Miksi on pakollinen sosiaalinen taito "iloita toisen puolesta"?
Mikä minussa on vikana, jos näin on? On useita tilanteita, jolloin en ole siihen kyennyt. Kun kärsimme lapsettomuudesta, en todellakaan voinut iloita toisten raskauksista tai synnytystarinoista tms. En vaan voinut, vaikka täällä minulle aina toitotettiin, että se on pakko osata iloita muiden onnesta. Muitakin tällaisia tilanteita elämässäni on ollut.
Kommentit (3)
pakollinen sosiaalinen taito ole. Ei sinun tarvitse iloita toisten raskauksista, jos itsellesi asia on traumaattinen. Mutta ehkä kannattaisi mennä puhumaan jollekin asiasta, vahingoitat tuossa katkeruudessasi vain itseäsi ja ystävyyssuhteitasi.
Ystäväsi varmasti ovat pahoillaan tilanteestasi ja mielellään puhuvat kanssasi ongelmistasi, mutta eivät he voi jättää iloitsematta suuresta onnestaan vain sinun takiasi.
Hölmö vertaus, mutta en minäkään näytä esimerkiksi kollegalle että ottaa päähän hänen saamansa ylennys kun itse olisin omasta mielestäni saman ansainnut. Nielen harmitukseni ja onnittelen ja napisen sitten niille ystäville/miehelle, jotka ymmärtävät harmitukseni. Eihän se kollegan vika ole, että hän sai ylennyksen. Ja varmasti hän oli sen myös ansainnut. Get the point?
pakollinen sosiaalinen taito ole. Ei sinun tarvitse iloita toisten raskauksista, jos itsellesi asia on traumaattinen. Mutta ehkä kannattaisi mennä puhumaan jollekin asiasta, vahingoitat tuossa katkeruudessasi vain itseäsi ja ystävyyssuhteitasi.
Heti viitataan siihen, että olen jotenkin katkera ja asiasta on huonot seuraamukset. Kas, kun en koe olevani "katkera" siten kuin se yleensä tarkoitetaan. Koen, että minussa ei herää mitään onnen tunteita toisen puolesta. Voi kuulostaa vielä pahemmalta kuin katkeruus, mutta minä jo tähän viittasinkin, että voi olla että minussa on tältä osin jotain vikaa. En myöskään ole kokenut, että olen menettänyt tämän asian takia yhtään ihmissuhdetta tai vaurioittanut ystävyyksiäni. En vain sisäisesti iloitse toisten ilouutisista tiettyjen asioiden yhteydessä.
Kiinnostaisi kyllä tietää, millaiset ihmiset siihen pystyvät ja miltä se tuntuu. Olenkohan jo lapsuudessani ollut tunnekylmän kasvatuksen uhri, kun ei minusta tämän empaattisempaa tullut.
ap
myrtsikään ei saa olla.