Eikö ainut lapsi voi IHAN OIKEASTI olla onnellinen?
Ja kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi ilman sisarusta? Kun ihan koko ajan ihan kaikkialla vapaaehtoisesti valittu yksilapsisuus kyseenalaistetaan ja minua äitinä kritisoidaan. Tekeekö sisarus lapsesta oikeasti onnellisemman ja "paremman"? Olenko itsekäs ja onko se lapselta jotenkin pois jos kasvaakin perheen ainoana lapsena? Onko sekään oikein että tekisin toisen "lapsen takia"? Kommentoikaa! Ajatuksia ja kokemuksia!
Kommentit (32)
vaikken olekaan aina ollut täydellisen onnellinen niin se ei ole johtunut siitä että olen ainoa lapsi.
onnellinen. Miksi ei voisi??
Itselläni on kaksi lasta ja viisi sisarusta ja lapsuuteni iso perhe on ollut ihana asia.
Tädilläni on vain yksi lapsi ja saanut hyvin paljon rakkautta ja huolenpitoa osakseen.
En usko että hyvä ja tasapainoinen lapsuus on lapsiluvusta kiinni
Samoin lapseni. Ja molemmat ollaan ainoita lapsia :)
en myöskään koskaan ole kaivannut sisaruksia.
Meillä muuten kävi kylässä usein sellaisia kavereitani joilla oli sisaruksia, heistä oli tosi kivaa kun meillä sai leikkiä ja jutella rauhassa.
vaikka olen jopa keskimmäinen lapsi
parhaan ystäväni isoveli kiusasi tätä aina pienenä, eivätkä koskaan ole tulleet toimeen, yhtensä syynä se että ovat ihan erilaisia prsoonia. Lisätään soppaan vielä se että tämä veli on ratkennut ryyppäämään kun vaimo lähti (koska mies petti) ja vaatii siskoltaan rahaa, häiriköi puhelimella ja tulee välillä mesoamaan oven taake.
Kyllä sisarukset AINA ovat rikkaus...
onhan se sisarus aina rikkaus, muttei välttämättömyys
takuuvarman juupas-eipäs -väittelyn. Minä olen sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Kukin tyylillään ja hyvä niin.
sekä lapsena että nyt omassa perheessä nähnyt sisarukset, niin onhan siinä jotain, mitä ilman jää, ei sitä kaverit voi korvata. Toki silti onnellinen voi olla, eihän lapsi tiedä, mistä jää paitsi ja tietysti kaikki ikävät asiatkin jää kokematta, vaikka nehän ne tietysti kasvattaa. Aikuiselle toisaalta helpompaa, toisaalta voi olla lapsella kova tarve aikuiseen, kun ei ole sisaruksia. Kukin valitsee. Kyllä ymmärrän niitä, jotka valintaa kritisoi.
moni vois jättää sen ainoankin tekemättä
-susaruksilla ei aina ole läheiset tai edes hyvät välit
-joskus siarus on vain taakka, onhan näitä jotka käyttävät sisaruksiaan hyväksi, kiusaavat jne., + alkoholistit, narkkarit jne.
mutta ainoa lapsi, niinkuin mun mies, on sitten aika itsekäs, ei opi jakamaan, on omaan napaansa tuijottaja, ei osaa nähdä muiden tarpeita, vain omansa, kun kerran on aina ollut vain ja ainostaan se ainoa eka lapsi. Ei ole tarvinnut olla koskaan se kakkonen.
joiden mukaan anioat lapset ovat yhtä itsekkäitä kuin sisarukselliset. tietty yksilöllistä vaihtelua löytyy kummastakin ryhmästä.
Omasas tuttavapiirissä itsekkäin paskiainen on 5-lapsisesta perheestä.
mutta ainoa lapsi, niinkuin mun mies, on sitten aika itsekäs, ei opi jakamaan, on omaan napaansa tuijottaja, ei osaa nähdä muiden tarpeita, vain omansa, kun kerran on aina ollut vain ja ainostaan se ainoa eka lapsi. Ei ole tarvinnut olla koskaan se kakkonen.
olla onnellinen ilman sisaruksia. Silti halusin antaa omille lapsilleni sisaruksia, koska itse olen nauttinut sisaruksista niin lapsena kuin aikuisenakin.
Sisarussuhteet ovat ainutlaatuisia. On totta, että joskus myös karulla tavalla, mutta enimmäkseen antoisia ja hyviä.
