Pitäisikö minun ajatella enemmän lapsiani?

erosta ei kannattaisi puhua kovin paljon lasten kanssa, kuullen. Helppoa se ei ole kun lapset kuitenkin näkee ja kuulee paljon asioita...

lapsille pitää sanoa, että asia ei ole heidän syytä et tämä on aikuisten asioita. Äiti on äiti AINA eikä ikinä jätä lapsiaan. Tämä perusturvan takia. Voisitko myös pyytää lapsiasi odottamaan vielä vähän aikaa.



Pakko kysyä myös et puhutko lapsillesi ns. aikuisten asioita? Se olisi valtavan huono juttu. Olen huomannut joittenkin mammojen puhuvan liikaa vanhempien välisistä erimielisyyksistä lapsilleen mikä on ahdistavaa heistä.



Et kertonut miten isä toimii. Ja miksi jätit lapsesi miehellesi kun itsekään et häntä jaksanut?

Siis meillä on yhteishuoltajuus. Jouduin muuttamaan asunnosta pois kun mies haki eroa täysin yllättäen "sekopäisyyksissään", pakotti minut lähes asunnosta pois. Ja tosiaan tämä isompi lapsi haluaa itse keskustella erilaisista asioista. On ollut aina sellanen pohtija. Yritän puhua vain sen mitä on "pakko". Mutta väkisinhän lapset ovat nähneet ja kuulleet sellaista mitä ei olisi tarvinnut. Ei kaikkea pysty salaamaan, etenkään kun lapsi on jo yläasteikäinen. Isästä sen verran että olen ymmärtänyt näin että olisi ollut suht ok lasten kanssa kun ovat keskenään. Lähinnä isä purkaa minuun kaiken "epämiellyttävän", kontrolloi minua yms.. Tää on vaikeeta selittää kun ei huvittaisi kaikille kertoa et mitä on oikeasti tapahtunut jne. Mutta jos jotain ajatuksia jollain vain heräisi erosta, parisuhteen vaikeuksista, lapsista yms. Pitäisikö minun lasteni vuoksi vain yrittää jatkaa suhdetta mieheeni ja toivoa ja uskoa että kaikki kääntyy vielä parempaan suuntaan?



ap

epätasapainoisen isän luo. Hae lapset luoksesi heti.

Isä saattaa tehdä jotain epätoivoista lapsille. Näistä on luettu isurullisia tarinoita iltapäivälehdistä.

Minä varmaan eläisin vielä pari kuukautta samassa tilanteessa kuin olet nyt. (eli erossa) Viettäisin joulun "yksin" ja katsoisin miltä se tuntuu (joulu on yleensä perhejuhla). Sen jälkeen on varmaan viisaampi siitä mitä haluaa.

Jaksamisia sinulle.

pohtiessasi tätä kysymystä. Voimia sinulle ratkaisuun. Olet varmasti hyvä äiti.

lapset luokseni ja jatkaisin elämää heidän kanssaa.

Tai ehkä tavallaan kait sitten? Jos on yhteishuoltajuus ja isä haluaa olla lastensa kanssa ja lapset isänsä kanssa niin täytyyhän hänen antaa olla? Kyllä tämä meidän tilanne tiedetään tuolla "virallisellakin" puolella ja siellä oltiin sitä mieltä että kyllä isällä on oikeus lapsiinsa... Kun ei heille ole mitään kauheeta tehnyt.





Kiitos kuitenkin vastauksista. Yritetään siis vain antaa ajan kulua. Tuntuu vain siltä että se olenkin minä joka tässä kaiken pahan aiheuttaa lapsilleen vaikka niinhän se ei ole :(



ap

siis ei pahalla :) mutta kaikin puolin kuulostaa siltä, että eronne on lapsille parempi.



Kuulostaa myös siltä, että vanhin lapsi on joutunut vaikeassa perhetilanteessa vähän "ylivastuulliseen" asemaan ja ei pysty nyt luopumaan siitä vaan yrittää hallita ja järjestellä asioita. On mahdollista, että isänsä on jotenkin, tahallaan tai tiedostamattaan, syöttänyt lapselle tuollaisia ajatuksia saadakseen sinut takaisin. Sinun tehtäväsi on nimenomaan ottaa vanhemman vastuu takaisin ja päättää asioista. Kuuntele tietenkin lapsen tuntemuksia ja ajatuksia, mutta ota selkeästi itse vastuu valinnoistasi.

Vaikka lapsi olisi jo yläasteikäinen, eivät yksityiskohdat vanhempien ongelmista kuulu hänen harteilleen. Erityisesti herkkää, pohtivaa lasta vanhempien väliset ristiriidat voivat stressata suunnattomasti. Lapsi on lähtökohtaisesti lojaali molemmille vanhemmilleen ja hänelle on äärimmäisen raskasta, kun vanhemmat haukkuvat hänelle toisiaan, vuodattavat toisen vanhemman vikoja lapselle ja ylipäätänsä kuormittavat lasta omilla ongelmillaan. Herkkä lapsi voi jopa tarjoutua vanhempiensa kuuntelijaksi ja auttajaksi, mutta tätä taakkaa ei saa lapselle koskaan antaa. Aikuinen on aikuinen omine ongelmineen ja nämä ongelmat kuuluu purkaa muiden aikuisten kanssa. Lapsella on oikeus olla lapsi, eikä hänelle kuulu vastuuta aikuisten murheista.



Yleisellä tasolla lapselle voi ja kannattaa puhua ikätasonsa mukaisesti sellaisista perheen murheista, jotka lapsi muutenkin havaitsee, mutta ei yksityiskohdittain vaan niistä kerrotaan, että ne ovat aikuisten välisiä asioita, joista aikuiset kantavat vastuun, eikä lapsen tarvitse niistä huolehtia. En tiedä kuinka tarkkaan juuri ap on lapselleen asioista puhunut, mutta lapselle ei luetella esim. toisen vanhemman luonnevikoja tai tilitetä pettämisiä.



Ap: lle jaksamisia vaikeaan tilanteeseen. Toivottavasti löydät taas lasten kanssa iloa elämään.