Lue keskustelun säännöt.
Omakohtainen kokemus epäreilusta mummosta.
24.09.2011 |
Oma mummoni oli syrjivä. Syy: olin väärää sukupuolta. Olen kolmesta sisaruksesta keskimmäinen ja siis tyttö eli mummon mielestä turhake.
Tytöillä ei saanut olla mielipiteitä ja pojille kaikki ensin, jos he armosta antavat tytölle jotain niin sietää olla kiitollinen. Pojat on aina poikia, tytöt samas tilanteessa huonosti kasvatettuja, remmiä vaille.
Lisäksi tämä ilmeni siten, että kyläillessä sisarukseni saivat, rahaa, karkkia ja ties mitä. Minä en mitään. Muistan ikuisesti ne lukuisat kyyneleet kun tajusin, että ei-toivottua-olemassaoloani alleviivattiin oikein näin. Siis mummolle.
Kun isäni otti asian puheeksi mummo, vaarin tuella kielsi kaiken. Tosin sitten mummo rupes kierommaks, laittoi salaa pöytälaatikkoon niitä lahjuksiaan. Jäihän se kiinni siitäkin.
Ikuisen pienen katkeruuden lisäksi jäi sieluuni ikuinen vamma olla superoikeudenmukainen silloinkin kun voisi ehkä antaa asian olla. Joskus jo osaan antaa olla, joskus en. En rähjää kelleen, mutta epäoikeudenmukaisuuden tuon jotenkin esille.
Lapseni en ikinä antaisi kokea samaa. Ai niin, muistan mummon vaarin kanssa olleen pari kertaa "sukujäähyllä" eli ei-toivottuja meille juuri tuon temppuilun takia (+ haukkuivat aina ja kaikki).
Pitäkää immeiset lastenne puolta!
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini lelli kaksi veljeäni aina pilalle. Esim. kesäleirille minulle ja siskolleni ostettiin 1 iso purkkapussi viikoksi(!), veljeni saivat yhden yön kestävälle vpk-leirille sipsiä, karkkia, limua...kun äiti sitten autossa alkoi lässyttää että pitäisikö ostaa pojille vielä jotain kivaa, minulta meni hermo ja aloin matkimaan lässytystä.
Äiti suuttui ja otti purkkapussinkin pois. :/
Saitko koskaan perusteluja miksi näin, muuta kuin sen vanhakantaisen pojat on parempia?
Mummoni ehti kuolla ennen kuin ehdin kysymään, että miksi nää kaikki vuosien selkkaukset? Mistä ne juontaa juurensa.
ja huomaa, että peruskoulu ja erityisopetus eivät sinua tavoittaneet. Lukemisen ymmärrys on jääny 3v tasolle.
hän vihasi äitiäni joten kohdisti sitten vihansa myös minuun. Yksi esimerkki: hän tuli huoneeseen satanen kädessään ja oli antamaisillaan sitä minulle (olin selin). Kun käännyin, hän sanoikin että "ai siinä onkin XXXX" ja lähti rahoineen. Tiesi tasan tarkkaan huoneeseen tullessaan että kumpi lapsista on paikalla, ja teki tuon ihan piruuttaan. Vastaavanlaisia esimerkkejä on lukemattomia. Lapsena tuntui pahalta mutta aikuisena tajusin että hänellä oli päässä vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei syrjitty sulupuolen mukaan vaan kaikkia sisaruksiani, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Olemme aina huonompi kuin serkkumme. Emme koskaan saaneet synttäri/joululahjoja. Mummolla ei kuvia hyllyllä minusta tai sisaruksistani, mutta kaikista meidän serkuista on. Ei tuntunut lapsena kivalta, nyt en enää välitä. Tosin mummoni on aina lapsesta saakka syrjinyt omaa äitiäni ja suosinut muita lapsiaan.
suorastaan tunnevammaisia (heitä tosin näkee palstallakin)? Ei yhtään ajatella miltä toisesta tuntuu.
Tuo raha/karkki oli vain pikkujuttuja mitä mummoni tosiaan tempaisi. Toinen vakio oli hienovarainen, noh ei aina kovin sellainenkaan, että äidin pitäis hankkiutua eroon musta, koska pilaan veljieni mahdollisuudet elämässä kun muhunkin pitää tuhlata aikaa ja ruokkia jne.
