Lue keskustelun säännöt.
Ei me yritetäkkään sitten toista lasta
18.09.2011 |
Aina kuviteltu että halutaan kaksi lasta, mutta nyt kun esikoinen on 1,5v on mun kaipuu opiskelemaan/töihin niin kova, että en jaksa istua kotona seuraavaa kahta-kolmea vuotta. Tämä aika on ollut ihanaa ja lapsemme menee reilu 2vuotiaana päivähoitoon, mutta en vaan jaksa alusta enää.
Outoa, koska meidän lapsi on ollut superhelppo tapaus, mutta jostain syystä koetaan että on niin ihanaa olla kolmihenkinen perhe.
Tässä me nyt sitten ollaan. Toivottavasti emme kadu tätä päätöstä. Onko muille tullut yllättäen tällaisia "käännöksiä"?
Kommentit (13)
mitään lopullista päätöstä lapsiluvustaa tehdä? Varsinkaan silloin, kun esikoinen on VASTA noin pieni. Opiskele, tee töitä ja elä...
Jos mieli muuttu ja kaipaat lisää lapsia, niin siitä sitten vaan. Jos elämä tuntuu mielekkäältä yksilapsisena, niin jatkatte samaan malliin.
Meidän esikoinen ehti 5 vuotiaaksi, kun aloin kaivata toista lasta ja breikkiä työelämästä. Että ei sitä koskaan tiedä ja siksi ei kannata löydä lukkoon tuollaisia asioita ja pitää kiinni päätöksistä, jos sydän sanoo toista.
Tehkää silleen, että olette tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään lopullista päätöstä lapsiluvustaa tehdä? Varsinkaan silloin, kun esikoinen on VASTA noin pieni. Opiskele, tee töitä ja elä...
Jos mieli muuttu ja kaipaat lisää lapsia, niin siitä sitten vaan. Jos elämä tuntuu mielekkäältä yksilapsisena, niin jatkatte samaan malliin.
Meidän esikoinen ehti 5 vuotiaaksi, kun aloin kaivata toista lasta ja breikkiä työelämästä. Että ei sitä koskaan tiedä ja siksi ei kannata löydä lukkoon tuollaisia asioita ja pitää kiinni päätöksistä, jos sydän sanoo toista.
Tehkää silleen, että olette tyytyväisiä.
Me emme voi saada enää lapsia viiden vuoden päästä, joten se olisi nyt tai ei koskaan.
Tai vaikka kolmen vuoden kuluttua?
Tai vaikka kolmen vuoden kuluttua?
Hedelmällisyysongelmia. Mahdollisuudet hyvin pienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma kiittää.
Tämä on myös totta.
Jotenkin on ihana ajatella meitä kolmihenkisenä perheenä ja saamme keskittyä tähän yhteen. :)
Hän saa siis aivan kaiken huomiomme. :)
Syynä tosin se, etten halua enää käydä sitä helvettiä nimeltä synnytys läpi. En, vaikka se kuinka olisi helpompaa toisen kohdalla - helvetti se on helppo helvettikin.
Mun ystävällä on sama, sektiotraumat, ja koska kukaan ei voi luvata alatiesynnytystä hänelle, ei hän enää uskalla yrittää lasta. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun et mielestäsi ehdi enää sitten myöhemmin jos mieli muuttuu? Mä painin tuon saman kysymyksen kanssa koko ajan, enkä osaa tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen :( olen itse 35 v ja ahdistaa ajatus että pitäisi päättää asia mahdollisimman pian.
kun et mielestäsi ehdi enää sitten myöhemmin jos mieli muuttuu? Mä painin tuon saman kysymyksen kanssa koko ajan, enkä osaa tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen :( olen itse 35 v ja ahdistaa ajatus että pitäisi päättää asia mahdollisimman pian.
22v ja emme tule hyvin hyvin suurella todennäköisydellä enää saamaan lapsia muutaman vuoden päästä.
Se olisi nyt tai ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on hyvin fiksua, että lapset saavat syntyä toivottuina, ja tyhmää olisi tehdä lapsia vain siksi, että niitä pitää tehdä. Jälkimmäiseen sortuvat monet, ja sitten ollaan yliväsyneitä eikä jakseta kasvattaa lapsia kunnolla tai olla niiden kanssa.
Tietysti lapsen kannalta voisi olla kiva, että olisi sisarus, mutta toisaalta parempi olla onnellinen ainokainen kuin saada sisarus ja stressaantuneet/väsyneet vanhemmat.
Olet 22v. Kuinka lisääntymiskykysi nyt jo menisi? Onko tiedossa kohdunpoisto tms.?
Jos sulla säilyy kohtu, niin aina on luovutetut/pakastetut sukusolut yms. hoidot mahdollisia ja lääketiede kehittyy koko ajan. Ehkä se nyt ei niin lopullista vielä ole kuitenkaan. Voihan se olla, että et enää 10 vuoden päästä ole enää edes saman miehen kanssa. Ja silloinkin olisit vasta 32v. Ikä, jossa toiset vasta aloittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet 22v. Kuinka lisääntymiskykysi nyt jo menisi? Onko tiedossa kohdunpoisto tms.?
Jos sulla säilyy kohtu, niin aina on luovutetut/pakastetut sukusolut yms. hoidot mahdollisia ja lääketiede kehittyy koko ajan. Ehkä se nyt ei niin lopullista vielä ole kuitenkaan. Voihan se olla, että et enää 10 vuoden päästä ole enää edes saman miehen kanssa. Ja silloinkin olisit vasta 32v. Ikä, jossa toiset vasta aloittelee.
Tuskin olen eri miehen kanssa?! Ellei hän nyt tule hulluksi ja sekoa täysin, kuinkakohan todennäköistä sellainen on...huih! Eipä tuollaista kannata varmaan ajatella missään vaiheessa elämää ellei sitten ole ongelmia avioliitossa...??
Minulla eräs juttu (en viitsi tunnistamisen pelossa kertoa) jonka takia joudun leikkaukseen. Ja siis joudun siihen 99% varmuudella.
Syynä tosin se, etten halua enää käydä sitä helvettiä nimeltä synnytys läpi. En, vaikka se kuinka olisi helpompaa toisen kohdalla - helvetti se on helppo helvettikin.