini myös ajattelee, että hienot tavarat tuovat paremman aseman kaveripiirissä. Jospa saisit teinin joskus houkuteltua kanssasi sohvalle ja siinä sitten juttelisitte ihan rauhassa näistä jutuista.
ja sit kun mä ajattelen, että tämä on ahdistuksenhoitotapa niin mä syyllistyn entistä eemmän, koska sehän tarkoittaa, että meidän nuori on ahdistunut. Ja varmaan myöskin kaipaa parempaa asemaa kaveripiirissä, koska hänen asemansa on aina ollut vähän epävarma ja on aika herkkä näiden asioiden suhteen. Samalla luokalla on vielä pari, jotka osaa tehokkaasti esitellä kaiken, mitä heillä on.
Toi itsarilla uhkailu alkoi muutama viikko sitten, ei sitä montaa kertaa ole ollut, mutta luulen että se jäi päälle, kun teini näkee, että se satuttaa mua. Psykologilla on juostu muiden asioiden takia, ja siksikin koko tämä ahdistusjuttu helposti kiertää ylikierroksia mun tunteuíssani.
Ja kellään muulla ei ole kotiintuloaikaa. Ja kaikki muut saa kymmeniä euroja kuukausirahaa, ilman että kotona tarvii mitään muuta tehdä kuin maata ja haista.
Vaatteet on tärkeä juttu, ne on oltava just omalle persoonalle sopivat, ei Anttilan farkut. Kun saa ostaa sellaiset vaatteet, mistä itse tykkää, ne tulee myös käytetyksi. Itse sorruin vielä vuosi sitten ostamaan jotain, mikä musta oli hyvä pojille, kaappiin jäi ja on siellä varmaan edelleen käyttämättä.
Ei ne muutkaan saa kaikkea mitä haluaa, kunhan keskenään jauhavat ja sitten "totuutena" vanhemmille esittävät.
Mulla kohta 17v teini ja 13v teininalku. Ole ymmärtäväinen, mutta aseta rajat, puhumalla ja neuvottelemalla pääsee pitkälle. Anna valita kahdesta pahasta pienempi, aina on vaihtoehto. Älä katkaise puheyhteyttä lapseen, muista joka ilta kertoa kuinka tärkeä hän teille on.
mutta kyllä se kommunikaatio välillä menee sille tasolle, että teini van huutaa katkeamatta eikä kuule mitään. Siinä ei kumpikaan pysty puhumaan järkevällä tavalla. Mistä mä saisin voimia tähän?
käyttäytynyt noin. noi tapan itteni -uhkaukset voit jättää ihan omaan arvoonsa. jos se olis tosissaan, se ei uhkailis.
onko ainoa lapsi?
toivottavasti menee pian ohi.
Ihan normaali murrosikäinen! Tuollaisia ne vaan on. Mutta ole rauhassa, pahin kuohu menee n.puolessa vuodessa ohi. Pidä pintasi, rajat ja rakkautta! Muistanet lapsuuden uhmaiän.. Sekin meni ohi ja teillä ilmeisen hyvin, koska teinisi uskaltaa olla teini! Tietää että hänestä välitetään vaikka kapinoikin!
Sit vaan toivotaan, että tämä on sitä pahinta, eikä se ole vielä jossain odottamassa ja tämä vasta esimakua...