Kyllä oli ihana olla "mummon kulta" :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suorastaan tunnevammaisia (heitä tosin näkee palstallakin)? Ei yhtään ajatella miltä toisesta tuntuu.
ja hänen oma äitiytensä oli saanut alkunsa sodan jälkeen evakkotaipaleella, raiskauksen seurauksena. Lapsena en tietenkään tajunnut tuollaisista mitään. Hän oli melko yksinkertainen ihminen ja tottunut siihen että häntä väheksytään ja syljetään ja kosti sitten asian eteenpäin. Surullinen tarina enkä osaa enää olla katkera.
Ja olisin kipeästi halunnut saada jotain valaistusta asiaan, mutta siinä vaiheessa kun olin ite tarpeeksi vanha keskustelemaan siitä niin mummo ehti kuolla. Pehmeni viimeisenä vuotenaan (sairastui) ja silloin sain minäkin "olemassaolon siunauksen" häneltä. Juuri kun olin ajatellut, että kohta voitaisiin keskustella mummon historiasta ja muustakin niin sairaskohtaus vei. Se jäi harmittamaan, en koskaan saanu vastauksia.
Mummo oli myös hyvin vaitonainen taustoistaan omalle lapselleen eli enpä saanut sieltäkään tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta hän ei pysty enää keskustelemaan. Vanha nainen saakoon rauhansa ja toivottavasti kukaan ei enää vaivaakaan häntä ikävillä asioilla. Jos hän olisi elänyt nykyajassa niin lapsi olisi varmaan huostaanotettu ja mummo päätynyt johonkin terapiaan kenties. Onneksi hänellä oli tervejärkinen äiti joka kasvatti lapsen ja tämä trauma ei päässyt pahasti periytymään - vaikka mummo kovasti kyllä sairaan mielensä kanssa yrittikin
Mummini vihasi äitiäni (miniäänsä), olihan hän vietellyt hänen poikansa. Minä olin väärää sukupuolta koska olin tyttö, veljeni oli niiiin ihana. Isäni kuoltua kelpasin kyllä hoitamaan kaikki mummini asiat. Vituttaa vieläkin että poltin itseni loppuun siinä hommassa. Onneksi sain hänet palvelutaloon. Sen jälkeen en häntä enää nähnyt. Nyt on helpottunut olo.
Oli kamalaa katsottavaa pikkuiselle tytölle kun oma mummi kiusaa minulle tärkeintä henkilöä, äitiä.
Mummi oli ilkeä ihminen ja saan sen kyllä sanoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta joo, mummo selvästi vikana vuotenaan jotenkin koitti lähestyä mua, muttei sanallisesti siihen kyennyt ainakaan itse tekemään aloitetta. Uskon, että se hiljainen hyväksyntä olisi avannu portin keskustelulle tai edes sen alulle.
Onneksi yksi korjaava aikuinen lapsen elämässä voi tehdä ihmeitä.
Mummini oli aikoinaan myös työpaikkakiusaaja. Muutama työkaveri vaihtoi puhelinnumeronsakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitikin sai osansa, vaikka teki perheemme eteen enemmän kuin osansa. Kuitenkin mummon sairastuttua, äitini oli ainoa suvusta, joka yhtään häntä auttoi ja loppuaikoina mummo oli kyllä jopa kiittänyt avusta. Mutta ihan vasta loppuvaiheessa.
Mummoni mielestä isälle ei kukaan ois ollut taatusti sopiva. Kovin paikka kai kun isä asettui äitään vastaan, meidän puolelle. Uskalsi uhmata omaa äitiään tämän mielivaltaa vastaan :)
ap
Minä en ikinä saanut mistään kiitosta, en vaikka hoidin mummini asioita oman terveyteni kustannuksella. Isäni oli alkoholisti ja kuulemma äitini syytä sekin. Tulin nyt taas ihan vihaiseksi! Olen todella katkera. Haistakoot vittu. Huh oli pakko purkautua :D
oli siihen aihetta tai ei. Kun naapuri ostaa uuden auton, on teille pakko ostaa myös. Kun naapurit matkustavat, on teifänkin pakko päästä matkustamaan. Kun lapsesi kaveri menee uimahalliin, änkeät mukaan, koska sinä nyt vaan vaadit, että kaikki saavat aina kaiken saman.
sinä!