Ainoa lapsi ei todellakaan välttämättä ole onneton, lellitty, lainkaan liian yksinäinen tmv. ja mitä sitä nyt yleensä stereotypisesti ja tosi älyvapaasti hoetaan.
Mun lapsuus olisi ollut paljon parempi, jos ei olisi ollut niin montaa lasta ja jos vanhemmat olisivat oikeasti puuttuneet mm. siihen viidakon lait-tyyppiset isompien pienempiään kohtaan harjoittamaan kurmottamiseen. Emme todellakaan itse hanki ikinä kuin tämän yhden lapsen, vaikkakin useampi menisi meillä siksi, kun emme milloinkaan itse sallisi esim. sisaruskateutta (siis sen mukaisesti kusipäisesti toimimista) kodissamme emmekä sisarusten kiusaamista kuten mitä omassa lapsuudessani oli!
Olisi mielenkiintoista lukea.
joiden mukaan anioat lapset ovat yhtä itsekkäitä kuin sisarukselliset. tietty yksilöllistä vaihtelua löytyy kummastakin ryhmästä.
Omasas tuttavapiirissä itsekkäin paskiainen on 5-lapsisesta perheestä.
mutta ainoa lapsi, niinkuin mun mies, on sitten aika itsekäs, ei opi jakamaan, on omaan napaansa tuijottaja, ei osaa nähdä muiden tarpeita, vain omansa, kun kerran on aina ollut vain ja ainostaan se ainoa eka lapsi. Ei ole tarvinnut olla koskaan se kakkonen.
Ja kaikenlaista on tullut asian tiimoilta kuultua. Meillä asiaan vaikuttavat ennenkaikkea terveydelliset syyt, joten valinta ei ole omamme. Emme ole tätä syytä mainostaneet, joten kritiikki on enemmän kuin tuttua.Seuraavan kerran kun arvostelette yksilapsisia perheitä, muistakaa että ulkoisista puitteista huolimatta, asiaan voi vaikuttaa syyt joita ei haluta puida ulkopuolisille.
Toivomme että osaamme kasvattaa ainokaisemme toiset huomioonottavaksi ja reiluksi kaveriksi. Mielestäni nämä ovat myöskin luonnekysymyksiä, molemmilla on myös sisaruksia ja samanlailla kasvatetuista löytyy itsekkäitä k-p:tä kuin myös toiset huomioon ottavia yksilöitä.
jää mistään paitsi. Tästä haastateltu Väestöliiton tutkijaa muutaman kk takaisessa Kaks Plussassa. Myös amerikkalainen tutkimus ilmoitti, että ainoa lapsi on yhtä sosiaalinen, mitä sisarusparvessa kasvanut. Voi sitä vastoin päin vastoin olla, että suuressa sisarusparvessa kasvanut kasvaa hyvin itsekkääksi, koska on joutunut taistelemaan huomiosta.
Olisi mielenkiintoista lukea.
joiden mukaan anioat lapset ovat yhtä itsekkäitä kuin sisarukselliset. tietty yksilöllistä vaihtelua löytyy kummastakin ryhmästä.
Omasas tuttavapiirissä itsekkäin paskiainen on 5-lapsisesta perheestä.
mutta ainoa lapsi, niinkuin mun mies, on sitten aika itsekäs, ei opi jakamaan, on omaan napaansa tuijottaja, ei osaa nähdä muiden tarpeita, vain omansa, kun kerran on aina ollut vain ja ainostaan se ainoa eka lapsi. Ei ole tarvinnut olla koskaan se kakkonen.
lukea tutkimustietoa tästä asiasta, koska arkikokemuksen perusteella ainoat lapset todellakin ovat itsekkäitä omaan napaan tuijottelijoita. Ja jos jonkun tuttavapiirissä on yksi paskapäinen 5-lapsisen perheen lapsi, se ei myöskään ole tae siitä, etteivät ainoat lapset noin yleisesti ole juuri tätä itsekästä sakkia.
samoin suurperheessä kasvaneet. Tasapainoisimmat tulisivat siis 2-3 lapsen perheistä.
ne tykkää tulla meille kylään, kun meillä on niin paljon porukkaa ja kova meno ja meteli.
mutta ei se meidän lapsista parempia tee :)
ystävätär jo aikuisena tuli meidän lapsuudenkotiin "terapiaan", kun meillä oli niin hulvattoman hauskaa, vaikkei ollut kuin 3 lasta ja hassut vanhemmat.
ei sitä voi tietää! onhan se sisarus aina rikkaus, muttei välttämättömyys