Miten kohteliaasti ilmaistaan

että toivoisi miehen hieman panostavan enemmän laihduttamiseen? Ihan noin sppinnoffina tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen...



Oma mies on vuosien varrella keräillyt omiksi tarpeiksi vararengasta vyötärölleen. On ihan rehellinen omena. Viime vuosina on jymähtänyt aina vaan pahemmin sohvalle ja karkit sun muut herkut katoaa kaapista ennenkun kerkii kissaa sanoa (ostaa niitä ihan itse) Makeanhimoissaan penkoo sit kaappeja ja kasseja, jos vaikka jotain ois ees johonkin jäänyt (tai multa löytyis jemma :D) jos ei ole itse kaupassa just käynyt.



Oli aikoinaan hoikka poika. Ei oo enää... Noh, sinänsä mua nyt ei IHAN hirveenä häiritse. Tai välillä joo, mutta nielen sen. Lähinnä makuukamarissa häiritsee jollain tasolla, vaikka miten koitan järjellä ajatella, ettei se mitään haittaa...



Toisaalta oma isäni kuoli 55-vuotiaana sydämen petettyä. Painoi 140kg, verenpaineet taivaissa, diabetes yms yms. Miehen isä on kävelevä aikapommi, ja miehellä itselläänkin verenpaineet on turhan isoissa lukemissa ja sokerit keikkuu siinä rajoilla jatkuvasti. Kilpparin vajaatoimintaa on ja lääkitykset siihen olemassa, se lääkitys vaan ei yksinään laihduta (vei kyllä ehkä 5kg). Kovin nuoreksi leskeksikään mulla ei ole hinkua.



Mies puhuu kyllä karkinmässyttämisen lomassa, että tarttis varmaan pari kiloa pudottaa, mutta... (Työpaikan kuntokartoituksissa kilomäärä tosin on ollut vähän enemmän kun vaan pari, mutta silti)



Tenavia 3 ja lastenhoitajia harvoi, joten kimppaliikunta ei onnistu kovin säännöllisesti. Koiran kanssa potkin lenkille aina kun voin, mutta paljon varttia kauempaa harvemmin viipyy...



Kerran muistaakseni koitin varovasti ottaa puheeksi (kun eka kerran verensokereista ja verenpaineista "jäi kiinni"), niin piti mykkäkoulua seuraavan päivän ja intti, ettei ne nyt NIIN korkeella oo ja hän vaan jännitti ja oli syönyt edellisenä iltana karkkia ja... Tuosta on aikaa kolmisen vuotta. Mitään ei ole tapahtunut sen koommin.



Vai eikö ole mitään tehtävissä. Olen ja odotan, että se kupsahtaa pulleena ja kuolleena maahan? Ja toivon sormet ja varpaat pystyssä, että siihen menis vielä jokusia vuosikymmeniä kumminkin?



Ei nyt sentään polta, eikä ees juo kuin satunnaisesti pari saunakaljaa. Että jokin sentään vääjäämätöntä jarruttaa...