Tunnistan tyylisi niiin helposti. Moni muu ei siihen pysty mutta minä pystyn.
oma mummoni on edelleen tosi vittumainen. Vanhempani käyvät häntä säännöllisesti tapaamassa sairaalassa, mutta mummo saattaa heittää heitä ensimmäisellä esineellä joka käteen osuu ja huutaa että PAINUKAA HELVETTIIN. Voimia vaan hoitohenkilökunnalle, todella. Hyvinä päivinä saattaa antaa syöttää ja pitää kädestä. Ihmettelen miten äitini viitsii käydä siellä vaikka vuosikymmeniä katseli sitä vihaa. Ehkä hänkin on antanut anteeksi...
12
kun olin hyvin pieni, mutta mieheni mummo on kohtelee lapsenlapsiaan hyvin eri tavalla.
Hänellä itsellään oli neljä lasta. Vanhimmainen poika on aina KAIKKI kaikessa, ja hänestä on puhuttu aina ylistävään sävyyn (esim. lasten vauva-ajoista puhuessaan luulisi että hänellä on vain tämä esikoinen). Tämä esikoinen on kuollut (ja toiseksi nuorin myös), mutta tämän esikoisen kolme poikaa ovat kerta kaikkiaan kaikki kaikessa. Hän muistaa heidän syntymäpäivät, antaa lahjoja ym. Mieheni ja hänen toinen serkkunsa (poika), jotka ovat tämän mummon nuorimmaisten lapsien lapsia, ovat aivan toissijaiset. Syntymäpäiviä ei muisteta (todellakaan), eikä paljon muutenkaan. Ja kaikki hommat pitäisi näiden "huonompien" poikien tehdä, viimeksi mummo soitti tänään miehen sinne leikkaamaan nurmikkoa. Mies kyllä ei ole vuosiin tehnyt siellä mitään, koska hänestä ne joilla ei ole omia lapsia voisivat tehdä. (Lisäksi meillä on useasti kiireestä johtuen oma nurmikko leikkaamatta myös!!)
Me olimme lapsenlapsista ensimmäise jotka menimme naimisiin, ja saimme lapsia. Muistamme miehen kanssa vielä elävästi kuinka menimme kylään ja kerroimme että sukuun on tulossa lapsia, niin mummo oli ihan innoissaan "Ai kenelle tulee?" ja huomasimme pettymyksen kun olikin "vain" meille... Ei kai me nyt toisten raskaudesta oltaisi sinne menneet kertomaan :(
Tämän mummon ehdoton lempilapsenlapsi oli ensimmäinen lapsenlapsi, oman esikoisen poika. Tälle pojalle hän on toivonut lasta kuin kuuta nousevaa, ja odottaa edelleen vaikka me olemme kiertotietä saaneet kuulla että niille ei lapsia tule. Odotellessa sinne vauvauutista on meidän lapset alkaneet kiinnostaa kun ovat ainoat "perilliset"... Ärsyttävää!!
Ärsyttävä mummo kertakaikkiaan! Meidän omat vanhemmat onneksi ovat tasapuolisia :) Heille kaikki lapsenlapset ovat yhtä tärkeitä...
Mummo ja vaari olivat muutenkin niin eriskummallinen pari, ettei kukaan heitä meinais kertomuksien perusteella uskoa irl-ihmisiksi.
Eikä muuten oltu ainoita joista ei tykätty. Muu suku tais olla poikkassu välit jo aikaa sitte. Ei kukaan halua vieraita kotiinsa jotka haukkuvat emännän mitättömäks paskaks ja "hyväntahtoisesti" ohjeistavat tätä elämässään.
ap
oli siihen aihetta tai ei. Kun naapuri ostaa uuden auton, on teille pakko ostaa myös. Kun naapurit matkustavat, on teifänkin pakko päästä matkustamaan. Kun lapsesi kaveri menee uimahalliin, änkeät mukaan, koska sinä nyt vaan vaadit, että kaikki saavat aina kaiken saman.