Lue keskustelun säännöt.
Lapsi itki ahdistuneena kun ei tunnistanut minua. Kesti onneksi vain hetken.
21.09.2011 |
Lapseni 4v on etenkin sairaana aika ahdistunut. Joskus flunssakierteestä seurasi jopa pakko-oireita. Nyt hän on taas flunssassa, kuumetta alle 38. Juttelin miehen kanssa jotain ihan arkipäiväistä ruokapöydässä kun laspi alkoi itkemään järkyttyneenä että äiti mä en tunne sua, mä en tunne sun kasvoja. Otin nopsaan syliin halin ja sanoin että haliminen auttaa, kyllähän sä äidin haleista tunnistat. Tilanne rauhoittui ja lapsi lähti leikkeihinsä mutta mä olen aivan musertuntut. Mietityttää että mitä johtopäätöksiä voi tehdä lapsen tulevaisuudesta ja aikuisuudesta kun jo nyt on tällaista. Onneksi pakko-oireita tms. ei ainakaan vielä ole ilmaantuntut.
Osaako joku kertoa mistä tällainen johtuu?
Kommentit (8)
Viime kerralla vuosi sitten puhuin psykiatrinkin kanssa asiasta. Silloin tilanne oli pahempi, mutta on kuulemma yllättävän normaalia. Kysyi heti onko lapsi sairastellut. Streptokokki saattaa kuulemma laukaista psyykkisiä oireita. Etenkin jos meneillään on vielä muutoksia elämässä, esim. päiväkodin aloitusta tms.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi (nyt 9v) on katsonut minua huolestuneen näköisenä ja sanonut, että näytän ihan oudolta tai vieraalta.
En usko että tuossa mistään sekavuudesta on kyse, kuten kakkonen sanoi. Pikemminkin lapsille melko tyypillisestä epätodellisuuden tunteesta. Ympäröivä maailma ja ihmiset tuntuvat vierailta, ja silloin saattaa kokea itsensäkin jotenkin epätodelliseksi.
On tätä tunnetta joskus aikuisillakin, liittyy mm. ahdistuneisuuteen. Mutta lapsilla se on melko tavallista.
myös sairaus,jossa lapsi ei pysty tunnistamaan kasvoista esim.äitiä.Sukulaislapsella asperger ja tämä sairaus,en nyt muista sen nimeä.Ehkä kuitenkin oli vaan kuumehourailua.
Tuli jotenkin epätodellinen olo ja kasvotkin näyttivät vierailta, koko maailma tuntui vieraalta. Niitä on tullut muistaakseni lähinnä väsyneenä. En usko, että ne ovat vaarallisia, vaan liittyvät johonkin pieneen "oikosulkuun" aivoissa, joka johtuu ihan vain väsymyksestä.
Miksei tuota voi tietysti kysyä neurologiltakin. Mutta pitäisin ihan normaalina, etenkin kun lapsi oli vielä kipeäkin. Hän sitten säikähti sitä vielä normaalia voimakkaammin juuri sairauden takia.
kärsi mielialan ailahduksista ja mm. näki kerran emotionaalisesti stressaavassa tilassa harhanäyn, joka säikäytti minut niin pahasti, että asiaa sittemmin selvitettiin ammattilaisen kanssa (lapsipsykologi). Lapsi on silti ihan terve ja normaali lapsi, tosin äärimmäisen herkkä, ja tilannetta pidämme silmällä. (Itse asiassa silmät ja korvat tulemme pitämään auki hänen suhteensa varmaan aina.)
Toivottavasti teilläkin saadaan tuohon asiaan vastauksia etkä ahdistu liikaa. Itse lohduttaudun silläkin, että lääketiede on nykyisin niin edistynyttä mielenterveydenkin osalta - ja varmasti vielä entistä parempia menetelmiä kehitetään koko ajan - että mikäli lapseni oirehtiminen olisikin alkusoittoa pahemmille ongelmille, ei senkään tarvitse merkitä maailman loppua. Sairauksia voi hoitaa. Ja hänellä on vanhemmat, joiden tuki ei tule horjumaan.
Se täytyy vielä sanoa, että tuossa kuvaamassasi tilanteessa reagoit minun mielestäni just oikein ja tosi fiksusti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena/teininä koin ajoittain tämmösiä ja 18-vuotiaana todettiinkin sitten epilepsia.
-9-
Tuli jotenkin epätodellinen olo ja kasvotkin näyttivät vierailta, koko maailma tuntui vieraalta. Niitä on tullut muistaakseni lähinnä väsyneenä. En usko, että ne ovat vaarallisia, vaan liittyvät johonkin pieneen "oikosulkuun" aivoissa, joka johtuu ihan vain väsymyksestä.
ammattiapua..
Ei kuulosta oikein normaalille.
Tietenkin, jos kuume on kova, lapsi voi olla sekaisin sen takia..
Eihän ole nestehukkaa? Virtsatientulehdusta? Ne voi aiheuttaa sekavuutta.